Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Niin, Motokuskin karttavihje lienee vain paperitietoa. Onhan kartanpiirtäjän helpompi vedellä ojat viivoittimella suoriksi kuin piirrellä yhtä kyytiä mutkia ja harpilla kaarroksia. Maastossakin suorat ojat vain optista harhaa.
Kun Kalle tiedät noin paljon, niin kerro aiheuttaako metsätaloustoimet edelleen ongelmia vesistöille? Uudisojia ei varmaan enää juurikaan vedetä aiemmin ojittamattomille luonnontilaisille soille. Saatetaan ojittaa jokin osittain aiemmin ojitetun suon osa, tai uudistushakkuun yhteydessä jokin soistumaan pyrkivä alue (ojitusmätästys). Erityisesti turvekankailla mutta kivennäismaillakin. Tuleeko uudisojista tai ojien kunnostuksista edelleen yleisesti ongelmia vesistöihin, vai onko vesiensuojelun ohjeet sisäistetty? Luulisi että jos ohjeet vain ovat kaivajalla tiedossa, omaa lähiympäristöä ja mökkirantoja sitä nyt vähintään varoisi.
Jos käytetään lisäksi MetsäVesi-hankkeen arviota kaikista orgaanisen hiilen kokonaispäästöstä metsistä ja soilta eli 1 840 000 tn/v, ojituksen tuoma lisäys tähän voisi olla esimerkiksi 184000 tn, eli 10 prosentin suuruusluokkaa. Tämän verran korkeintaan kaikkien metsäojitusten tukkiminen tai ojien kunnostamatta jättäminen voisi siis auttaa vesien tummumisen torjumisessa.
Näinhän MetsäVesi-raportin sivu 44 mukaan onkin arvioitu kun verrataan pelkastään valuma-alueita.
Orgaanisen hiilen pitoisuuksissa ero oli vain 10 %: metsätalousalueilla 22,1 mg/L verrattuna luon-nontilaisiin alueisiin (20 mg/L)
Mutta TOC (DOC+POC)-lisäkuorma MetsäVeden mukaan on vain 4%. Siinä on mukana myös kiintoainekuorma TOC. Sen osuus on ojituksen jälkeen suuri, mutta lskee ojien sammaloiduttua.
Ojituksissa tehtävillä vesiensuojelutoimilla ei suurimmassa osassa tapauksia ole minkäänlaista vaikutusta. Yleensä parempi olisi että ne jätettäisiin hyödyttöminä tekemättä. Ne voivat vain lisätä kuormitusta kun kaivellaan sortuvia monttuja.
Kansalaisaloite väittää siis suunnilleen niin, että Itämeren sinileväkukinnat saataisiin kuriin kieltämällä ja poistamalla ojituksia metsätaloudessa. Tälle väittämälle pyrin tekemään faktantarkistuksen. Toc-arvioni on tahallaan muodossa ’korkeintaan’, kun tiedostan epävarmuudet ja laatijan epäpätevyyden tehtävään. Jos käytetään MetsäVesi-hankkeen arvioita, niin metsäojien tukkiminen ei auta riittävästi ravinteisiinkaan, kun metsätalouden aiheuttama lisäpäästö on niin pieni osuus kokonaispäästöistä Itämereen. Vesikysymystä pitäisi katsoa laajemmin kuin vain metsätalouden osalta – parantaa mm. peltoviljelyn käytäntöjä vesistöjen lähellä (maatalouden ympäristötuen ehdot) ja käyttää hyväksi ennallistamisohjelman tuomia mahdollisuuksia.
Nyt Rukpiikki, ”setä pohjoisesta”, antoi väärän todistuksen. Ei nyt kannata agitoida ihmisiä metsäsertifioinnin vastaiseen toimintaan kuitenkaan.
”Ei tietenkään voida kieltää aiempien laajojen ensikertaisten uudisojitusten haittoja tai nykyisten kunnostusojitusten kiintoainepäästöjä. Ei myöskään sitä, että ojitukset lisäävät pysyvää kuormitusta (ns. ojituslisä). Sen sijaan voidaan kritisoida metsätalouden asettamista vastuuseen tai vähintään epäillyksi kaikkiin luonnossa havaittuihin kielteisiin muutoksiin.
Yhden tietyn valuma-alueen veden laatu riippuu koko alueen maankäytöstä, ja Itämeren veden laatu sen rantavaltioiden päästöistä. Ravinnepäästöissä on ilmalaskeumalla ja luonnonhuuhtoumalla suuri osuus. Myös maataloudella, teollisuudella ja yhdyskunnilla on osuutensa. Kun nämä huomioidaan, nykyisen metsätalouden osuus kutistuu pieneksi.
Paikallisesti vaikutuksia hillitään juuri siihen sijaintiin sopivilla vesiensuojelun toimilla. Maa- ja metsätaloudessa pitää kiinnittää paljon huomiota siihen, miten turvemaita käytetään ja hoidetaan. Ravinteista ja kiintoaineesta saadaan ilmeisesti kyllä valtaosa pidätettyä. Ei ole maanomistajankaan etu, että kasvien tarvitsemat ravinteet hulahtavat vesistöön. Kiperin on turvemaiden valumaveteen liennut humus (orgaaninen hiili), joka luikahtaa esteiden ohi.”
Aika hyvin on vedetty mutkat suoriksi jos todetaan että Itämereen ravinnekuormitus loppuu jos metsäojituksia ei tehdä. Varmaan on niin että metsäojitukset Itämereen tasalla on yksi kuormitus monen muun joukossa. Paikallisella tasolla metsäojituksilla on todella suuri vaikutus mutta ylettyykö se enää Itämerelle saakka niin epäilen. Miksei jossain suoraan mereen laskevien jokien varsilla kuormitus voi olla merkittävä kuten pohjois pohjanmaalla ja Lapissa.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään