Median metsäpolitiikka

Väite kello 15:40:

Avohakkuualue on yksi monimuotoisimmista metsien ikäluokista. Pälyttäjät ja kukat. Puolukat, mustikat, vadelmat ym.

Sirkka-Liisa Peltonen kysyy kello 15:48:

Mihin ekologian oppikirjaan ja/tai tutkimukseen väitteesi perustuu?

Aivan ensimmäiset vuodet aukonteon jälkeen on ainakin meillä ollut sellaista kukkaloistoa, jota ei muualla näy. Ei ole tullut eri lajeja tarkemmin laskettua. Pitääpä pestata joku nuorista laskemaan ja ottamaan samalla kuvan joka lajista.

Kuinka monimuotoisia lie ne karummat seudut sitten peitteisenä, verrattuna aukkoon? Puolukka ainakin tuntuu viihtyvän valossa.

Aukoilla menestyy eri lajit, kuin nuoressa ja vanhassa metsässä. Jos koko maan metsät tehtäisiin aukoksi, häviäisi monia lajeja. Toisaalta, jos koko maan metsät saataisiin jotenkin kerralla vanhaksi metsäksi tai jatkuvan kasvatuksen metsäksi, häviäisi silloinkin monia lajeja.

Rehevä aukko on kyllä melkoinen paratiisi mesipistiäisille kukinnan aikaan. Tasainen humina vain kuuluu. Alkukevään ravintolähteeksi kannattaa säästää pajuja ja raitoja.

Valmet tekee varmasti vientiin hyviä paperi- ym. koneita, mutta samalla se vie kone kerrallaan suomalaista metsäteollisuutta maasta pois. Onko meillä 10 vuoden kuluttua enää puoliakaan nykyisistä puunjalostuslaitoksista toiminnassa? Uusia tuskin rakennetaan yhtään?

Tämähän ei tietenkään ole Valmetin syytä.  Syyllisiä ovat metsätalousvihamielinen ilmapiiri ja metsiään huonosti hoitavat metsänomistajat, minkä seurauksena puun tarjonta vähenee.

Valmetin historia on kummallinen.  Sehän oli alkuaan Jyväskylässä toimiva Valtion Tykkitehdas.  Rauhan tultua piti keksiä toisenlaista tekemistä.  Kokeilivat kaikenlaista haulikoista ja perämoottoreista hisseihin ja metrojuniin.  Myös paperikoinetakin.

Jyväskylän Keljossa vaikutti Kankaanpään opettajapariskunta, jolla oli fiksu Matti-niminen poika.  Matti valmistui konepuolen diplomi-insinööriksi ja oli ensiksi täissä Wärtsilällä.  Sitten hän pääsi maailman johtavan paperikonevalmistajan Beloitin tuotekehitysosastolle töihin.  Kun kaiketi katsoi oppineensa tarpeeksi, Matta palasi Suomeen, tällä kertaa metsäteollisuuskonsulttifirman Pöyryn leipiin.  Täällä Matti kehitteli alaa ja hänellä oli patentteja omissa nimissään.

Valmet oli yritellyllyt paperikoneiden valmista.  Vasta sen jälkeen, kun yhtiö pestasi paperikoneryhmänsä vetäjäksi  Matin, toiminta käynnistyi kunnolla:  Matti Kamkaanpäästä tuli aikanaan Valmetin toimitusjohtaja ja vuorineuvos.

Valmettiin fuusioitiin useita yrityksiä, mutta huippu oli Matin entinen työnantaja Beloit.  Yhtiö oli tehnyt huonoja päätöksiä ja joutunut konkurssiin.   Valmet oli ostanut osan toimintoja konkurssipesältä, osan oli ostanut japanilainen yhtiö, jonka osuuden Valmet sitten osti.

Kuulemaan mukaan jenkeille oli melkoinen kulttuurishokki, kun Beloitin pääkonttorin katolta Milwaukeeessa otettiin sen mainoskyltti pois ja tilalle nostettiin Valmetin.

Valmetin menestys perustuu epäilemättä eteviin insinööreihin, mutta myös Suomen metsien kasvuun.  Ilman hyvää kasvua eivät suomalaiset metsäfirmat olisi pystyneet tilaamaan tehokkaita koneita Valmetilta, joka pystyi myymään niitä sitten ulkomaillekin.  Tuotekehittelykin oli helppoa.  Jyväskylästä on lyhyet matkat tärkeimpiin paperitehtaisiin.

Esimerkiksi palokärki. Sen ruikutus ja kiljahtelu kuului ennen lähes päivittäin. Nyt en muista milloin olisin viimeksi kuullut tai saatikka nähnyt. Ei se ensiharvennusmetsissä ja taimikoissa viihdy. Toinen esimerkki on kuukkeli. Kolmas hömötiainen. Neljäs töyhtötiainen.