Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Kommentti HS metsärauhaketjuun. Jäi pois mietintä siitä kuinka suuri osuus vesistöihin päätyvästä kiintoaine-, toc- tai ravinnekuormasta tulee mistäkin lähteestä. Toisaalta: tiedetäänkö siitä tarpeeksi? Eli kuinka paljon tai kuinka suuri osuus tulee rahkasammaleen ja sarojen ym. suokasvien hajoamisesta, puiden ja pintakasvillisuuden karikkeesta ja ojitetun turvemaan hajotuksesta? Kiintoainetta tulee vesiin ainakin pelloilta ja kunnostusojituksista, jonkin verran myös maanmuokkauksesta uudistusaloilla.
”Tonille ja Akille yhdistetty kommentti vesistöpäästöistä.
Tummumisen kiihtymisen ihmisperäisiä syitä ovat happaman laskeuman väheneminen ja ilmastonmuutos. Turvetta hajoaa enemmän pitempänä kasvukautena ja suurempi osuus sadannasta tulee vetenä. Vesistöjen tummuminen johtuu valumaveteen liuenneen orgaanisen hiilen valumisesta kaikilta soilta – riippumatta siitä, ovatko ne metsäojitettuja, turvepeltoja vai luonnontilaisia. En osaa sanoa mikä suhteellinen osuus tulee mistäkin maankäytöstä. Turvepeltoja ja metsäojitettua suota on eniten Pohjanmaalla.
Ravinteista voi katsoa julkaisut Metsätieteen Aikakauskirjan teemanumerosta ”Päätehakkuut ja vesistökuormitus” vuoden 2007 numerossa 3. Esimerkiksi Sirpa Piiraisen artikkeli ”Päätehakkuun ja maanmuokkauksen vaikutus metsän vesi- ja ravinnevirtoihin” on havainnollinen. Lisäksi vuodelta 2023 artikkeli ”Jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäismetsätalouden vaikutus metsäisten valuma-alueiden vesistökuormitukseen Suomessa”.
Vastauksena Akille, miksi pidän metsistä valumavesiin huuhtoutuvia ravinnemääriä pieninä: se on varmaan yhdistelmä ravinnekierrosta aiemmin opittua ja näitä uusimpia tutkimustuloksia. Ravinteet kiertävät metsässä maaperän ja puuston välillä, ja niiden sisältämiin ainemääriin verrattuna input ilmalaskeumasta ja output vesistöön ovat melko pieniä. Hiili kiertää myös samaan tapaan ilmasta puustoon ja maaperään sekä sieltä vesistöihin. Kuten on hiljattain opittu, tämä virta voi olla joskus yllättävän suuri verrattuna metsän kasvuun.
Metsätalouden vesiasioista on muodostunut kokonaiskuva, jonka mukaan metsätalouden toimenpiteet kyllä lisäävät vesistökuormitusta, mutta ne ovat yksi osuus kokonaiskuormituksesta muiden joukossa eikä yleensä suurin osuus. Hyvin pitkälle pärjätään jo näillä: viedään maa- ja metsätalouden vesiensuojelun ja vesienhallinnan suositukset käytäntöön, lisätään jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta ja ennallistetaan.”
Veden humus on orgaanista ainesta, joka muodostuu kasvien ja eläinten hajoamisesta maaperässä. Tämä aines liukenee veteen ja antaa sille tyypillisen kellertävän tai ruskean värin, ja se voi myös aiheuttaa maan tai turpeen makua ja hajua. Humusta esiintyy erityisesti turvemaiden ja soiden lähivesissä, ja se on hyvin yleistä Suomen järvissä ja kaivovesissä.
Humus ei häviä vedestä itsestään lyhyessä ajassa. Se on stabiili, ja sen poistaminen on hidasta. Mistähän tämä Kurjen 6-12 kk ”tutkimustulos” on peräisin, omista pulloista?
Leinosen kurki voi kertoa samalla minulle, joka sukellan puhdistamassa järvivesisuodattimia, mitä on se pohjan tummanruskea pölisevä ainekerros jonka paksuus vaihtelee järvenselän mitättömästä alle sentin kerroksesta jopa puolen metrin kerrokseksi lahdissa, joita ympäröivillä soilla on lahteen laskevia ojituksia?
Silttiä se ei ole, jää veteen pilveksi pitkäksi aikaa, eikä ole näpeissä saippuamaista kuten siltti. No humustahan se on ja kerros vain paksunee vuodesta toiseen, kun syöttö on suurempi kun hävikki. Jos et usko, mennään yhdessä vaikka 10 metriin, ei tarvitse mennä syvemmälle jos et halua.
Näitä järviä on paljon.
Kyllä ne suo-ojitukset vain lisäävät ravinnekuormitusta ojitusalueen veistöissä. Se että koko maassa metsätalouden aiheuttamat TOC päästöt ovat ”vain” 4 % kokonaispäästöistä ei anna mitään kuvaa siitä, mitä ongelma on siellä, missä on ojituksia, ja niitä meillä piisaa.
