Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Väheneehän turha liikenne sivuteillä kun joka sateella menee tie poikki – elokapinallisetkin joutuvat jalkamieheksi, mikä on todella vastemielistä kaupunkilaiselle. Ainakin 80-luvun lopulla ympäristöväki ajeli tapaamiseen maastoautolla suojeluvaatimusten alaista postireittiä pitkin paikkaan, johon oltiin juuri me metsämiehet kävelleet 5 km.
Ojien madaltamista on tarjottu ratkaisuksi, mutta näin mutu-tuntumalla arvelisin sen lisäävän kiintoaineksen kulkeutumista, koska virtaus tapahtuu heti maanpinnan (ojan pohjan) tuntumassa. Ennemmin syvempi oja, ja pohjapato tai katko.
Oletko isaskar pohtinut mistä tuo vesikasvillisuuden katoaminen johtuu? Sama on havaittavissa kotijärvelläni, kuten aikaisemmin kirjoitin, tuosta mainiosta kalastuslahdesta, missä ei ole enää lumpeita. Samoin vähän syvemmällä olleet uistinvitakasvustot ovat hävinneet. Niiden reunoilla oli ennen parhaat mato-onkipaikat. Luulempa, että pohjaan kertynyt paksu lieju on ne tukehduttanut. Mitään muuta syytä on vaikea kehitellä. Mutta vesien tutkimisesta on myös hyötyä, kuten tutkija muistaakseni eilen uutisissa sanoi. Sinilevä ei viihdy tummissa vesissä. Kun sen yksi tärkeimmistä ravintoaineista on valo.
140ärrä. Luultavasti voikin olla noin tuoreissa ojissa, mutta kiintoaineen ongelma on kai suurimmillaan uusissa ja äskettäin kunnostetuissa ojissa, ei enää niinkään usein vanhoissa ja sammaloituneissa? Suurin ongelma ravinteiden ja toc-päästöjen kannalta on turpeen hajotuksessa, joka korreloi ojien syvyyden kanssa. Ravinteita kulkeutuu myös kiintoaineen mukana (kivennäiset ja humuspartikkelit).
Juu ei se liity siihen mutaan, koska sitä oli enemmän aikaisemmin. Järvikaislan on sivuuttanut järviruoko. Lahnaruoho on tyypillinen rehevän järven kasvi, eli typpikuormituksen väheneminen on hävittänyt lahnaruohon. Lumpeita ja ulpukoita on vielä kohtuullisesti, mutta näihin vaikuttanee juuri vesien tummuminen, koska niidet tulisi voida kasvaa pohjasta pintaa, mutta valo ei riitä. Myös lisääntynyt vedenpinnan vaihtelu vaikuttaa kelluslehtisiin vesikasveihin. Uistinvidalla voi olla sama ongelma. Uistinvitahan oli myös vesilintujen tärkeä ruokakasvi. Sorsien kuvut syksyllä täynnä uistinvidan siemeniä.
Enkä väitä olevani alan asiantuntija, mutta tällaisia tietoja olen jostain saanut.
Totta, sammaloitunut oja kyllä sitonee kiintoaineita. Ojan syvyys ei liene ongelma, jos vedenpinta pysyy korkealla.
Nostokoukku: Tuo tumman veden ja sinilevän käänteinen yhteys kyllä ilmenee eräällä mökkijärvellä. Pieni mutta syvä järvi, ympärillä jonkin verran metsätaloutta, soita ja ojituksia, vesi tummahkoa. Ikinä ei ole ollut sinileväongelmaa siinä järvessä, ja kalaa tulee hyvin.
Pitänee erottaa kuivatusojat ja virtavedet. Ei siellä kuivatuksella virtausta ole kuin joskus suurempien sateiden jälkeen, joidenka matkaan kiintoaine lähtisi ja kun ojan pohjat sammaloituvat ei siellä kiintoaineita tule. Minulla tuolta toiselta 100% ojitetusta 3 ha valuma-alueelta ei ole tullut koko kesänä vettä ollenkaan. Siellä voi käydä tutustumassa mitenkä ojituksia pitäisi korjata ettei koko kesänä purkuojasta tulisi vettä ollenkaan. Kokoojaojissa virtausta on vähän enemmän, mutta sielläkin sammaloitunut ojan pohja estää kiintoaineiden kulkeutumisen ja ravinteet jäävät ojanpohjan sammalten kasvuun.
Ja sitten ovat virtavedet erikseen alkaen norot, purot jne. Turvemaat kestävät sielläkin hyvin virtausmutkissakin eivätkä syövy kuten kivennäismaat.
Tässä tutkimuksessa näkyy ojitusalueiden kiintoaine puolessa 8/16 metsätalouden valuma-alueelta jäävän alle luonnontilaisten. Tuonkin Pyhä-Häkin kansallispuiston Mustospuron alle.
Pitäisikö Mustospuron kiintoaineiden päästöille tehdä jotain?
Tuli nyt luettua noita aiempia kirjoituksia. Minusta erittäin hyviä päätelmiä edellisellä sivulla. Tuo Annelin kirjoitus oikein todisti sen, minkä tiesinkin, että mikään tutkimus itsessään ei elä ikuisesti ja mitä rajatumpi tutkimus on niin sitä rajatumpaa aluetta se käsittää. Ehkä tässä pikkuhiljaa päästään johonkin yhteisymmärrykseen, kurjesta en tiedä, mutta jos jokainen metsänomistaja miettisi noita vesistöasioita suojelumielessä niin olisi jo paljon. Pohtisi myös uudistusojien järkevyyden ja jos siihen päätyy niin miten hoitaisi vesistöpäästöt myös jatkossa. Onhan niihin keinoja. Lopetetaan muiden syyttely ja tehdään oma osuus.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään