Laitettaessa pölkyt ”jälekkäin” lähes varmuudella, siinä voitaisiin todeta Jätkän esittämä kolmen tukin katkonta kahdeksi. Pitkälti apti, mutkat,monivääryys jne määräävät jos lyhyitä mittoja ei ollut.

Tollopäinen. Kyse on isosta asiasta. Upm: n Branden puhuu paskaa suupielet ruskeana. Selittää. Katsotaan mikä on mo:n oikeusturva. Ajan Subarulla, hyvä biili.

Tilanne on hiukan ongelmallinen, kun työt tekee urakoitsija ja yhtiö, jolle työ tehdään kantaa siitä vastuun oikeudessa. Oikeudessa pitäisi olla urakoitsija. Urakoitsija ei ole UPM:n työsuhteessa, joten urakoitsija  kuitenkin joutuu vastaamaan itse työstään ja hänen raakkitukkiprosenttia kontroloi UPM.

Täytyy kokemuksesta todeta,että hyvälaatuiset leimikot päätyvät yleensä sahafirmoille ja huonommat jollekin kolmesta suuresta. Esimerkkitapauksessa on kyseessä ollut se laadullisesti huonompi vaihtoehto. Riittää ,kun puusto on kasvanut päätehakkuuseen asti harventamattomana tai on kasvanut liian rehevällä maapohjalla niin tukkiosuus jää ihan luonnostaan alhaiseksi. Näistä leimikoista sahafirmat eivät tee edes tarjousta.

Pääsyy puukauppojen ongelmiin on ollut ja tulee jatkossakin olemaan, ettei myyjä kunnolla tiedä, mitä on myymässä ja kenelle on myymässä. Aivan liikaa luotetaan metsäsuunnitelmien tai metään.fi -tietoihin, eikä ennen puukauppoja leimikolla käy hänen puoleltaan kukaan sellainen, joka pystyisi antamaan edes silmämääräisen pintapuolisen arvion puiden laadusta ja sitä kautta tulevasta tukkikertymästä. Runkojen piiloviat paljastuvat vasta hakkuussa. Jos tähän liittyy vielä ostaja, jolla ei sillä kertaa ole tavoitteena suurin mahdollinen tukkikertymä, on soppa valmis. Puunmyyjä pystyy omilla toimillaan välttämään ennakolta suurimman osan ongelmista, mutta tämä vaatii jonkun verran vaivannäköä. Leimikon mahdollisimman hyvä tuntemus ja puukaupan kilpailutus toimivat aina puunmyyjän eduksi.