MaalaisSeppo, kyllä tosiaan tulee puljattua metsien hoidossa mutta pitää muistaa että siinäkin on taloudellinen oma hyöty liossa. Eli kun lämmitän parsataa neliöistä ok-taloa sen klapimäärä nielee harvennusalaa jo mukavan siivun. Ja en todella polta edes kuitua vaan nimenomaan pienläpimittaista harvennusrankaa. Koivussa ja muussa lehtipuussa olen joskus hiukan kuitukokoonkin sortunut koska aivan pientä nökköstä pieniläpimittaista koivukuitua kehtaa tarjota ostajalle. Viimetalvena tein yhden ensiharvennuksen ja siitä kyllä myin puutavaran. Mutta yleisesti ottaen en hoida juurikaan hiukkaakaan yli tarpeen. Ja se suurin tarve on poltinpuu ja siitä silleen saa hyvän tuntipalkan kyllä kaupalliseen lämmitykseen verrokkina.

Kalle Kehveli muuten aivan oikeassa mutta koskee vain aika pientiluksellisia. Väkisinkin tavaraa on ylitarjonnan puolella kun parhaat alat kuitenkin kasvavat ”toistakymmentä mottia/ha/v.” kuten Antonillakin. Eihän ne pekällä poltolla mene mutta myyntiin onkin sitten laitettu se poltinpuusavotan tulos eli raivattu metsä. Ja onhan siellä vielä tällekkin vuodelle yli 900 mottia valmista kauppaa toteutumaa vailla. Niillä sitten ”rällästetään”!

On hyvinkin ajankohtaista, johon aloituksessakin viitataan, on puusta maksukyky ja euro konsulttina.
Jos yhteiskuntaneuvotteluissa edistytään, sillä on tietenkin myönteinen vaikutus metsätalouteen, sen kustannusrakenteeseen ja puun hintaan.
Yhteiskunnassa on ongelmansa ja niillä on vaikutuksensa metsätalouteen, mutta siihen en kuitenkaan usko, että millään puun kilpailuttamisella, tai katkonnan ja nykyisen puukaupan ohjauksella, tai vastaavalla kehittämisellä, metsätalouden ongelmia ratkaistaan. On marginaalista kilpailuttaa marginaalia, jossa ei ole kilpailua. Puun hintaa näillä tempuilla voidaan hieman nostaa, mutta se ei ole ratkaisu varsinaiseen ongelmaan.
Tullaan puukaupan korruptioon ja kilpailun rajoittamiseen sitä kautta.

Onhan se aika raadollista, että metsänomistajat ovat ulkoistaneet itsensä metsistään ja toimivat eräänlaisina ”toimitusjohtajina”, sopimusten tekijöinä ja laskun maksajina palveluistaan. Tässä mielessä metsätaloutta on voitu pitää hyvinkin kannattavana, palveluista on joustettu. Se on kuitenkin tapahtunut metsätalouden kannattavuuden kustannuksella.
Koska puun hinta ei jousta, metsätalouden kannattavuutta on haettava palveluista. Käytännössä se on kuitenkin vaikeaa, sillä metsänomistaja kelpaa kumppaniksi vain puun myyjänä, mutta ei puun toimittajana. Teet puukaupat ja sitoudut siihen, että maksat kustannukset, ja joiden suuruutta et edes tiedä.
Jos suunnittelet muuta, puukauppapalvelulle ei ole vaihtoehtoa. Jos tarjoudut toimittamaan vastaavalla sopimuksella puut tien varteen, aikomus torjutaan. Vaihtoehtoa, joka ottaisi huomioon korjuun kustannukset, ei ole. Pystykaupan tilitysmalli metsänomistajalle ei tule kysymykseen ja laskutusmallia vasta suunnitellaan?
Jos kuitenkin haluat toimittaa puut tien varteen todetaan, sen ja sen verran niistä maksetaan. Näissä kaupoissa korjuun kustannuksia ei kuitenkaan ole otettu huomioon, on vain rajoitetusti ja tukilla hinta jää reilusti alle korjuukustannusten. Jos haluat toimittaa motolla, mittaa ei hyväksytä.
On suhteellisen yksinkertaisesta asiasta kysymys, katkoa puut ostajan mitoille, huomioida laatu ja täyttää mittakontrollin vaatimukset. Kysymys on enemmänkin uskomusasioista, joihin vielä uskotaan ja käytetään puukaupan vastaisessa toiminnassa.
Tuskin teollisuus kuitenkaan luopuu oikeudestaan metsäomistajan puihin, sitä ei metsänomistajat ole vaatineetkaan. Voihan se olla, jos metsänomistajat tarjoavat isompia puumääriä myytäväksi, löytyykö halukkuutta ostoihin, millä hinnalla, ja vai tarjotaanko ostoboikottia vaihtoehdoksi.

Oletko jovain yrittänyt myydä itse hakattuja motopuita tai hankintapuita yhtiöille ? Perustuuko väitteesi olettamukseen ? Meillä on ainakin onnistunut puunmyynti hankintana.