Tätä hommaa on harjoiteltu Suomessa jo 1900-luvun alusta.  Kyllä se tiedetään miten homma toimii tai miten se ei toimi.  Oma data lähtee vuonna 1963 tehdystä uudistushakkuusta.  Silloin lähdettiin uudistushakkuilla korjaamaan aikaisempia virheitä.  Puuta ja kasvua on nyt n 70 % enemmän.  Hakkuutulosta kuluu n 10 % taimikoiden perustamiseen tai hoitoon.  Aika helppo tehdä päätöksiä, kun takana on liki 60 vuoden näyttö.

Niin kuin olen ennenkin kirjoittanut, tilan kaikki muut puut kasvavat ja kokonaisuus ratkaisee.

On tosi mukavaa, että Tiina Lietzen on myös kertonut hyvistä kasvutuloksista kuusikoissaan. Muistui mieleen, kun jotkut leimasivat minut jopa valehtelijaksi, kun kerroin täällä omista kuusikoistani.

Blogissa professori Pukkalan pohdintaa koroista metsätaloudessa.

Professori Tahvosen mukaan koron noustessa riittävän korkealle optimiratkaisuksi tulee aina jatkuvapeitteinen metsänkasvatus. Ehkäpä minun ja muiden tasaikäiskasvatusta suosivien korko on siis alempi kuin jatkuvaa kasvatusta suosivien. Eli käykö ehkä niin, että kun epäonnistumisriski huomioidaan, korkovaatimus alenee.

http://blogs.uef.fi/forest-issues/2019/01/

Kuten Timppa totesi…”Kyllä se tiedetään miten homma toimii tai miten se ei toimi…”

Onkohan jo moneskin kerta todeta, mutta mehtäukkoa ei haittaa se, jos joku haluaa laskemalla laskea vaikka joka kuviolle, mikä olisi oletuksilla ja koroilla kuhunkin sopiva teoreettisesti  paras lopputulema.

Luotan jo yleisiin laskettuihin ohjeisiin, jotka todennäköisesti lähtökohtaisesti pätevät parhaiten. Ja siitä huolimatta luonto voi tehdä tepposet. No laskemalla se korjataan? Ei taatusti, vaan tekemällä korjaava liike.

No jaa…,hakkuutähteistä ja kannoista sain huomattavasti enemmin kuin tulevat uudistuskustannukset…