Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Noitten ojien lintu kuolleisuus perusuutkin siihen että poikaset hukkuvat niihin tai kastuvat ja kylmettyvät.
Panu Halmehan sanoo, että ongelma ei ole sammaloituneet ojanpohjat. Vaikka ei olisi yhtään kaivettua ojaa, niin alkukesä on juuri tuosta syystä sademärkyydestä ja kylmyydestä metsäkanlinnun poikasille tuhoisaa muutenkin.
Panu Halme: ”vaikea sanoa onko se 1% vai 10%”.
Lienee motokuskille vaikea hyväksyä, että ojat voivat olla vain 1% haitta poikasille.
Mitä minä olen päässyt seuraamaan kanalintujen pesiä, niin 2/3 niiden pesistä tuhoutuu tai tuhotaan jo haudonnan aikana.
Kyllä luonnon omille pesärosvoille ketuille, variksille ja muille munat kelpaavat.
Kainuussa pesärosvo supikoira on lähes kadonnut, kun ahmat ovat levittäytyneet etelämmäksi.
Kyllä minä voin tuon 1 % hyväksyä. En muuten ole koskaan nähnyt kuollutta kanalinnut poikasta metsäojassa. En usko Halmekkaan niitä montaa ole nähnyt että siitä voisi yleispätevän määrän sanoa. Jos se on tuo 1% niin hieno homma.
Lainaus: ”Kyllä rämeille pitää ihan kunnon ojat kaivaa jos meinaa että niistä jotain hyötyä on.”
Aivan, minäkin taannoin sanoin kaivuriurakoitsijalle, kun kaivoi yhdellä palstallani yli 10 ha rämeojia auki, että hänen on tehtävä kunnon ojat eikä mitään Metsähallituksen leikkiojia.
Paikallinen tuttu kävi ohi ajaessaan – kuvio on yleisen tien varrella – mittaamassa pyynnöstäni ja totesi, että ojasyvyys oli paikoin yli 1 m. Hyvää työtä urakoitsija teki.👍🏻
En ole ikinä nähnyt enkä kuullut, että linnunpoikasia olisi hukkunut metsäojiin, joten sekin uskomus voidaan laittaa sinne vihervassariuskovaisturakaisten urbaanilegendojen joukkoon, joita riittää ennestään jo pilvin pimein.🤣
Eli jos et ole kuullut tai nähnyt niin se on sitten viher legendaa? Minä voin tunnustaa että on paljon sellaisia asioita joita en tiedä tai ole kuullut ja siitä huolimatta asia ei ole viherlegendaa.
FSC-ketjusta syrjähyppy tänne. On olemassa ely-keskuksen ohje raakkujokien suojakaistoista. Perustunee riskinarvioon, kuten FSC-suojelukin eli joen tapauksessa valunnan estämiseen avohakkuilta. Raakkujoilla pitäisi tarkistaa että niissä noudatetaan ojitusalueiden vesiensuojelun ohjeita, koska ojista valuu myös haitta-aineita samaan tapaan kuin hakkuualueilta.
Raakkujoilla pitäisi tarkistaa että niissä noudatetaan ojitusalueiden vesiensuojelun ohjeita, koska ojista valuu myös haitta-aineita samaan tapaan kuin hakkuualueilta.
Ei kannata liitoitella, sillä Hukkajoen väri on sama kuin tämän lähijoen ja Hukkajoki on silti Suomen paras raakkujoki ja väli-isäntä tammukkakin viihtyy joessa.
Ei kai asiat näin hyvin vielä ole vaan lisää tutkimusta tarvitaan ja ohjeiden soveltamista käytäntöön nykyistä tilannetta kattavammin. Ennalistamisvaroista voisi suunnata yhden potin raakkujoille.
Eihän tähänkään asti ole ollut mitään tutkimuksia eikä suojelua ja silti Hukkajoki on Suomen paras raakkujoki. Eikö mennyt historia ole se paras tutkimus? Johtopäätös on, mitään ei tarvitse tehdä. Mitenkähän näitä humuspäästöjä rajoitettaisiin, kun se suojakaista juuri on se humuksen lähde. Koivut nyt ainakin pitäisi näiltä suojakaistoilta poistaa tai poistaa kaikki suojakaistat. Tuota TOC luonnon kuormaa 1,84 Mtn ei voi poistaa muuten kuin hakkaamalla kaikki Suomen metsät ja myrkyttämällä vielä maapohja ettei olisi mitään biomassaa missään.
Suomen jokivedet kyllä kelpaa tällaisenaan raakkujoiksi ihan hyvin.
Otatin tuosta Vuolijoen Eteläjoesta vesianalyysin, jossa esiintyy jokitaimenta (Salmo trutta) ja TOC-pitoisuus oli 41 mg/l, fosfori 0,028 mg/l ja typpi 0,92 mg/l. Joessa on vain se ongelma, ettei ole kutusoraikoita riittävästi, sillä kulkee niin alavia maita, ettei niitä luonnostaan ole. Siksi kanta on heikko. Eikö siihen pitäisi tyytyä, mitä luonto antaa?
Aki Ikonen: ”””Ojitetun, kuivavan suon turve hajoaa lisääntyvässä lämpösummassa nopeammin ja ojituksista johtuen suo ei pidättele omaan kulutukseen (sammal ja lopulta turve) TOC:a ja ravinteita. TOC ja ravinteet sananmukaisesti vuotavat vesistöihin.”””
Huomaa, että MetsäVesi-raportti vähättelee ojitusalueilta tulevaa TOC kuormaa, kun käyttävät sanaa ”vain”.
Lainaus sivulta 44: ”Orgaanisen hiilen pitoisuuksissa ero oli vain 10 %: metsätalousalueilla (22,1 mg/L) verrattuna luonnontilaisiin alueisiin (20 mg/L)”
Ja sinä taas paisuttelet,
”””Ojitettu suo aiheuttaa aina merkittävän ravinne ja humuskuormituksen alueensa vesistöihin. Olkoon kyse metsäojituksesta tai maatalouskäyttöön ojitetusta suosta. Puhumattakaan 500-850000ha tuottamattomaksi jääneestä ojitetusta suosta”””
vaikka TOC-metsäojien osalta on kyse vain n. 4%…6% osuudesta koko TOC-kuormasta pintavesiin.
Tähän keskusteluun ei kannata ottaa maatalouden päästöjä mukaan. Se on kokonaan toinen juttu.
Mitä tulee ilmastopäästöihin, niin Luken Paavo Ojasen tutkimuksen mukaan (löytyy netistä haulla) ”Metsäojitus–ilmaston tuhoaja vai pelastaja?” , karujen soiden ojitukset eivät aiheuta CO2-päästöjä. Alle 60cm syvillä ojilla ovat jopa pieni CO2-nielu.
Rehevien soiden ojitukset taas voivat aiheuttaa CO2-päästöjä 10 tn/ha/v tai CO2-nielua -5 tn/ha/v.
Tuo suuri nielu löytyy Ojasen tutkimuksessa ”Greenhouse gas and energy fluxes in a boreal peatland forest after clear-cutting”, jossa Lettosuon aukkohakkuu oli toisena vuonna CO2-nielu -3 tn/ha ja syy oli maapohjan kasvillisuuden elpyminen valon saannin seurauksena ja pohjaveden nousu vähensi CO2-päästöjä huomattavasti.
Tätä avohakkuu-periaatetta kannattaa kehitellä näille reheville suo-ojituksille, miten saataisiin koko kierron aikana CO2-päästö vaikka plus-miinus nollaan.
Esimerkiksi naveromätästys pitää aluksi pohjaveden ylhäällä ensiharvannukseen saakka ja siitä eteenpäin puiden haihdutus pitää pohjaveden ylhäällä päätehakkuuseen saakka.
Nooh, eiköhän tuonkin humuksesta kiistelyn voisi jo lopettaa, kun ei näytä johtavan mihinkään. Halme piti metsätalouden ravinnepäästöjä melko alhaisina ja sitähän ne ovatkin kivennäismailla. Hakatun puuston mukana poistuu jonkin verran ravinteita mutta niitä myös palautuu rapautumisen ja laskeuman kautta.
Sen sijaan turvemaiden ravinnepäästöt kannattaa pysäyttää eikä päästää hyviä puiden kasvuunsa tarvitsemia ravinteita valumaan ojitusalueilta pois. Kuten Matti Kärkkäinen kolumnissaan muistutti: turpeen hajoaminen ruokkii puiden kasvua. Samoin kiintoainepäästöt. Jokien laatu raakun isäntäkalojen kannalta voi olla heikentynyt esimerkiksi pohjan liettymisen takia. Tällaisia pulmia voitaisiin hoitaa ennallistamalla.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään