Sitä minä tässä en ymmärrä, että tummumisen 4 % TOC- osuudesta edes kekustellaan, josta vain osa vielä on peräisin turpeesta, saati että sen vuoksi jotain pitäisi tehdä tummumisen estämiseksi.
Sen ymmärrän, miksi siitä nyt kekustellaan, että luultiin ja luullaan vieläkin, että kaikki vesien tummuminen tulee suo-ojituksilta.
Ymmärrän senkin, että tummuminen vesiin tulee siitä 96% TOC-kuormaosuudesta ja siitä käytävän kekustelunkin, mutta sitähän ei käydä.
Entä Kurki paikalliset erot valuma-alueittain? Jossain ei tule juuri yhtään kuormaa ja toisaalla tulee niin maan perusteellisesti. MetsäVesi-raportin kuvasta näkyy, että ojitusprosentin nousu voi kaksinkertaistaa toc-konsentraation valuma-alueella. Ei siis 4 eikä 10 prosenttia, vaan 100 prosenttia korkeampi. Laajasti ojitetuilla kohteilla ennallistaminen ja/tai vedenpinnan vaihteluiden pienentäminen jatkuvalla kasvatuksella voivat tuoda selkeää parannusta, eli esimerkiksi tummumisen kiihtymisen pysähtymisen.
En osaa vastata, mutta asian voisi ehkä selvittää analysoimalla tuloksia ennallistamishankkeista. Hiukan kimurantti asia selvittää, kun ojien tukkiminen vaikuttaa myös puustoon. Miten saadaan erilleen turpeen doc ja puuston doc? (Muokattu.)
Tuore mallitustarkastelu, jossa ravinnekuormituksen vähentäminen on mukana metsänkäsittelyn optimoinnissa:
Eppu Honkanen · Mika Nieminen · Tero Heinonen ·Timo Pukkala. 2026. Continuous cover forest management decreases nutrient loads from drained peatland and mineral soil forests: a model‑based analysis. Journal of Forestry Research (2026) 37:168.
Muita:
1. Natural peatlands as buffers for protection of water quality in boreal forested catchments. Abstract:
Retention and release of nitrogen, phosphorus, organic carbon, aluminum and iron by natural peatlands were studied in forested catchments in Finland. Peatlands were capable of retaining all other elements from their through-flow waters, except iron. However, relatively large mires (>50 % of the catchment area) from the viewpoint of routing runoff from managed forests to natural peatlands as a water management option were needed for efficient retention of nitrogen and organic carbon (>30–50 % retention). In contrast, aluminium and phosphorus were efficiently retained by relatively small peatlands (5–10 % of catchment area). We conclude that natural and well-established restored peatlands may be used in operational forestry as an efficient means to decrease phosphorus and aluminium loads, but the management of nitrogen, organic carbon, and iron loads by such peatlands may not be as feasible.
2. Effect of partial harvesting on loads of dissolved organic carbon and nutrients from drained boreal pine mires. Tiivistelmä:
Continuous cover forestry, where forests are managed only by partial harvestings, has been proposed to mitigate forestry-induced carbon and nutrient exports to receiving water courses. We studied the effects of two partial harvest treatments, strip-cutting at five sites and single-tree harvesting at the other site, on nutrient and dissolved organic carbon (DOC) exports from drained peatland forests. We found that, as well as clear-cutting, partial harvesting may also increase exports from peatland forests. The comparison of our results with earlier studies suggested that other factors than the harvest method, such as harvested stem volume per catchment area, are more important in controlling nutrient and DOC exports. Future research is still needed to produce exact export estimates for partially harvested drained peatland forests.
3. Changes in dissolved organic matter and microbial activity in runoff waters of boreal mires after restoration
Eikö se riitä ravinteista, mitä Panu Halme on sanonut.
Siksi kaikki tällaiset tutkimukset ovat roskaa.
Eppu Honkanen · Mika Nieminen · Tero Heinonen ·Timo Pukkala. 2026. Continuous cover forest management decreases nutrient loads from drained peatland and mineral soil forests: a model‑based analysis. Journal of Forestry Research (2026) 37:168.
Tuossa edellä siis listasin artikkeleita, joissa on käsitelty org. hiilen päästöjä. Ratkaisua hiilen lähteeseen ei ainakaan noista tiivistelmistä vielä löydy.
Mitä Linkedinissä porukka miettii vesistä ja metsistä? Otteita siitä.
Taustalla Metsähallituksen Karoliina Niemen kirjoitus vesistä MT:ssä.
Taina Ihaksi:
Vesiensuojelun tulisi olla vahva osa arjen metsätaloutta, mutta se ei sitä vielä ole. Ja työ on oikeastaan vasta aluillaan.
Kuuntelin eilen erästä podcastia ja mietin että en ole onneksi vähään aikaan metsäasioissa törmännyt kirjoituksiin, jossa luodaan harhaanjohtavaa kuvaa vesiensuojelun nykytasosta ja sitä kautta kuvaa nykytoimien riittävyydestä.
Aamulla luin tämän kirjoituksen. Täytyy sanoa että ensimmäisenä tuli hämmästys ja sen jälkeen pettymys.
Muutama nosto:
🌲💙 Monet metsäsuunnittelijat haluaisivat tehdä hakkuusuunnittelua paremmin, mutta heillä ei ole aikaa kouluttautua tai hyödyntää aineistoja! Esimerkiksi vesistöjen tunnistamisessa ojista on isoja haasteita.
🌲💙 Myös koneenkuljettajat haluaisivat toteuttaa hakkuut paremmin vesistöjen kannalta mutta heille ei anneta siihen mahdollisuuksia! Esim. uomien ylityssiltojen rakentaminen vie aikaa.
🌲💙Lohikalakantauomien suojavyöhykkeet ovat samat kuin muillekin vesistöille ja vaatimus tulee vain serteistä! Käytännössä niille tulisi jättää PEFCn mukaiset ”keskimäärin yli 10 m leveät” suojavyöhykkeet. Lohikalauomien valuma-alueella tehtäville toimille ei ole mitään vaatimuksia. Uomien varrella voidaan tehdä vaikka kunnostusojitus, uudisojitus tai ojitusmätästys jolloin suojavyöhykkeen hyödyt menevät hukkaan.
🌲💙 Uudisojituksia tehdään edelleen. Myös esimerkiksi valtakunnallisesti arvokkaiksi määritellyillä Soidensuojelun täydennysehdotuskohteilla.
🌲💙 Kunnostusojitusten määrä tulee kasvamaan koska kauan aikaa sitten ojitetut suot tulevat nyt hakkuukypsiksi. 90% suometsähakkuista toteutetaan edelleen avohakkuina. Muutosta ei ole tapahtunut.
🌲💙 Tärkeintä olisi estää itse kuormituksen ja vesistövaikutusten synty – tästä ollaan vielä hyvin kaukana metsätaloustoimien toteutuksen käytännöissä.
🌲💙 Vaikka ennallistamista tehdään, jää jutussa mainittu ennätystaso hyvin pieneksi erityisesti kun se suhteutetaan siihen, miten nopeaan tahtiin uutta ennallistettavaa mm. em. syistä syntyy siksi, ettei metsätalous pyri vesistövaikutusten minimointiin jo metsänhakkuun suunnittelussa eikä vesiensuojelu ole vielä osa suunnittelun arkea.
Suunta on vesiensuojelusta oikea, mutta tekemistä on oikeasti edelleen todella paljon eikä missään nimessä olla siinä vaiheessa että vesiensuojelu olisi integroitu metsänhoidon suunnitteluun.
Annetaan kaikille paremmat mahdollisuudet tehdä parempaa suunnittelua ❤️🌲💙 ja pidetään yllä oikeaa tilannekuvaa.
Toivoisinkin ihan alan oman hyvinvoinnin vuoksi rehellistä tilannekuvaa. Siitä hyötyvät erityisesti alalla töissä olevat suunnittelijat ja ammattilaiset! Toimenpiteiden riittävyyden viherpesu ei johda hyvään lopputulokseen kenenkään kannalta.
Panu Halme:
Metsäsektorilla todella työskentelee ihmisiä, joiden tehtävä on parantaa vesien huomioista metsätalouden töissä. Siinä Niemen kolumni on oikeassa. Paljon muuta kolumnissa jää sanomatta tai on mielestäni pielessä:
-Vesistöjen rantojen suojavyöhykkeiden läpi saa kaivaa ojia. Siltä kaikkein pahimmalta uhalta ne eivät siis suojaa. Meillä on tuhansia purokilometrejä, joissa suurin ongelma on suoraan puroon valuvat ojat.
-Suurin osa puroista on perattuja. Sellaisille suojavyöhyke on PEFCissä 5m leveä, ja siltäkin saa hakata valtaosan puista pois. Suojavyöhyke on siis äärimmäisen kapea ja rajaa vain maanmuokkausta. Olen nähnyt viime vuosien hakkuita myös yhtiöiden mailla, joissa tätäkään ei ole jätetty. Niin, suoristettu puro lienee tulkittu ojaksi ja kun ojaa ei kutsuta vesistöksi, sille ei tarvitse vyöhykettä jättää.
-10% metsistä on sertien ulkopuolella. Niissä saa hakata rantaan asti järvillä, joilla ja luonnontilan menettäneillä puroilla, noroilla ja lähteillä. Laki turvaa vain luonnontilaisia pienvesiä, joita on äärimmäisen vähän.
-Uudisojitus on vähentynyt, mutta ei loppunut. Metsäteollisuus voisi lopettaa sen kokonaan ilmoittamalla julkisesti, että uudisojitusalalta ei tulla ikinä ostamaan puuta. Näin ei tehdä, miksiköhän?
-Uusia ojia kaivetaan koko ajan myös termien ”kunnostusojitus” ja ”ojitusmätästys” alla. Siinä mielessä tää on termikikkailua. Uusin esimerkki on valtion avokätisesti tukema uusien ojien kaivaminen puiden kasvattamiseksi entisillä turvetuotantoalueilla.
-Ojia kaivetaan koko ajan myös ilman vesiensuojeluratkaisuja joten niihin vetoaminen on ihan suoraa valehtelua.
-Raakkukohteissa tosiaan jätetään leveitä suojavyöhykkeitä _raakkujen kohdalla_. Raakuista ylävirtaan toimitaan normaalisti ja sieltä tulee ihan samanlainen kiintoaineskuorma kuin ennenkin.
-Pienvesikohteita menetetään koko ajan myös hakkuissa. Valtion rahalla ennallistettujen lähteiden lähiympäristöjä avohakataan aineistomme mukaan koska ennallistaminen ei sido maanomistajaa turvaamaan kohdetta.
-Metsälakipuroja, noroja ja lähteitä poistetaan rekisteristä myrskyjen jälkeen metsätuholakiin vedoten ja sitten hakataan avoimeksi.
Ja niin edelleen.
Näen siis tilanteen aivan eri silmin kuin Niemi. Itse luen kolumnin lähinnä poliitikoille suunnattuna: ”Älkää vaan säätäkö mitään rajoitteita, me hoidetaan tää itse”. Tämä on tietynlaista ajanpeluuta. Minun mielestäni vaan aika on jo loppunut, Niemenkin mainitseman ilmastonmuutoksen myötä. Nopein tie muutokseen on se, että ongelmallisimmat toimet kielletään lakimuutoksilla. Ojitukset luvanvaraisiksi ja sallitaan vain kun muuta keinoa ei ole ja vesiensuojelu voidaan todella ratkaista. Suojavyöhykkeet pakollisiksi kaikille vesistöille ja ojankaivuukielto niiden matkalle. Metsälakikohteet metsätuholain ulkopuolelle.
Kurki: ”Ja toiseksi vesiä värjäävä humus ei ole haitta, josta pitää päästä eroon eikä siihen ilminen pystykään, vaan vesiekosysteemille tarpeellinen ravintoresurssi.”
AJ: Tuo viimeinen kappale ei ainakaan pidä lainkaan paikkaansa.
Tekoäly sanoo, että pitää paikkansa.
DOC (liuennut orgaaninen hiili, dissolved organic carbon on erittäin merkittävä vesiekosysteemien ravintoresurssi, joka toimii vesistöjen ravintoverkkojen perustana erityisesti karuissa ja humuspitoisissa järvissä.
Liuennut orgaaninen aines eli DOC (dissolved organic carbon) muuttuu eläinplanktonin ravinnoksi biologisen ketjun kautta, jota kutsutaan nimellä mikrobisilmukka. Prosessi on erityisen tärkeä Suomen humuspitoisissa ja ruskeavetisissä järvissä, joissa auringonvaloa on vähän eikä kasviplankton pysty tuottamaan tarpeeksi ravintoa ekosysteemille.
En jaksa enää inttää samoista asioista. Tämäkin on käsitelty aiemmin ketjussa. Lukijallekin ystävällisempää kun asiat etenevät eivätkä polje paikoillaan. Tekoälyltä tai Googlelta voi kysyä myös humuksen eli tummumisen haitoista.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään