Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Kyllä ne kaivovedet keväällä lumien sulaessa ruskehtuvat, jos pintavettä kaivoon pääsee. Se vain todistaa. että humusta syntyy muuallakin kuin soilla ja humuksen liikkeistä vesiä kohti maanpinnalla maan ollessa roudassa.
Jos ajatellaan pohjavesialueita, niin siellä sora- ja hiekkakankaiden karuuden vuoksi humusta muodostuu vähemmän ja humus vielä hajoaa. Sadevesi taas on kirkasta.
”Water-lehden artikkelissa mainitut typen ja fosforin kuormat ovat todella pieniä. Laskeumasta tulee kaksinkertainen määrä typpeä, eli itse asiassa metsä puhdisti sen läpi valuvaa sadevettä napatessaan typpeä kasvuunsa. Orgaanisen aineen kuormitus vaikuttaa merkittävältä lisäykseltä.
MetsäVesi-hankkeessa laskettu metsätalouden lisäinen osuus eli 78000 tn toc-kuorma oli kuitenkin vain 4 % kokonaiskuormasta valtakunnallisesti. Katso ympäristö-palvelusta artikkeli: Ravinteiden kuormitus Itämereen. Perämeri on typen ja fosforin ongelma-alue, mutta sielläkin maatalous on suurempi kuormittaja kuin metsätalous.
Kiintoaineita tulee vesistöön, kun ojia kunnostetaan tai peltoa muokataan. Orgaanista hiiltä pääsee kaikilta turvemailta: luonnontilaisilta soilta, turvepelloilta ja metsistä. Kivennäismaametsien osalta karikkeen, metsähumuksen ja metsän käsittelyn vaikutus on vielä osin epäselvä. MetsäVesi-hankkeen toc-mallissa ojitus selitti paljon pienemmän osuuden kuormasta kuin lämpösumma tai suoprosentti. Avohakkuuta ja maanmuokkausta mallissa ei ollut mukana.
Metsätalouden vaikutus voi olla paikallisesti valuma-alueella merkittävä. Kuitenkin jos vain metsätalous nostetaan tikun nokkaan, mennään metsään vesiensuojelun korjaustoimia mietittäessä ja ne jäävät kustannustehottomiksi. Korjaustoimia on mietittävä valuma-aluekohtaisesti.”
Jatkokommentti:
”Laskeuma on sitä mitä tulee metsään ilmasta kuivalaskeumana ja sateen mukana, osin luontaista ja osin ihmisperäistä.
Emeritusprofessori Harri Vasander kertoo karujen soiden turpeen kasvun hyötysuhteesta: jos rahkasammal kasvaa 11 milliä ylöspäin, turvetta syntyy 1 milli. Turvetta voi syntyä 20 prosenttia kasvusta jolloin 80 prosenttia hajoaa. Orgaanisen hiilen vesistöpäästöjen potentiaali on siis luonnontilaisillakin soilla suuri.
Kts. kuva 7c s. 32, orgaanisen hiilen (toc) päästömalli, julkaisussa Metsistä ja soilta tuleva vesistökuormitus 2020. MetsäVesi-hankkeen loppuraportti.
Luonnonhuuhtouman osuus on erittäin suuri, siis väli 0:sta vihreisiin arvoihin. Osa metsätalousalueista on samalla tasolla kuin luonnontilaiset. Lämpösumma: mitä eteläisempi sijainti Suomessa, sitä enemmän toc (nousu 5 > 20 mg/l). Suoprosentti eli osuus valuma-alueesta suota: 50 % suota nosti tasoa vajaat 10 mg/l. Metsätalous nosti toc-pitoisuutta vähemmän, korkeintaan noin 5 mg/l, sitä enemmän mitä etelämpänä oltiin (mitä suurempi lämpösumma).
Vaikka metsätaloudessakin on syytä parantaa vesiensuojelun toimia ja vesienhallintaa, niillä voidaan saada aikaan vain tietty määrä parannusta. Luonnontilaisten soiden valumia ja huuhtoumia ei metsätalouden toimin estetä. Itse tulkitsen MetsäVesi-tuloksia ja ymparisto-portaalin rehevöitymisen aiheuttajia niin, että metsätalouden tilanne on parempi kuin mitä yleinen mielipide tietää.
Maa- ja metsätalouden ojitusalueilta tulevaa orgaanisen hiilen ja kiintoaineen kuormaa pitää pyrkiä pienentämään. Samalla vähenee ravinteiden ja metallien kulkeutuminen. Vesiensuojelun ajantasaiset keinot (ml. ennallistaminen, kipsikäsittelyt, säätöpadot, suojakaistat, pintavalutuskentät ja kosteikot) laajasti käyttöön metsissä ja pelloilla. Paksuturpeisille metsäojitetuille soille lisää jatkuvapeitteistä kasvatusta ja puutuhkaa. Typpilannoitusta en metsissä käyttäisi, rehevöityvät ilmankin.”
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään