Metsäliitto ryhtyi kahdenmiljardin investointeihin,Kemin sellutehdas uusiksi ja tuotanto tuplaksi ja Raumalle sahalaitos.On hyvä ,että löytyy tämänlaisia rohkeita yrityksia,ei tyhjiä puheita ja lupauksia,vaan tekoja.
Kovin hitaasti ne auraukset tasoittuu. 1980-luvun alussa auratulla juuri kuljin ja kovin oli vielä syvät urat ja korkeat palteet. Kurja tuolla olisi millään koneella liikkua.
”Palkat joustavat nopeasti esim. lomauttamalla tai lyhentämällä työaikaa. Sitä vastoin ylihinnalla ostettu raaka-aine, eli tässä tapauksessa puu vaikeuttaa lopputuotteiden myyntiä kuukausia, jopa vuosia. Onneksi tähän on alkanut tulla muutos, ylihinnoiteltua puuta ei enää osteta suuria määriä kuten viime vuosikymmenellä. Tuolloinhan Metsäliitto oli hyvin suurissa vaikeuksissa, kun raakapuun hinta oli niin korkea ettei lopputuotteelle jäänyt edes marginaalista katetta.”
Paljon puhuva kommentti siitä, kuinka tähän on tultu. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että Metsäliitto oli innolla mukana kartellissa. Kun Metsäliiton johdolle annetaan kannustinpalkkio tuloksesta, niin mitä se tarkoittaa käytännön toimissa? Yritetäänkö parantaa organisaation tehokkuutta vai varastetaanko puukaupassa (vertaa Oksasen kommentti)? Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää myös se, että varastetaan mieluummin puukaupassa ja maksetaan osuuspääomasta ylikorkoa. Pienet osuuskunnat olivat jäseniään hyödyttävä järjestelmä. Suuret osuuskunnat ovat ongelmallisia, isännättömiä omijoita, jotka tulisi jo lähtökohtaisesti kieltää lailla. Kuten vanha sanonta kuului, että osuuskunta pärjää vain varastamalla jäseniltään.
Kuitupuulla on mitätön rooli metsänomistajan taloudessa, ja kuitenkin teollisuudessa tulos on aina tehty kuitupuulla. Sahaus on ollut selluntekijöille vain välttämätön paha. Ilman yksityisiä sahoja metsänomistuksessa olisi jo ajat sitten saanut ripustaa kintaat naulaan.
Kuitupuumarkkinoilla vallitsee kolluusio eli hinnoista sopiminen. Tätä ruokkii se, että alla on vain muutama toimija, pitkään jatkunut sama tilanne ja alalle tulo vaikeaa (ei vaihtuvuutta, jossa heikompia kaatuu ja markkinoille tulee uusia toimijoita) Kuunnelkaa nyt Tiedeykkösestä se jakso peliteoria. Paljon puhuva jakso. Aivan oikeasta aiheesta meillä on myös taloustieteen Nobelisti.
Ei kukaan pakota myymään puuta Metsäliitolle. Sehän maksoi kuitenkin jäsenten eli omistajien etujen vastaisesti liikaa puusta, kun oli lähes konkurssissa. Kansallispankista palkattiin johtaja suurella rahalla, kun piti saada sellainen, joka ymmärtää raha-asioista ja saneeraa yhtiön kuntoon. Tämä nykyinen sellubuumi tuli aika sattumalta Aasian talousnousun myötä, sellun hinnat saattaisivat olla huomattavasti alempanakin. Tukkipuun viimekeväisen hinnan nousun takana oli UPM, joka nosti hintoja ensimäusenä, jotkut keskisuuret sahat lopettivat tukin ostot kokonaan.
OKSANEN:Paperitonnista palkkojen osuus on neljä ( 4 ) prosenttia.
Okasen harhakäsityksiä.
Paperitonnissa ei ole muita kustannuksia kuin tuotantoketjun voitto ja palkkakustannukset ja lisäksi nuo palkkakustannukset ovat lähes kaikki suomalaisia. UPM hallituksen puheenjohtaja Wahlroos sanoo, että UPM:n Suomessa olevat paperikoneet sujetaan sitä mukaan kuin ne vanhenevat. Palkkakustannukset ja sähkö ovat korkeampia kuin Saksassa.
Vanhentuneita paperikoneita suljetaan, mutta syynä ei ole sähkän hinta, joka Suomessa kuitenkin keskimääräisesti on teollisuudelle halvempaa kuin Saksassa.
Kun paperin tekeminen tuottaa huonommin kuin sellun ja kartongin valmistus, niin vain ääliö rustaa uusia paperikoneita omaan käyttöönsä.
Sellun ja paperin hinnasta työkustannukset ja raaka-ainekustannukset näyttelevät vielä nykyhinnoilla mitätäntä osaa. Wahlroos kääräisee enemmän osinkoa ja ”palkkioita” firmasta, kuin mitä nuo kustannukset ovat.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.