› Keskustelut › Harrastukset › Menetetty mesimarja?

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 77)
1 2 3 … 6 7 8

  • Menetetty mesimarja?

    Sent on: 19.2.2013, 07:46

    Metsänhoito-osiossa ketjussa ”Avohakkuu sopii hyvin Pohjolan ilmastoon” on muutama mesimarjaa koskeva kommentti. Parasta lienee yrittää kerätä palstalaisten mesimarjatietous oman otsikkonsa alle.

    Kiinnostuin viime kesänä luonnonvaraisesti kasvavan mesimarjamme (Rubus arcticus) tilanteesta, kun havaitsin eräällä avohakatulla alueella runsaasti ”maamuuraimen” viehättävän punaisia kukkia. Siispä kysyin yllä mainitussa avohakkuuta käsittelevässä ketjussa palstalaisten viimeaikaisia kokemuksia ja havaintoja mesimarjasta. Siinä yhteydessä ainoastaan nimimerkki ’vänkäri’ kertoi saunarantansa esiintymästä. Epäselväksi jäi kuitenkin silloin (heinäkuu), millainen oli marjojen muodostus hänen kasvustossaan.

    Olen kiitollinen kaikille, jotka tahtovat jakaa kokemuksensa ja tietonsa mesimarjasta. Erityisesti kasvupaikan luonne kiinnostaa, samoin marjojen esiintyminen. Vanhat muisteluksetkin asian tiimoilta ovat kovasti tervetulleita.

    Tekijä
    kisi
    Theme Harrastukset Harrastukset
  • hemputtaja 19.2.2013, 09:09

    Tulihan noita penskana syötyä ja joskus harvoin aikuisenakin.

    Olen tulkinnut mesimarjan katoamisen johtuvan liikkumispaikkojeni muutoksesta. Menetetyksi en usko.

    En tiedä erehdynkö, kun oletan varsinaisen marjomisalueen alkavan Etelä-Pohjanmaalta ja itäraja on sitten Pohjois-Karjala. Etelässä ja pohjoisessa kyllä on kukkia, mutta enpä ole marjoihin törmännyt.

    Viimeksi olen nähnyt marjaa reilusti 60-luvulla Pohjois-Karjalass ja sitä oli paljon.

    Salaojitus ja laiduntamisen väheneminen lienevät marjaa vähentäneet.

    Parhaiten tuota saa nestemäisenä Alkosta. Ei tarvitse roskia poistella eikä kiviä syljeskellä.

    kisi 19.2.2013, 09:42

    Voi hyvä tavaton hemputtaja, 60-luvulla viimeksi näit!?! Millainen paikka se sitten oli, jossa oli vieläpä runsaasti mesimarjaa?

    Kyllä tässä nyt on jotakin hämärää. Nettikin tietää yllättävän vähän mesimarjasta, sen viljelystäkään. Vieläkö sitä viljellään Maaningalla? Mistä Lignell & Piispanen saa marjansa?

    Niin kiitos vaan vihjeestä, vaikka olen sitä likööriä jo yrittänyt paremman puutteessa suussa pitää. Liian korkea alkoholi-% tyrmää ainutlaatuisen aromin. Juomasekoituksiin ja leivontaan ehkä…

    Joku Jussi Tammisola näkyy tehneen väittärin mesimarjan ekologisesta genetiikasta.

    6tukki 19.2.2013, 09:49

    Parhaat mesimarjamestat löytyvät edelleen kotiseudullani meren rantamaista. Erityisesti matalien vesien rantamailla, joissa maannouseman ansiosta syntyy (ja korkeammalla häviää) erinomaista kasvualustaa mesimarjoille. Lakan tapaan mesimarja näyttäisi olevan erittäin vaatelias marja erityisesti kukinta-ajan olosuhteille. Ilmeisesti juuri hyönteispölytyksen onnistuminen juuri oikeaan aikaan on se satoa säätelevä tekijä. Yleensä mesimarjaa ainakin rantamaista saa aina jonkin verran, sillä mesimarjan kukintaa tapahtuu useiden viikkojen aikana, joten aina näyttäisi ainakin osalle kukista pölytys onnistuvan.
    Joka vuosi on pakkaseen saatu uutta marjasatoa…

    kisi 19.2.2013, 10:17

    Hauska kuulla 6tukin havainnoista ja mesimarjamenestyksestä sillä suunnalla. Vaikuttaa ihan järkeenkäyvältä, että mesimarjaa esiintyy merenrannoilla maannousun aikaansaamilla uusilla paljastuneilla alueilla; mesimarjastahan tiedetään, että se on ns. pioneerikasvi, joka pystyy huonosti kilpailemaan muiden lajien kanssa. Eipä se taida sitten ihmeemmin vaatia varjostustakaan? Ilmeisesti maapohjan kosteusolojen suhteen mesimarjalla on omat vaatimuksensa.

