Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Sitä esim. mökkiläistä ei välttämättä kiinnosta POC tai DOC kun ennen kovapohjaisen ja uimarannan pohjassa onkin 10 vuodessa kertynyt 60 cm-100 cm suomuran kerros. Ja lisää tulee nimenomaan metsäojista. Hyvällä tuurilla pinnassa on vielä muutama kymmenen senttiä laihan kahvin väristä (ennen peruskirkasta) vettä jota voi yrittää varovasti sekoittamista välttäen kaapia saunan saaviin.
Nähty on ihan omakohtaisesti ja airolla mittailtu moskan paksuudet. Hajustakin sen jo huomaa. Ja ei ole yksittäistapaus. Mutta hyvä tietysti että rantojen lehtipuiden kanssa yritetään asiassa kiemurrella. Ja ratkaisuksi on myös traktorikauhontaa esitetty.
Lyödään sellaiset rätingit pöytään että ei ole mitään tapahtunut. 😇
Mutta mitä väliä. Voihan sitä lapsenlapsille kertoa ja näyttää valokuvia, että aikoinaan tässä uitiin.
Uusia alueita ojitetaan käytännössä koko ajan maanmuokkauksen yhteydessä.
Kattelin eilen joen kostepaikassa mitä siinä on. Paljon oli lehteä, neulasta ja koivun siementä. Oli myös paksuja lauttoja jotain vesikasvia mitä en heti tuntenu.
Tavoite on tietenkin että ravinteet pysyvät uudistusalalla eivätkä huuhtoudu suuremmassa määrin pois. Ovatko uudisojitettavat alueet Rukopiikin havaintojen mukaan etupäässä soistuvia kivennäismaita vai turvemaita? Johdetaanko vesiä pois alueelta uudisojilla ja onko niissä huomioitu vesiensuojelu?
Räikeät sertifioinnin sääntöjen rikkomukset kannattaa ilmiantaa niin käytännöt korjaantuvat.
Suoseuran artikkelissa ”Ojittamattomien ja ojitettujen soiden vesistökuormitus” kerrotaan erilaisissa talouskäytöissä olevien ja luonnontilaisten turvemaiden vesistökuormituksesta. Turvepellot ja turvetuotanto kuormittavat vesistöjä moninkertaisesti verrattuna metsämaihin. Jos huomioidaan myös nämä, laskeuma ja luonnonhuuhtouma, tiedetään minkä verran ja miten päästöjä on mahdollista alentaa kustannustehokkaasti.
Kannattaa huomata, että artikkelin mukaan orgaanisen hiilen kokonaisvaluma (liuenneet plus partikkelit) voi olla yhtä suuri luonnontilaisella alueella kuin ojitetulla, korkeimmillaan 10-15 kg/ha vuodessa. Luonnontilaisia on jäljellä noin puolet alkuperäisestä suoalasta, mutta suhteellisesti enemmän Pohjois-Suomessa.
Suoseuran artikkelissa ”Metsäojitettujen soiden vesistökuormitus” kuvataan soiden luonnonkuorma, uudisojituksen sen päälle aiheuttama pysyvä lisäkuorma [ojituslisä] ja eri toimenpiteiden väliaikaiset kuormitukset. Selviää myös, miksi metsäojitetuilla soilla kannattaa tehdä jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta ja tuhkalannoitusta. Jos metsä ei uudistu, voidaan tehdä esimerkiksi kapea kaistalehakkuu.
Maanmuokkauksesta ei ole mahdollista luopua, koska se on tärkeä metsän uudistamisen varmistaja. Kuivatukseen mahdollisesti tarvittavista navero-ojista (joista vesi ei kulje avohakkuun ulkopuolelle) ei pitäisi aiheutua merkittäviä vesistövaikutuksia.
Kunnostusojitukset harkitaan nykyään tarkkaan, jotta virheinvestointeja ei tehtäisi. Niihin on kasvupaikkaan ja lämpösummaan perustuvat kriteerit metsänhoidon suosituksissa. Laajemmat ojitushankkeet tarvitsevat suunnitelman ja luvan. Metsäsertifioinnissa edellytetään ja valvotaan vesiensuojelua.
Ennallistamiseen asetetaan paljon toiveita: se tuo apua vesiensuojeluun ja samalla saadaan merkittävästi lisättyä suojelualueiden määrää.
Ojitusmätästys on hyvin yleinen maanmuokkaustapa Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Sillä käsitellään soistuneita ennen ojittamattomia kangasmaita ja puustoisia soita.
Silloin jos tehdään keveämpää naveromätästystä niin niillekin usein kaivetaan kokoomaoja ja vesi johdetaan metsäojiin, että ei jää vesi seisomaan.
Seurasin yli 20 vuotta erään turvesuon toimintaa. Alueen laskukanavaan oli kaivettu kaksi peräkkäistä isoa saostusallasta. Joka toinen vuosi altaat tyhjennettiin ns. rapalingolla. Kaivuriin oli asennettu imupumppu. Komeasti lensi lieju kauas altaista. Mistähän tuo lieju oli altaisiin kertynyt? Puustoa ei turvesaroilla kasvanut eikä kovin lähellä altaitakaan. Tuokaan toiminta ei luultavasti täyttänyt lupaehtoja, koska suolle rakennettiin pumppuasema, joka pumppasi vedet isoja putkia pitkin aidolle pintavalutuskentälle, turvesuon keskelle jääneeseen kivennäismaasaarekkeeseen. Ei ehtinyt se toiminta kovin kauan jatkua, kun turpeenpoltto arvottiin kannattamattomaksi.
Turvesuon perustaminen on kai useimmiten luonnonsuon uudisojitusta. Sen vesistövaikutuksia ei ole kai kukaan täällä kieltänyt eikä vähätellyt.
Rukopiikiltä hyvä täsmennys: uudisojitus ei ole tyystin loppunut maastamme, vaan Pohjois-Suomessa jatkuu. Etelässä lähes kaikki mahdolliset suot ja notkot on jo aiemmin kaivurilla vähintään kertaalleen läpi käyty.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään