Liekö muisti jo mennyt kun en kenenkään muista suositelleen taimikonhoidon laiminlyömistä energiapuun tuottamiseksi. Jees, energiapuuta työkseen korjaavilla on useimmiten pykälää pienempi kone ja koura(ei tarvitse niitä aukkoja tehdä), ja ennenkaikkea asenne sellainen, että työnjäljen pitää olla ykkösluokkaa että homma jatkuu.

Vuoden 2005 jälkeen oli tarjolla oppaitakin , joissa tarjottiin mahdollisuutta kasvattaa energiapuita taimikoissa. Energiapuun tultua mhy:n yhdeksi ”syömähampaaksi” neuvottiin auliisti viivyttämään taimikonhoitoa , jotta taimikonhoito olisi mahdollista tehdä koneellisesti e-puukorjuuna ja saada risuista kemeralla höysteettyä kantorahaa. Kukaan ei kuitenkaan kertonut ,mihin kuntoon nuori metsä odottelun seurauksena päätyy.

Minulle asia valkeni varsin nopeasti. Monelle muulle ei vielä tähänkään päivään mennessä. Energiayhtiöiden kaupallisia tiedotteita uskotaan mieluummin ,kun tutkittuja biologisia faktoja.

Nyt keskusteltiinkin ajasta ,jolloin ohjattiin viivyttämään hoitotoimia ja nyt ihmetellään tuloksia.

2015 voimaan tullut uusi kemeralaki toimii jo paljon paremmin , mutta hoitorästit jatkavat kasvuaan. Kemeran alkuperäinen tavoitehan oli purkaa rästejä , mutta vaikuttikin monissa tapauksissa ihan toiseen suuntaan.

Kun kerran kemeraa on käytössä ,pitää myös huolehtia ,että se käytetään ja rästit vähenevät.

Täällä arvostellaan suurten toimijoiden tekemisiä , mutta harva tunnustaa ,että ao tahot uudistavat metsänsä viivyttelemättä ja tarvittavat kunnostustoimet tehdään ajallaan. Puut kehittyvät nopeasti ja tasaisesti, ja leimikoilta löytyy runsaasti satoa jäljelle jäävän puuston määrästä ja laadusta tinkimättä. Energiapuutakaan ei korjata erikseen eikä erikoiskoneita tarvita. Yksityisellä puolella on yllä mainituissa paljon parantamisen varaa. Laiminlyöntien seurauksia ei etevinkään motokuski pysty korjaamaan.

Kiirettä tuntuu ostomiehillä olevan. Sain erään hankintayhtiön ostomiehen lupauksen tulla katsomaan parivuotta sitten raivaamaani ensiharvennus kohdetta. Kolmen viikon kuluttua oli käynyt metsässä, mutta lumikengän jäljet loppuivat 30 m ennen kuviota ja olivat kääntyneet takaisin. Sähköpostiin sain viestin että kohde pitää raivata ja kasvattaa parivuotta. Se kun tiedän metsäni tilan niin ei aiheuta toimenpiteitä. Jos omistaja olisi joku etämetsänomistaja joka ei tunne metsiään hyvin niin olisi varmaan hälyttänyt metsurit heti metsään. Ainut mitä tästä opin on, että koivujani ei jauha paikallinen pahvitehdas Savossa.

Tainneet yhtiöiden ostotoimarit saada päivitetyt ohjeet leimikoiden korjuukelpoisuuksien arvioinneista.  Raivauksilla ja raivauksillakin on eroja ja siinä kuka oikeasti osaa arvioida hakkuukelpoisuuden.

Sitkeään on juurtunut ajatus , että metsää voi kasvattaa ”vähän ylitiheänä”. Heikot tulokset harvennusjäljen kohdalla johtuvat pääosin siitä , että metsän kasvu on selkeästi kärsinyt liiasta tiheydestä ja puuston liiallisesta latvusten supistumisesta. Kunnollisen latvuksen omaavia puita ei löydykään riittävästi edes ennen harvennusta saati enää harvennuksen jälkeen ,kun ajoura on avattu. Televisiossa pyörivä esimerkkitapaus harvaksi päätyneeltä harvennuskohteelta on kokemukseni mukaan elävä esimerkki  alunperin liian kauan ylitiheänä kasvaneesta metsästä. Koivuraippaa on ollut runsaasti , jonka seurauksena männikkö on päässyt kuihtumaan ja osa männyistä häviämään jo taimivaiheessa. Onneksi videon kuvio on pienialainen . Tyypillinen kylkiäinen isomman hakkuukokonaisuuden yhteydessä.

Jatkossa kiinnostus kylkiäisiin voi jäädä olemattomaksi. Yhtiöt eivät enää halua pilata mainettaan ostamalla epäkelpoja kohteita. Tähän asti niitä ostamalla yritettiin kiillottaa kilpeä , mutta kiillon asemasta kilpeen tulikin lommo.