    Oma tuore, hätkähdyttävä havaintoni viime kesältä oli tosiaan turvepohjaisen metsän hakkuuaukolla. Sinne oli ilmaantunut kuin tyhjästä vanhoille, korkeille ojanpenkoille laaja-alaisesti mesimarjakasvustoa. Versoja ja lehtiä oli tiheänä mattona ja sitä kukanpaljoutta on vaikea kuvailla! Sanon vaan, että henki oli salpaantua. Jokin siinä sitten meni mönkään, koska satoa ei tullutkaan kuin vajaa kourallinen. Pääsi nyt sentään maistamaan. Olisiko viime kesän runsaat sateet syynä siihen, että kasvustot olivat loppukesästä kituliaanoloisia ja vahvasti homeen vallassa?

    hemputtaja 19.2.2013, 12:12

    #### Voi hyvä tavaton hemputtaja, 60-luvulla viimeksi näit!?! Millainen paikka se sitten oli, jossa oli vieläpä runsaasti mesimarjaa?

    —snip—
    Lähetetty: 2 h, 25 min sitten
    Lähettäjä: kisi ####

    No ei nyt ihan noin pahasti ollut. Tarkoitin, että se oli silloin, kun näin viimeksi kunnon satsin.

    On noita muutamia kouran pohjalle kertynyt senkin jälkeen.

    Oli hiekkatien ojanreuna. Hiukan narskui hampaissa.

    kisi 19.2.2013, 13:05

    Aika vaatimattomissa kantimissa taitaa olla mesimarjan viljelykin Suomessa tällä hetkellä: v. 2009 mesimarjaa viljeltiin 2,03 ha:n alalla yhteensä 16 tilalla.

    Perustietoa mesimarjasta:

    http://www.kuopionluonnontieteellin
    enmuseo.fi/mesimarja/index.htm

    hemputtaja 19.2.2013, 13:17

    Kurkistinpa linkkiä, kiitiosh, kun kiinnosti lisääntyykö samoin kuin suomuurain. Ei lisäänny, on kaksikotinen, mutta lisääntyy myös maaversoista.

    Toisin sanoen laaja kukkiva mesimarjasto voi olla samaa kasvia ja kun itsepölytys ei kuulemma onnistu – ei näy marjokaan. Saatan tietysti olla väärässä.

    Jospa marjoja alkaisi ilmestyä kun kuskaa jostain muualta mesimarjan taimia kaveriksi.

    vänkäri vänkäri 19.2.2013, 14:10

    Viime kesänä ei päässyt ensimmäistäkään mesimarjaa maistamaan, sateet taisi kiusata liikaa. Ei siitä hyvänäkään vuonna kasapäin marjoja tule, makuun kumminkin pääsee. Paikka on entistä laidunta (ja pellavien ennen muinoinen liotuspaikkakin siinä sivussa) ja mesimarjat kasvavat rantametsän reunassa. Maa on pohjaltaan tiukkaa savea. On marjaa aikanaan kasvanut pellonreunaojien varsilla alavilla paikoilla. Varsia voi löytyä vieläkin, ei ole vain tullut etsittyä. Marjoja en ole kyllä enää niiltä paikoilta muista aikoihin nähneeni.

    japine 19.2.2013, 14:28

    Kun muistaa lapsuusaikoja, niin tuntuu että silloin oli mesimarjaa ihan syötäväksi asti. Tosin aika kaunistanee muistoja. Silloin vielä laidunnettiin karjaa metsälaitumilla, olisiko siinä yksi syy? Tutut metsämansikkapaikatkin on heinikko vallannut.

    kisi 19.2.2013, 14:46

    Hyvinkin on mahdollista, että ne minun löytämät mesimarjakasvustot olivat suureksi osaksi saman yksilön kasvullisen räjähdyksen tulosta ja marjattomuus näin ollen selittyy (itsepölytyksen mahdottomuus).

    Lakka, Rubus chamaemorus ja mesimarja, Rubus arcticus ovat samaa sukua. Hemputtajakin armottomana lakanhaalijana tietää, että lakkoja ei aina tule, vaikka kukkia olisi miten viisiin ja säät suosisivat pölytystoimia. Lakka on kaksikotinen kasvi eli emit ja heteet ovat ERI kukissa. Marjat kehittyvät emikukkiin. Lakka on siis kaksikotinen eli yksineuvoinen.

    Mesimarjalla on ymmärtääkseni kylläkin kaksineuvoiset kukat eli periaatteessa kaikkiin kukkiin voisi tulla marja, jos löytyisi toisen yksilön siitepölyä hedelmöitykseen. Siis se itsepölytys oli se ongelma.

    Täytynee ottaa keväällä lapio matkaan ja siirrellä mesimarjan maavarsikkoa ja rönsyjä eri paikoista oletetuille otollisille kasvupaikoille ja jäädä sitten odottamaan vesi kielellä ristipölytyksen tuloksia. On se sen vaivan arvoista.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 77)
1 2 3 … 6 7 8