Keskustelut Metsänhoito Metsäojille synninpäästö

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 183)
  • Metsäojille synninpäästö

    Merkitty: 

    Metsäojitus sai aikoinaan negatiivisen leiman, jota ei ole helppoa poistaa. 1960-luvun Mera-ohjelmissa ajatus oli saada metsät tuottamaan puuta, eikä vesien suojeluun silloin juuri huomiota kiinnitetty. Vähitellen asiassa viisastuttiin, ja tilanne parani niistä ajoista huomattavasti. Menneen kuivan kesän aikana tuli raivaustöissä liikuttua aika paljon myös metsäojien pohjilla. Eipä voinnut kuin ihailla, miten hienon vedensuodatusjärjestelmän luonto itse oli rakentanut metsäojiin. Kilometrikaupalla suodattavaa ja virtausta hidastavaa sammalta lähes kaikissa ojissa! Jos tällaisten laskuojien vaikutuspiirissä tehdään vaikkapa uudistusalan maanmuokkaus, eipä sieltä juuri mitään muuta veden lisäksi voi päätyä vesistöihin asti. Jos metsäojia on pakko perata ja täydentää, voisi mahdollisuuksien mukaan sopiviin paikkoihin jättää tällaisia luonnon muovaamia sammalsuodattamoja.

  • Gla Gla

    Niinpä, täällä savimailla ei sammal tahdo ottaa kiinni ojaan. Joko siellä kasvaa loppukesästä heinikko, hyvä asia sekin, tai sitten vetisemmät oja pysyy paljaana. Ja keväällä nuo heinittyneet ovat nekin paljaana. Tukkiminenkaan ei auta, kun yläjuoksulla pellon ojat johtaa metsän poikki seuraavaan ojaan ja siitä edelleen jokeen. Siinä aletaan tulkita vesilakia. Kartan katselu on ihan kiinnostavaa, mistä oman palstan poikki kulkeva oja (sen lukemattomat haarat) saa alkunsa ja mihin se lopulta johtaa. Eräskin tila on vedenjakajalla, toiselta puolelta vedet johtuu toiseen jokeen ja toiselta toiseen jokeen. Mereen laskiessaan on etäisyyttä vesillä jo yli 50 km.

    Se hyvä puoli ojien ongelmien myöntämisessä on, että asiaan on osattu kiinnittää huomiota ja etsiä ratkaisuja.

     

    Planter Planter

    Tuolla aiemmin mainittiin Littoisten järvi. Sitä ei tosiaan ole metsäojituksilla pilattu, muutenkin valuma-alue on hyvin suppea. Järven ”reaktioita” ihmisen korjauksiin on tullut pällisteltyä muutama kerta.

    Sitä ei kannata kuitenkaan ottaa metsäojitusten vaikutusten vertailukohdaksi, mutta jokaisen kannattaisi lukea linkin esitys.

    Sen luettuaan saattaa salaojaputken levyinen putkiaivoisuus laajentua jopa siltarummun levyiseksi. Miten ihminen maalaisjärjellä tai tieteen avustuksella yrittää korjata ekosysteemiä ja mikä on tulos. Tarina on saanut uusia käänteitä linkin esityksen tekemisen jälkeenkin.

    Kun ihminen kuvittelee torjuvansa ilmastonmuutosta jollain yksittäisellä toimenpiteellä, saattaa luonto olla jo tekemässä omia korjauksiaan tasapainotilan saavuttamiseksi ja lopputulos voikin olla yllätyksellinen. Samoin jokin putkiaivoinen ”kannanhoito” voi tuottaa aivan eri tuloksen mihin pyritään.

    Kannattaa lukea:

    https://www.loppijarvenystavat.fi/pdf/Sarvala-2018-03-17.pdf

    Kurki

    Littoistenjärven tutkimus todistaa vain sen, kuinka vähillä tiedoilla suo-ojituksista on vedetty vääriä johtopäätöksiä Suomen vesistöjen tilaan.

    Toki ojituksista on tullut kiintoainetta moneen järveen ja ne pitäisi poistaa samalla kun muutenkin matalia umpeenkasvavia järviä voisi entistää syvemmäksi.

    Tässä lähellä olevien matalien järvien pohjasedimentin paksuudeksi on mitattu 20 m, joka on on syntynyt paljon ennen nykyaikaa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Suomen järvet ovat luontaisesti humuspitoisia ja tämä tummeneminen on ilmeisesti edelleen jatkuva ilmiö. Jos siis jollain uusilla suodatussysteemeillä saataisiin ojitusalueiden valumista pois humusta, vesistöjen tilannetta voitaisiin korjata.

    Per Ä Reikäs

    Täysin samaa mieltä tekijän kanssa 🙂

    Visakallo Visakallo

    Jos kasvuturpeenkin nosto soilta loppuu, voisi olla saumaa kehittää sellainen imuruoppauskone, joka imee mudan järven pohjasta ja puristaa siitä veden pois. Kun kontti täyttyy, tuodaan se rantaan ja otetaan tyhjä kontti tilalle. Päivässä kertyisi monta kontillista kasvualustaa ja järvi puhdistuisi.

    Metsuri motokuski

    Meidän lähijärvi oli aikoinaan hiekkapohjainen jossa kylän lapset kävivät uimassa. Nyt on toista metriä mutta joka puolella. Yhtään turvesuota ei ole lähimainkaan mutta valtavat määrät ojitettuja metsiä. Samasta järvestä laskee joki josta joka vuosi tulee keväisin melkoinen mutavesi sulamisvesien yhteydessä. Minusta mitään synninpäästö ei ojat tarvii. Eihän tuolle ympäristövahingolle enää mitään voi. Onneksi tulevat sukupolvet eivät tiedä mikä järven tila joskus on ollut. Aika hoitaa nuokin vahingot.

    Gla Gla

    Sellainen keksintö on jo käytössä, jossa imuruoppaaja työntää tavaran kangaspussiin. Vähitellen vesi suotaantuu pois pussista, mutta tuote tuskin korvaa turvetta. Ainakin täällä sedimentti on savea.

    Puuki

    Aika paljon niissä  n. 50 vuotta vanhoissa syvissä ojissa kasvaa turvetta ja vesakkoa.  Varmaan vaikuttaa päästöihinkin vähentävästi.  Ei ainakaan  kannata niitä alkaa tukkimaan maalla ja saada aikaan lisää kiintoaine- ja ravinnepäästöjä.

    Luonnonvesissä on ns. puskurivaikutus joka vastustaa pH:n muutoksia.  Jostain opiskelun aikasesta on jäänyt  mieleen, että jos vesistön puskurivaikutus pääsee heikkenemään liiaksi, niin se ei enää välttämättä palaudu takaisin . Tuosta ilmiöstä voisi olla kysymys Littoisten järven tapauksessakin.

    Ola_Pallonivel

    90-luvulla sivusta seurasin, järveä ruopattiin. Suolle vedettiin pitkä putki ja tavara pumpattiin sinne. Suon reunaan oli tehty penkka ja joku kevyt lietteen suodatus. Vesi valui sitten takaisin järveen. Putken päästä kävin katsomassa, kun liejua lensi mukanaan kiviä yms. Pumpattavaa massaa tuli käsittämätön määrä, en osaa kuutioita arvioida. Mutta jos järven vieressä ei ole sopivaa aluetta lietteelle, hankalaksi menee ruoppauksen toteutus.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 183)