Täytyypä todeta että olematta kummankaan puolta hovin äänestyspäätös on yhtä hyvin oikeusmurha kuin arvonnan tulos. Käräjäoikeushan oli toista mieltä ja Tiirolan onnittelut ”pienen puolustautumisesta” on yhtä tyhjän päällä. Pieni mikä pieni mutta oikeuden päätös olisi oltava ehdottoman varmalla pohjalla.
MT:ssa mainitaan leimikon arvioista jotka eivät moteiltaa ja euroiltaan toteutuneet!! Ne arviotko ovat ja kuinka pitkälle faktojen pohjina?
Todistusaineistona voidaan käyttää havaintoja puukasoista, mhy:n katkonta-aineiston laskelmaa ko. ostajalle ja leimikkotyypille sekä toteutunutta moton tulostamaa (rungoittaista?) katkontalistaa.
Motokuskinkin pitäisi tajuta, että jos on myyty leimikossa olevat tukkipuut, niin niitä ei sovi tehdä kuiduksi, taikka jos tehdään, niin niistä pitää maksaa tukkipuun hinta.
Kaikenlaista moraalittomuutta näyttää olevan ostajan taistelujoukoissa. Tuollaisten käsitysten varassa eläjille ei varmasti muunlaista työpaikkaa voi edes toivoa.
Olen seurannut monen eri oppipojan tukintekoa, eikä siellä katkonta ole läheskään aina millään tavalla perusteltua. No jotkut ovat ikuisia oppipoikia, vaikka näköjään toivottomia tapauksia.
Motokuskin mielipiteet kuulostavat sellaisilta, että niiden takana on tyyppi, joka ei ole onnistunut tekemään ainuttakaan onnistunutta apteerausta puista, joista olisi tullut enemmän kuin yksi tukki. Kuitupino on kyllä kasvanut, vaikka metsään jääneet latvat ovatkin säädyttömän isoja.
….niin , oliko kyseessä mhy:n arvio? Puiden katkonnasta voi päätellä jotakin vielä silloin ,kun puut ovat tehtynä levällään ,mutta ei pinossa . Se ,että joku firma saa leimikosta vähemmän tukkia,kuin toinen samalta paikkakunnalta , ei riitä todisteeksi mihinkään suuntaan. Sellufirmojen käsiin jää aivan luonnollisesti ne heikkolaatuisimmat leimikot ja sahurit eivät niihin kajoa. Tukkia kertyy niistä vähemmän. Tukki on myöskin artikkeli ,jolla sahataan helposti jotakin tahoa linssiin. Taktisista syistä sen saantoa voidaan virittää suuntaan jos toiseen ,että kauppoihin päästään. Puumääräkin on samanlainen pelinappula ja voi toteutuneena olla aivan muuta ,kun kauppakirjassa . Pahimmillaan kohdalle on osunut lähes puolen heitto arviosta alaspäin eikä ongelma ole vähäinen ,kun puhutaan tuhansien mottien kaupasta.
Maanomistajien osaamistaso metsäasioissa vaihtelee ja odotukset sitä enemmän. Kerran terävänä työskentelyä vahtinut mo vaati jättämään enskaan vähintään 1200 runkoa hehtaarille harvenmuksen jälkeen. Kipaisin kopista pihalle ja lasketin isännällä ,paljonko rukoja on käsittelemättömällä alueella. Päästiin yhdessä 800:aan runkoon hehtaarilla eikä ensimmäistäkään runkoa ollut vielä poikki. Samansuuntainen virhe oli puukertymänkin suhteen. Kukaan ei ole tunnustautunut arvion isäksi. Hiljakkoin vastaavasti yksi iso leimikko turposi puolella. Siitä ei ole valituksia kuulunut. On sanonta ,että virheet tasaavat toisiaan ,pienemmät pienempiä ja isommat suurempia.
Arviot ovat arvioita, eikä niiden varaan kannata eikä voi puukauppoja perustaa. Hakkuun jälkeen ei pitäisi koskaan löytyä tukkipuuta kuitupinosta. Jos niitä löytyy huomattavia määriä, niin ostajan pitää maksaa niistä huomattava rahasumma lisää.
Sanotaanko että puukaupoissa kuten monessa muussakin asiassa elämässä kokemus opettaa kenen kanssa ja minkälaisia puukauppoja tekee, leimikko tietysti myös ratkaisee… Jos joku on epävarma omista taidoista/tiedoista ei ole väärin käyttää esim paikallisen Mhy:n apua, ei siitä ainakaan haittaa ole.
Käykää tutusmassa Turun Hovioikeuden päätökseen, ennen kuin kommentoitte. Ei ole vielä julkisuudessa. Jätkä ja visakallo kirjoittaa tänne asiaa, muut ulkona. Näkemiin.
Kun kaikki ostajat antaisivat tukkileimikoista ostotarjouksen runkohinoitelulla monet ongelmat poistuisi. Metsäsuunitelmissa näkyy runkoluvut ne on kuitenkin tarkempia kun kuutiomäärä arviot.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.