Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Linkistä: Positiivinen korrelaatio kasvavien TOC-pitoisuuksien ja puuston tilavuuden välillä valuma-alueilla (kuva 4) tukee aiempia havaintoja, joiden mukaan metsäpeitteen ja biomassan yleinen kasvu pohjoisilla leveysasteilla viime vuosikymmeninä (”vihertymisvaikutus”) voi olla yksi ruskistumisen taustalla oleva tekijä (Finstad et al., 2016; Škerlep et al., 2019.
Nyt linkin tutkija ottavat esille hypoteesin, että TOC-lisä luonnontilaisiin soihin johtuu ojituksilla kasvavan metsän karikkeista.
Lasketaanpa vähän: Linkin kuvasta 1.
– kivenäismailta tulevien vesien TOC-pitoisuus on keskimäärin n. 10 mg/l/v.
– luonnontilaiselta turvemaalta tulevan veden TOC-pitoisuus on keskimäärin on 30 mg/l/v
– ojitetulta turvemaalta tulevan veden TOC-pitoisuus on keskimäärin 40 mg/l/v eli 10 mg suurempi kuin ojittamattomalta suolta.
Jos tuota kivennäismailta tulevien vesien TOC- pitoisuutta 10 mg/l/v pitäisi metsien osuutena ojitetuilla kivennäismailla, sillä siinä mukana lienee metsien karikekin, sitä tosin ei sanota, niin se olisi tuon ojitettujen soiden lisän 10 mg/l/v suuruinen.
Johtopäätöksena tästä pitkästä keskustelusta olisi sama kuin Rukopiikillä, että mitään vesien suojelutoimia ei kannata ruveta tekemään. Metsätaloudesta tulevat P-, N- ja TOC-kuormitukset ovat niin pieniä ja mitättömiä taustakuormituksiin nähden.
Jotain helposti syntyvää puhditustointa voisi tehdä. Esimerkiksi ojitusalueen vesien johtaminen alempna olevalle luonnon suolle tai tulvajärven tekeminen serpentiineillä veden virtauksen pitentämisellä, joilla olisi samalla puhdistusvaikutusta kaikille kolmelle kuormitukselle ja lannoitusvaikutusta kuten tulvajärvi metsälle.
Täälläpäin turvesuot tehtiin ojitetuille puustoisille rämeille. Pohjakerroksista löytyi mahtavia liekopuita ja isoja kantoja. Eivät olleet koskaan olleet avovesiä tai rimpisoita, vaan vähitellen soistuneita metsiä. Näille turvesoille kosteikkojen tekeminen ei ole mitään ennallistamista. Onhan niitä tännekkin tehty muutamia. Ennallistamista olisi antaa metsän kasvaa niille takaisin, sillä metsiä ne ovat aikoinaan olleet. Ja näin on jo käynytkin, ilman muokkauskoneita, istutusputkia, taimilaatikoita ja siemenpulloja.
Täälläkö se Aki Ikonen nyt paasaa, ettei vesinäyte luonnon suon vedestä yhtä ruskeana kuin ojitusalueiltakin tuleva vesi kelpaa todisteeksi ja että väriä antava TOC -osa ei häviä 6..12 kk:ssa. Jokainen voi käydä katsomassa näitä vesinäytteitä Metsälehden lukijoiden kuvissa ja käydä myös itse ottammassa vesinäytteitä ja todeta omalla tutkimuksellaan tosiasiat. Ei tarvise olla olla kenenkään aktivoituneen luontoa suojelevan metsänomistajan? väitteiden varassa.
”Suomen soiden päästöt uhkaavat Itämerta”.
Luonnon soilta tulee yhtälailla ruskeaa vettä kuin ojitusalueiltakin ja ruskeus vesistä lähes katoaa 6..12 kk:ssa. Lisäksi ruskeus vaihtelee sadannan mukaan välillä lähes kirkkaasta vedestä kuten nyt tänä kesänä pitkän kuivan kauden jälkeen taas ruskeaksi kovien sateiden jälkeen.
Väite, että luonnon soille ne kuormitukset jäävät, kun ei ole ojia, on kansanomainen pradigma (mielikuvitukseen eperustuva yleinen käsitys) ja kehottaisin Aki Ikosta tutkimaan vaikka karttoja Paikkatietoikkunasta, kuinka oikein nimettyjä puroja luonnon soilta lähtee. Aki Ikoselta voisi kysyä, miten ne tutkijtat ovat sitten vesistä voineet havannoida luonnonsoiden päästöjä yleensäkkään?
Finerin ym. tutkimus löytyy netsitä haulla ”Ajantasaista tietoa
metsätalouden vesistökuormituksesta, Vesitalous 1, 2016”.
Suvulta 29 kuva 2 selventää, että yksi pahimmista vesiä tummentavasta valuma-alueesta löytyy Hiidenportin kansallispuitosta Liuhapurolta ja TOC-kuormat näiltä luonnontilaisilta valuma-alueelta (ei ojituksia) ovat vielä keskimäärin suuremmat kuin metsälousalueelta (on ojituksia).
Kurki se jaksaa vääntää. On se kumma että me muut ollaan taas väärässä. Järvet ovat vain puhdistumaan päin. Pohjiin 60 vuodessa kertynyt metrien humuspaska on vain optinen harha. Ei sitä ole se vain näyttää siltä. Pullotesti on ainoa oikea testi. Metsästä tulevat ravinnepäästöt ovat pelkää huuhaata.
Järvet eivät ole puhdistumaan päin väristä, vaan väri vaihtelee sademäärän mukaan ja on vaihdellut iät ajat.
Menikö kuskilta ohi, että vastasin pakahe-ikoselle, ettå se käsin kosketeltava sakka siellä veden pohjassa on kiintoainetta POC.
Ja mistä kuski tietää että tuo POC-sakka olisi tullut vain ojituksilta kaikkiin järviin, kun sitä ojitusten TOC-kuormaa muutenkin on vain 4% kaikesta TOC-kuormasta?
Jaa mistäkö tiedän ? Tuohon meidän lampeen tulee yksi puro johonka on satoja hehtaareita ojitusalueiden vesiä johdettu. 60 vuotta sitten lampi oli hiekkapohjainen ja kylän lapset kävivät siinä uomassa. Nyt on vähintään metri mutta ja rannat paksussa heinikossa. Mistä tämä poc on tullut. Meidän pihassa on lampi tuossa samassa purossa kolmen vuoden välein kaivinkone puhdistaa sen.
Kurki näytti tehneen vesianalyysejä suovesistä. Sanoisin, että saadut samanväriset vesinäytteet eivät kerro veden tilasta mitään.
Minä olen joskus vuosia sitten ottanut vesinäytteet suoalueelta ennen kosteikkoa ja kosteikon jälkeen. Vesi pulloissa oli silmämääräisesti saman ruskean väristä. Annoin pullojen olla varjossa kellaritiloissa. Noin kuukauden kuluttua molempien pullojen vesi oli kirkasta, mutta kosteikon jälkeen otetun veden näytepullossa oli pohjalla vain n 20% sakkaa. Sanoisin, että heinettynyt kosteikko on hyvä vesien suodattaja. Sammaleesta en tiedä, mutta heinettyneet luonnonsuot ovat varmastikin hyviä vesien puhdistajia.
Mainittakoon, että minä tein vesikokeen heti parin suo-ojan kaivamisen jälkeen. Ojien pituus oli n 150 m. Kosteikko oli n 5 aaria.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään