Keskustelut Metsänomistus Metsäpoliittinen selonteko valmisteille

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 43)
  • Metsäpoliittinen selonteko valmisteille

    Metsälehti 5.12.2012
    ”Maa- ja metsätalousministeriö on aloittanut hallitusohjelmassa luvatun metsäpoliittisen selonteon valmistelun. Tavoitteena on runsaan vuoden päästä tuoda eduskunnalle ehdotus metsien käytöstä.

    Selonteko sisältää vuosiin 2030-2050 ulottuvan esityksen metsien käytön päämääristä sekä keskeisimmistä toimenpidetarpeista. Mukaan tulee myös vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia keskustelun pohjaksi. Lisäksi tehdään ehdotukset Kansallisen metsäohjelman tarkistamiseksi.

    Metsäpoliittista selontekoa pohjustetaan parhaillaan työpajakierroksella, jonka aikana erilaisilta ryhmiltä kysytään näkemyksiä metsiemme käyttötarpeista tulevaisuudessa.

    Valmistelun aikana kuullaan maa- ja metsätalousministeriön mukaan myös alueiden näkemyksiä sekä laajempaa kansalaisnäkemystä sosiaalisessa mediassa.”

    – Höh!? Mitä varten tarvitaan näkemyksiä ”erilaisilta ryhmiltä”? Eikö luoteta metsänomistajien näkemyksiin? Kysytäänkö niitä edes?

    – Toivottavasti ei edes yritetä valmistelussa tehdä sellaisia ehdotuksia, jotka olisivat ristiriidassa metsien päätuotantosuunnan kanssa!

  • Reima Ranta

    Metsänomistaja vai puuntuottajayrittäjä?

    Pitäisikö puuntuottamisen Suomessa perustua pienimuotoiseen, isien perintönä saatuun metsänomistamiseen, jossa omistaja vaivoin tietää missä hänen metsänsä sijaitsee. Erilaiset palveluntuottajat tekevät omista lähtökohdistaan päätökset hänen metsiensä toimenpiteistä ja toteuttavat ne. Tekevät puukaupat hänen puolestaan jne. Taloudellinen merkitys metsistä näille omistajille on vähäinen ja mielenkiinto tietysti sen mukainen.

    Vai pitäisikö puuntuottaminen perustua yrittämiseen, jossa yrittäjä kykenee itsenäiseen päätöksentekoon ja tekee hoitotöitäkin itse. Hänelle metsien taloudellinen merkitys on suuri ja mielenkiinto tietysti sen mukainen. Hän kasvuhakuisena pyrkii laajentamaan ja tehostamaan toimintaansa tuloksen parantamiseksi jne.

    A.Jalkanen

    Gla kirjoittaa asiaa muuten, mutta varovaisuus ja maltti kannattaa pitää mukana uudistuksissa ja tiedostaa kaikki niiden vaikutukset, myös haitalliset. Esimerkiksi tuossa tilakoon kehittämisessä; tällä palstalla on ansiokkaasti tuotu esille velkavetoiseen tilakoon kasvattamiseen liittyvä riski, että metsätilallinen joutuu kokonaan harvojen puunostajien rengiksi.

    Lisäys ja selvennys: paino sanalla ”velkavetoiseen”. En vastusta ”yrittäjämäisyyttä”. Olen jo kauan agitoinut kuviokoon kasvattamisen puolesta. Sukupolvenvaihdosten helpottamista ja tilakoon kasvattamista kannatan oikein lämpimästi.

    kepa

    Aika hyvä tuo Reiman kirjotus tuosta puuntuottaja yrittäjästä ja metsänomistajan erosta.Voisin allekirjoittaa määritelmän.

    Eihän esim.sellaisessa toiminnassa jossa maksetaan pienistä metsäpalstoista(joskus myös aika suurista mutta harvemmin) arvoonsa nähden monin kertaisia hintoja vain saadakseen ne ole kyllä kysymyksessä todellisesta yittäjyydestä, Vain jostain ihan muusta.

    MaalaisSeppo

    En kannata ajatuksia, että metsänomistajat pitäisi jotenkin jakaa eri kasteihin esim. verotuksessa sen mukaan, kuinka yrittäjämäistä heidän toimintansa on. Jotkut ilmeisesti kannattaa sitä, että yrittämäisenpi osuus metsänomistajista saisi Valtion taholta paremmat edut, kuin muut. Tämähän vain sekottaisi taas uudestaan mm. verotuskuvioita. Parempi pitää homma mahdollisimman yksinkertaisena.

    Jos otetaan esim. osakesäästäjät. Jotkut osakepelurit harrastaa osakekauppaa omaan piikkiin päätyönään, eli toimivat yrittäjämäisesti. Jotkut taas harrastuksena. Samat säännöt kai on molemmille ryhmille ja hyvä niin.

    Itse olen osa-aikainen metsätalousyrittäjä (”metsänomistaja”). Yleensäkin osa-aikainen työ ja ehkä myös yrittäjyys lisääntyy. Pitäisikö metsäalalla jostain kumman syystä joillakin apukeinoilla suosia kokopäiväisiä metsätalousyrittäjiä? Mielestäni ei. Tämä on vapaa maa. Säännöt pitää olla kaikille samat. Jollei näillä säännöillä pysty siirtymään kokopäiväiseksi yrittäjäksi, niin voi voi.

    Gla

    ”Itse olen osa-aikainen metsätalousyrittäjä (”metsänomistaja”).”

    Jos termeillä aletaan kikkailla, määrittelen itseni metsätalouden harjoittajaksi. Leipä tulee palkkatyöstä, mutta metsää kohtelen talousmetsänä ja tavoitteena on laajentaa toimintaa riskit halliten. Vastaako tuo ”yrittäjämäistä” toimintaa, siihen en osaa ottaa kantaa, kun en yrittäjämäisyyden määritelmää ole missään nähnyt. Erikoista sinänsä, koska yrittäjämäisyys on tämän hetken muotia metsäalan tulevaisuuskeskusteluissa.

    Passiiviseksi metsänomistamiseksi en ainakaan toimintaani osaa mieltää, vaikka rahaa onkin kiinni varsin tavanomainen määrä.

    Mutta kuten ennenkin tähän aiheeseen liittyen olen todennut, metsässä liikkuvan rahan määrä on huono mittari. Omaisuutta voi olla huomattava määrä yhteensä metsässä, muissa kiinteistöissä yms. omaisuudessa. Muut kuin metsä tuottaa esim. vuokratuloja (asunnot, mökit, veneet jne.), mutta mikään noista yksinään ei muodosta merkittävän suuruista kokonaisuutta. Elinkeino se silti voi olla. Tämä on kastijakoa suunnittelevien syytä pitää mielessä.

    MaalaisSeppo

    Mesätulojen vero on välillä 0 – 40.000€/vuosi 30 %. Yli 40.000€ tuloista 32 %. Samat rajat, kuin muillakin pääomatuloilla. Hankintahakuut eivät vaikuta veroprosenttiin.

    Hankintahakkuiden laskennalliset työkulut voi vähentää kuluina pääomatulosta eli vähentävät pääomatuloa. Jos tekee paljon hankintaa, osa laskennallisesta hankintatyön arvosta muutuu progressiivisesti verotettavaksi työtuloksi.

    Koukku

    Aika höttöä oli koko selonteko, hyvää siinä oli että eduskunnassa on edes jotakin kiinnostusta selvittää metsäalan tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä.

    Mutta kuten täälläkin on todettu jo monen muunkin toimesta, vaikuttaa koko selonteon perusta olla ”yrittäjämäinen metsänomistus”.

    Jos aihetta lähestyy taskulaskimen kautta, ja miettii kustannuksia joita täysipäiväinen yrittäjyys vaatii, ilman perittyä metsäomaisuutta tulee seuraaviin johtopäätöksiin, karkeilla pyöristyksillä:

    1. Mikäli pelkällä metsällä aikoo elää, pitäisi sitä olla vähintään 300ha, tämä siis etelä- tai keskisuomessa, pohjoisessa vielä enemmän.

    2. Alkupääomaa pitäisi löytyä noin 900 000e mediaanihintojen perusteella.

    3. 300ha löytyminen järkevän alueen sisältä, sanotaan noin 100km ympyrästä on todellinen onnenkantamoinen. Ja mikäli metsää löytyisikin, on se todennäköisesti taimikkoa, tai hinta on jotakin muuta kun mediaanihinta.

    Monellako muulla alalla joutuu sijoittamaan liki miljoona euroa ennen kuin voi kutsua itseään yrittäjäksi? Ja monellako on mahdollisuus ryhtyä metsäyrittäjäksi, tarvittavien pääomien hankinta on todennäköisesti vaikeaa. Puhtaalla velkarahalla menee pelkkiin korkoihin noin 25000e vuodessa, tulevaisuudessa korkotason noustessa, vieläkin enemmän.

    Metsäverotuksessa pitäisi tapahtua todella radikaaleja muutoksia mikäli yrittäjyyttä halutaan lisätä.

    Mutta jos verotuksella kehitystä ohjataan tähän suuntaan, on lopputuloksena metsäomaisuuden keskittyminen harvojen käsiin.

    mehänpoika

    Valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko 2050
    Sivulla 4 lukee mm:
    ””1.2 METSIEN MERKITYS SUOMELLE
    Metsät ovat myös merkittävä henkisen hyvinvoinnin lähde. Metsissämme marjastetaan, metsästetään ja retkeillään ympäri vuoden, ja metsäluonto on myös luontomatkailun perusta. Matkailun tuoma arvonlisäys oli vuonna 2012 arviolta 4,43 miljardia euroa. Kokonaisuudessaan Suomessa kulutettiin matkailuun vuonna 2012 arviolta 13,3 miljardia euroa. Luontomatkailun painoarvo on tässä suuri, joidenkin arvioiden mukaan noin neljännes. Matkailulla on suuri paikallinen ja alueellinen merkitys etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa.””

    – Sinänsä aika köykäiset perustelut Valtioneuvostolle luontomatkailun merkityksestä. (Ensin oli asiallisesti selostettu puuta jalostavan teollisuuden merkitystä Suomelle ja yhteiskuntamme sähkön ja lämmön tuotantoa puupolttoaineilla)

    – Eihän luontomatkailun selostamisessa ja perusteluossa muuten mitään arvostelemista olisi, mutta kun hirvikannan mitoituksessa lähtökohtana tunnutaan pidettävän riistakeskuksen laatimaa Hirvikannan hoitosuunnitelmaesityksen linjaamaa pyyntilupiin perustuvaa hirvikannan säätelyjärjestelmää, jonka toteutus käsitykseni mukaan leikkii liikenteessä ihmisten turvallisuudella ja omaisuudella.

    – Koetan vielä kertaalleen perutella:
    – Vuotuisten hirvikolareiden, niissä menehtyneiden ja loukkaantuneiden määrä korreloi melko tarkkaan hirvikannan koon kanssa. Siten metsästysseurat käytännössä jo hirvien pyyntilupia anoessaan määräävät vuoden aikana tapahtuvien hirvikolareiden määrän. Mielestäni pyyntiluvista vapaa hirvenmetsästys toimivine metsästysohjeineen poistaisi tuottamuksellisuuden. Silloin hirvivahinko myös metsätaimikossa olisi luonnon aiheuttama eikä ihmisen, kuten nykyisin.

    – Kun vahinkoa aiheuttavien hirvieläinten sekä karhujen metsästys olisi säädetty vapaaksi pyyntiluvista, voisi ehkä jo muutaman metsästyskauden jälkeen lopettaa puheet ”ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittamisesta” (sivu 41).

    Anton Chigurh

    Hyönteistuhothan ovat jo tässä ja nyt, eivät enää siinnä missään kaukaisessa tulevaisuudessa.

    mehänpoika

    Antonille:
    Kirjanpainajatuhot ovat tässä ja nyt enimmäkseen ennen hirvikantojen paisuttamisia kehittyneissä kuusikoissa.

    Tulevaisuuden kirjanpainajatuhot tapahtuvat hirvivahinkojen pelossa kuuselle lähinnä 1980-luvun alun jälkeen istutetuilla aloilla, ja niitä on paljon. Tällä hetkellä ne ovat nuorta kasvatusmetsää tai taimikkoa ja siten vielä turvassa suuremmilta hyönteistuhoilta. Olenko oikeassa?

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 43)