Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Jaa tuolla yllä kokeilin – mielestäni asian ydin pysyi yllättävän hyvin, mutta teksti tuntuu enemmän ”mielipiteeltä”, kun pyysin mielipidekirjoitusta. En ala Kurkea neuvomaan asiassa, jonka osaa varsin hyvin, vaan kerroin mielipiteen 🙂
Metsätalouden käytäntöjen muuttamiseen ja soiden ennallistamiseen asetetaan paljon toiveita. Lainsäädännön muutosehdotukset pitää pohjata todennettuun tietoon, mm. kokeiluhankkeista, joissa on seurattu valumavesien laatua ennen ja jälkeen. Myös pitää arvioida metsätalouden osuutta ilmiössä: onko toimenpide kustannustehokas?
Yksi osatekijä, jonka määrällistä vaikutusta metsätalouden vesistöpäästöihin tunnetaan vielä huonosti, on metsien puustobiomassan määrän huomattava kasvu 1940-luvun jälkeen. Todennettua tietoakin on, ja sen mukana metsätalouden omat vesiensuojelun ohjeet ovat muuttuneet. Suojaavia rakenteita ei ole saatu vielä turvemaille riittävän kattavasti. Hitaus voi johtua osittain maanomistajien tiedon puutteesta. Osin siitä, että metsässä kaivetaan harvoin, eli lähinnä vain silloin jos ojat tukkeutuvat tai metsää uudistetaan. Silloin kun metsissä käydään kaivinkoneen kanssa, ohjeita tulisi noudattaa.
Runsastyppisistä mutta kivennäisravinteiden puutoksesta kärsivistä soista voidaan osa elvyttää kasvuun puutuhkalla, jos puustoa on valmiina riittävästi. Puuntuotantoon jäävillä soilla kannattaa usein kaivaa uudet ojat entisten ojien väleihin maltillisin ojien syvyyksin, koska ensimmäinen uudisojitus tehtiin liian leveillä ojaväleillä. Osa runsasravinteisista paksuturpeisista soista on parhaita ennallistamiskohteita. Karut itsekseen ennallistuvat suot eivät aina tarvitse mitään toimia, tai prosessia voidaan nopeuttaa kevyin keinoin, jos siihen on vesien suojelun kannalta perusteita.
Anna Soirinsuo HS: ”Elinvoimakeskukset ovat paikoin aloittaneet ravinnepäästöjen kannalta ongelmallisimpien alueiden läpi käymisen”.
Vaikka valtakunnalliset arviot näyttävät, että metsätalous ei ole kuin yksi vesistöpahis muiden joukossa, olisi hyvä tunnistaa ongelma-alueet (mm. Pohjanmaa, turvemaavaltaiset) ja löytää niiden sisältä ongelmakohteet, ja aloittaa toimet niistä. Nyt kun on valloillaan ennallistamiseen, luonnonarvokauppaan ja ekologiseen kompensaatioon liittyvää pöhinää, rahoitustakin saattaisi saada.
olisi hyvä tunnistaa ongelma-alueet (mm. Pohjanmaa, turvemaavaltaiset) ja löytää niiden sisältä ongelmakohteet, ja aloittaa toimet niistä.
Keskimäärin luvut ovat 4%/96% ja sopivat hyvin Keski- ja Etelä-Suomeen.
Pohjois-Suomen luku lienee lähellä 10%/90%.
Minä en tiedä täällä yhtään ongelma-aluetta.
Vasta otin vesinäytteet ja tutkitutin tuosta Aittojoen kunnostuksen ensimmäisen vaiheen metsätalouden (soita ojitetu) valuma-alueen purkuojasta ja lähellä olevasta luonnon suon (ei ojituksia) purkuojasta.
TOC-kuorma ojitusalueelta on 25 mg/l ja luonnon suon 20 mg/l.
Tuo ojituslaueen purkuoja kuivui alkukesästä eikä siinä ollut virtausta. Viikko sitten 35 mm sateen jälkeen siihen tili vähän virtausta. Tälle purkuojalle kaivettiin ennen pientä lampea laskeutuallas 20m*5m ja siitä molemmin puolin lammen rannasta 15m päähän ojat 100 m, joista vesi nyt pääsee lampeen.
Minusta tässä on hukkaan heitetty rahaa, sillä tuo vähän suurempi TOC-kuorma tulee ojitualueen runsaista metsistä ei siis turvemaasta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään