Olen tuosta riskin kasvamisesta (istutus vs. luontainen uudistus) Olan kanssa eri mieltä. Ja nimenomaan kun puhutaan taloudellisesta riskistä. Kyllä niissä pitää samaa korkokantaa käyttää, jos objektiivisesti haluaa tarkastella. Puuntuotoksen määrän riski on eri asia.

Jos ajatellaan yksittäistä metsikkökuviota ja uudistusinvestointia: luontainen vs. istutus. Luontaisessa sitoutuu maapohjan arvo ja siemenpuut (jotka voi ehkä myöhemmin hakata). Istutuksessa maapohja ja istutuskulut. Alkupääomaa sitoutuu siis aivan eri tavalla. Kun kiertoaika on pitkä, niin tuolla ajalla on aika oleellinen vaikutus investoinnin kannattavuuteen. Lähempänä investointia tullevat hakkuutulot ovat korkotekijän takia arvkokkaampia kuin myöhemmin tulevat, vaikka ne olisivat nimellisesti samanarvoisia. Samoin päätehakkuiden nykyarvo putoaa yllättävän pieneksi, vaikka ne olisivat nimellisesti vuosikymmenten päästä isoja.

Aikaan liittyy epävarmuuksia, joita ei voi varmuudella ennustaa. Varmaa vain on se, että istuttamalla on todennäköisesti ottanut suuremman taloudellisen riskin kuin luontaisella sijoittamalla enemmän alkupääomaa. HYvin todennäköistä on myös se, että ensiharvennettu taimi tuottaa tappiota. Emme siis voi tietää mahdollisista tuhoista, reaalihinnan vaihteluista yms., jotka kyllä iskevät aina kovemmin istutustaimeen, hyvässä tai pahassa.

Mitenkäs kun on olemassa edelleen uudistusvelvollisuus. Jos ottaa isomman riskin, niin kustannukset lisääntyy jossain vaiheessa tod.näköisemmin suuremmiksi kuin pienemmän riskin kalliimmalla investoinnilla.     Siksi sekä-että -menetelmä on parempi , jos on mahdollista yhdistää luont. uudistaminen ja istutus.   Kannattamaton kuitupuun kasvatus voidaan muuttaa ainakin kannattavampaan suuntaan.    Luont. uudistusta voi tehdä myös esim. kaistalehakkuulla, ei aina tarvita s-puita.       Kylvö on yksi ve. männylle (ja joskus sopii koivullekin) mutta sekin sis. jonkin verran riskiä, kuten esim.  viime kesänä sai havaita.   Laskemalla voi arvioida kannattavuutta.  Jos luont. uudistus on epävarmaa, niin voi vähentää riskiä istuttamalla osan puista (tukkipuuaihioiksi) .  Taimien  kasvuun lähdön ja kasvunopeuden eron vaikutuksia  pystyy arvioimaan myös laskemalla tod. näk. tilavuus-ja arvokasvuja vertailussa.

En tajunnut nyt ihan tuota Annelin kommenttia. Ensiharvennuksesta säästyneet puut toki jatkavat kasvuaa. Osa seuraavaan harvennukseen saakka ja osa päätehakkuuseen. Aikaa noihin seuraaviin hakkuisiin vaan kuluu taas vuosikymmeniä, kakkosharvennukseen ehkä 10-20 vuotta ja päätehakkuuseen toinen mokoma kasvupaikasta ja tiheydestä riippuen.

Mutta kun aika siitä istutusinvestoinnista karkaa yhä pidemmäs, niin muussa kuin nollakoron maailmassa tulevaisuuden tulo muuttuu nykyrahassa arvioituna yhä pienemmäksi. Pitkän ajan päästä nykyhetkeen diskontatut tuotot ovat hämmästyttävän matalia. Periaatteessa maapohjan arvo kuvastaa nollasta lähdettynä kiertoajan nykyarvoa. Satasista hehtaarilla silloin puhutaan.

Jos taas ajatellaan keskimääräiseksi kieroajan tuotto-odotukseksi vaikka yleisesti käytetty 3-4 prosenttia, niin silloin odotetaan puun reaalihinnan pitävän koko kiertoajan. Onko pitänyt, no ei ole. Onko näköpiirissä vaikka kuitupuun kertaluokkainen hinnannousu tällä markkinarakenteella, no ei ole?

Kaikki tuo haastaa kaikki todella pitkän takaisinmaksuajan investoinnit, kuten istutuksen. Näistä saa ja pitää olla eri mieltä, mutta näin itse asioita pyörittelen. Ja kohta joku kommentoi, että myy metsät pois. En myy, vaan pyrin löytämään ratkaisua tähän haasteeseen.

En tiedä itekään mitä tarkoitin. 🤔 Ehkä enemmänkin sitä, miten metsätilan eli metsälön (joka koostuu monesta metsiköstä) tuottoarvoa tai käypää arvoa laskettaessa huomioidaan puuston kasvu ja hakkuut eli tasearvon muutos. Jos vertaa vaikka asunto-osakkeeseen tai pörssiosakkeeseen: niissäkin sijoitettu pääoma voi kyllä muuttua ajan myötä, mutta tuotto per sijoitettu pääoma (vuokratulo tai osinko) on jotenkin helpompi hahmottaa. Varmaan vain minun mielikuvituksen puutetta…

Panu oikeassa. Monella osakesijoittajalla on ajatuksessa se virhe, että kuvittelee osingon olevan tuottoa. Tuotto kuitenkin syntyy vuoden aikana firman tehdessä voitollista liiketoimintaansa. Osingon irtoaminen vain siirtää osan osakkeen arvosta sijoittajan taskuun.