Ja millä perusteella ojitusten aiheuttat P ja N päästöt ovat pienet, silläkö perusteella, että kun päästö ei ole yli tonni per hehtaari, niin sitten se on mitätön? Taitaa enemmänkin olla siksi, että P ja N päästöt ovat niin reilusti suuremmat ojiusalueilta kuin luonnontilaisilta alueilta, jolloin ne pitää jollakin konstilla nihiloida.
Näin on mukavasti metsätalouden vesistövaikutukset selvinneet, 101 sivua silkkaa faktaa. Vaikka onhan vielä joku vääräuskoinen mukana.
Pakahe, sillä perusteella kun metsätalouden aiheuttama lisäys N ja P vesistöpäästöihin arvioitiin olevan 16 % ja 25 % kokonaispäästöistä tällä hetkellä. Tuo on selvää että paikallisesti on käynyt pahaa tuhoa, kun suot on alunperin ojitettu: turpeet ovat hulahtaneet vesistöihin, todennäköisesti paljon ravinteita ja kiintoaineitakin.
Ojituksista ei valu yhtään turvetta vesistöihin. Täysin tietämättömien puhetta. Turve on koostumukseltaan sellaista, että se jää ojiin kiinni. Puiden karikkeet pilaavat vesistöjä kiihtyvään tahtiin, joten puut tulisi poistaa täysin vesistöjen rannoilta.
No ”Aki Ikonenhan” se , vaikka hyvästeli jo tämän palstan kerran. Tervetuloa takaisin.
Humus ei häviä vedestä itsestään lyhyessä ajassa. Se on stabiili, ja sen poistaminen on hidasta. Mistähän tämä Kurjen 6-12 kk ”tutkimustulos” on peräisin, omista pulloista?
Helsingin Yliopiston mukaan:Yli 90 % järviin huuhtoutuvasta hiilestä hajoaa ja vapautuu ilmakehään – vain alle 5 % varastoituu sedimenttiin Helsingin Yliopisto.
Humus hajoaa mirobien ym. pieneliöiden vaikutuksesta. Hukkajoen ja lähijoen pullonäytteissä vedet kirkastuivat hanaveden luokkaan 6 kuukaudessa. Purojen tummemmilla vesillä menee kauemmin. ”Aki Ikosen” kannattaa myös tehdä tuo pullokoe, niin vakuuttuu itsekin.
No humustahan se on ja kerros vain paksunee vuodesta toiseen, kun syöttö on suurempi kun hävikki.
Ei tarvitse lähteä kastomaan, sillä kuvauksen perusteella humustahan se ei ole, vaan kiintoainetta.
Kyllä ne suo-ojitukset vain lisäävät ravinnekuormitusta ojitusalueen veistöissä. Se että koko maassa metsätalouden aiheuttamat TOC päästöt ovat ”vain” 4 % kokonaispäästöistä ei anna mitään kuvaa siitä, mitä ongelma on siellä, missä on ojituksia, ja niitä meillä piisaa.
Suo-ojitukset lisäävät MetsäVesi-raportin mukaan 10 % TOC-kuormaa luonnontilaisiin soihin nähden eikä tämä 10% kumuloidu ajan myötä, kun humus hajoaa. Tuon 10 % eron voin käydä toteamassa tämän lehden Lukijoiden kuvissa sivulla 6, kuinka merkittävää se on. Ei liene mitään järkeä ruveta vähentämään metsätalouden TOC-kuorma,joka on 4% kaikesta vesiin tulevasta 1,8 milj.tonnista eimerkiksi ennallistamalla, sillä se ei korjaa yhtään mitään.
Ja millä perusteella ojitusten aiheuttat P ja N päästöt ovat pienet, silläkö perusteella, että kun päästö ei ole yli tonni per hehtaari, niin sitten se on mitätön? Taitaa enemmänkin olla siksi, että P ja N päästöt ovat niin reilusti suuremmat ojiusalueilta kuin luonnontilaisilta alueilta, jolloin ne pitää jollakin konstilla nihiloida.
Minun puolesta ”Aki Ikonen” ja peesailijat saavat pitää metsätaloudesta tulevaa fosforin lisäkuormaa 10g..20g/ha/v vaikka kuinka suurena.
Luken Mika Nieminen on pitänyt fosforin ja typen luisäkuormia merkittävänä.
Minä taas pidän fosforin 15 g/ha/v ja typen 7300 tn/ha/v laskeumaa ilmasta suoraan vesistöihin järkyttävänä metsätalouden päästöihin verrattuna.
Olihan nuo pakahen havainnot samoja joita itselläni on. Jos nuo tutkijoiden tulokset ovat noita mitä Kurki kirjoittelee niin annan niille yhtä suuren arvon kuin näiden ilmastotutkijoiden ja ollikaisten arvioille. ……en minkäänlaista.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään