Median metsäpolitiikka

Meilläpäin ei palokärki ole mikään harvinaisuus – edes taimikossa.

Heikkonen kolumnoi taas hesarissa tunteellisesti ”Tämäkö on metsänhoitoa?”. Vastaavan kolumnin voisi kirjoittaa:

”Tämäkö on luonnonsuojelua? Kysymys nousee väistämättä mieleen, kun katselee yksipuolista suojelualueen kuollutta ja kuolevaa kuusikkoa. Kuolevista puista huolimatta valoa ei pääse  edes mustikkavarvuston tarpeisiin maahan asti, joka onkin pelkkää sammalikkoa. Katse hakeutuukin suojelualueen vieressä kasvavaan elinvoimaiseen mänty-kuusi-koivu sekametsään, jonka sivulla avautuu nuori taimikko. Taimikossa hirviemä ruokailee vasan kanssa ja yllä kaartelee hiirihaukka myyräsaalista etsien.”

Metsäväki vain ei osaa tai ei alennu kirjoittamaan tällaista…

Palokärki on täältä lähes kadonnut. Valokuvasin viisikymmentä vuotta sitten palokärjen pesintää. Pesäpuita oli valita asti. Kohteeksi valitsin kaksi. Toinen mahtava aihki ja toinen erikoisen kauniilla paikalla, kun sai järvimaiseman taustaksi. Myös pohjantikkaa kuvasin. Niistäkin sai vallata helpoimman ja mieluisimman pesän. Valitsin haavassa käävän alla olevan kohteeksi. Pohjantikka on niin välinpitämätön ihmistä kohtaan, että sai kuvata ilman piilokojua. Molemmista linnuista on valokuvasuurennokset vieläkin seinällä. Mutta kumpaakaan en ole tavannut vuosikausiin. Palokärki ei saa pesäänsä tehtyä ensiharvennuskokoa olevaan puuhun, pohjantikka on erikoistunut kuorimaan kuusikeloja, palokärki etsimään hevosmuurahaisia tyvilahoista vanhoista kuusista.

Kommentteja Hesarissa artikkeliin ”Avohakkuun laidalla mietin: tämäkö on metsän hoitamista?”.

Marko Rahikkalalla jälleen osuvat kommentit, kuten: ”Tottakai metsänomistajilla pitää olla oikeus myös siihen että pilaa metsiensä puuntuottokyvyn vaikka sitten jatkuvalla kasvatuksella mutta onko tämä tehtävä pakolliseksi?”

Tämä Leikolan on kyllä hyvä.

Heikki Leikola 11:54:

On jotenkin surullista lukea tällaisia kolumneja, joissa käydään läpi metsänhoidon historiaa täysin yksisilmäisesti ja kirsikoita poimien. Esimerkiksi aiemman ”jatkuvan kasvatuksen” huonot seuraukset sivuutetaan täysin, vaikka tämä on yksi merkittävimpiä metsänhoidon historian opetuksia.

Kirjoitus kaiuttaa avohakkuisiin vallalla olevaa käsitystä suurena moraalisena vääryytenä, jonka korkein peruste tällä kertaa on toimittajan kokema mielipaha.

Todellisuudessa metsän hoitoa kuitenkin tutkitaan ja se kehittyy koko ajan. Kaikilla käytännöillä on omat, useinmiten hyvät perusteet. Nämä olisi syytä ymmärtää, jos aikoo pystyä esittämään metsänhoidosta järkevää kritiikkiä.

https://www.hs.fi/alueet/art-2000012147922.html

Meidän metsälaki sanoo että metsää ei saa hävittää, eli käskee huolehtimaan uudistamisesta. Ruotsin metsälaista luin että siinä käsketään huolehtimaan metsien hoidosta tuottavasti. Miten se sitten määritelläänkään. Jos tuottavuus määritellään niin laajasti, että se kattaa metsän kaikki ekosysteemipalvelut eli hyödyt ihmiselle, myös muita hyötyjä kuin puuta pitää huomioida jonkin verran ja myös metsänhoidon haitallisia ulkoisvaikutuksia vähentää.

Nostokoukku saa olla tätä mieltä vapaasti, mutta toiminnan nimi on silti edelleen metsänhoito. On nimetty samoin muissakin kielissä.
<div>sanakirja.org: metsänhoito</div>
<div></div>
<div>bulgaria залесяване</div>
<div>englanti forestry, silviculture, forest management</div>
<div>espanja silvicultura</div>
<div>hollanti bosbouw, bosbedrijf</div>
<div>japani 林学 (ringaku)</div>
<div>latvia mežkopība</div>
<div>liettua miškininkystė</div>
<div>portugali silvicultura</div>
<div>ranska foresterie, sylviculture</div>
<div>ruotsi skogskötsel, skogsbruk, skogsskötsel, skogsvård</div>
<div>saksa Forstwirtschaft, Waldbau, Forstwissenschaft</div>
<div>turkki ormancılık</div>
<div>venäjä лесное дело, лесничество (lesnitšestvo), лесоводство (lesovodstvo)</div>
<div>viro metsandus</div>