Tutkimus perustuu tietenkin aina mittauksiin. Ongelma piilee siinä, että avohakkuualat ovat erilaisia, joten ei voida yleistää yhtä tutkimusta kaikille turvemaan avohakkuille. Se toki osataan sanoa, että jos veden pinta on sopivalla korkeudella, hakkuun jälkeiset hajotuspäästöt jäävät pieniksi ja kasvu menee pian niistä ohi. Eri ravinteet käyttäytyvät eri tavalla ja eri suotyypit. Siksi Annamari sanoo että suometsänhoito on rakettitiedettä: on monta eri asiaa huomioitavana.
Suomessa hakkuista noin 20 prosenttia kohdistuu suometsiin. Suometsillä on keskeinen rooli niin ilmasto- kuin vesiensuojelukeskustelussa.
Valitan. Suomen metsätaloudella ei ole mitään roolia kummassakaan.
Toistan. Suomen metsät Luken mukaan ovat hiilineutraalit ja metsätalous, ojitukset, hakkuut ja ilmastopäästöt myös kuuluvat tähän laskelmaan.
Siis hiilineutraalit.
Vesistöasioissa turpeesta irtoava TOC-kuorma on yhtä suurta luonnontilaisilta soilta ja sama suo ojitettuna, sillä ero 10% kaventuu nollaan, kun huomioidaan ojitusalueilla kasvavan metsän TOC-kuorma. Nyt annetaan ymmärtää, että kaikki lisä irtoaa turpeesta.
Ravinteissa (https://vesitalous.fi/wp-content/uploads/2016/02/VT1601_.pdf sivu 29) ojituksen fosforilisä on 20 g/ha/v eli täysin naurettava ja typpilisä on 200g/ha/v on sekin vain 10% laskeumasta 2..3 kg/ha/v ja saman suuruinen kuin sisävesiin 3,4 milj. ha suoraan sateen mukana tuleva typpi 2 kg/ha/v, joka tekee 6800 tn/v. Se on melkein sama mitä MetsäVesi Raportin talukossa 4 /sivu 37 metsätalouden koko typpikuormaksi on ilmoitettu 7300 tn/v. Missään ei sanota, etteikö tämä suora laskeuma vesiin olisi mukana laskelmassa. Kun laskeuma vähennetään, niin mitään metsätalouslisää ei olemassakaan.
Aivan sama tilanne kuin TOC-kuormissa kuvassa 13 c. Metsälouden TOC-kuorma esitellään ojituksilta tulvaksi turpeesta peräisin olevaksi, mutta sisältää kuitenkin ojituksilla kasvavien metsien TOC-kuormat.
Turpeen ja karikkeen osuutta toc-kuormasta ei vielä tiedetä. Onko sillä suurta väliäkään, jos ennallistamisen avulla saadaan jonkin verran vähennettyä valuma-alueiden ilmasto-, toc- ja ravinnepäästöjä. Samoin käy metsänkasvatuksessa säilyvillä turvemailla: vedenpinnan nosto ohentaa turpeen hajoavan kerroksen paksuutta ja sitä kautta ravinne- ja ilmastopäästöjä (typpioksiduuli ja hiilidioksidi). Ei ehkä niinkään toc-päästöjä, kun puustobiomassa on ennallaan.
Veden laadun seurannoista näkee sitten tulokset, ovatko ne kaiken vaivan arvoiset.
Onko sillä suurta väliäkään, jos ennallistamisen avulla saadaan jonkin verran vähennettyä valuma-alueiden ilmasto-, toc- ja ravinnepäästöjä.
Hiinä ja hiinä se on, saadaanko koskaan selville mitään, sillä mittauksia tarvitaan 40 vuodelta ja tulevaisuudesta emme tiedä, onko tämä turveagenda enää tapetilla kauan, kun on oikeaakin tietoa olemassa.
Nythän ollaan näistä luonnontilaisen Liuhapuron karmeista kuormista joltisenkin varmoja, kun mittauksia on tehty se 40 vuotta.
Härkönen ym. 2023. Reviewing peatland forestry: Implications and mitigation measures for freshwater ecosystem browning. (Laajemmin edellä s. 262):
FI: Turvemaiden metsissä päätehakkuu lisää selvästi ja merkittävästi orgaanisen hiilen huuhtoutumista pintavesiin usean vuoden ajan.
EN: In peatland forests, final felling clearly and significantly increases OC export to surface waters from peatland forests for several years.
*
Nieminen ym. 2026. Natural peatlands as buffers for protection of water quality in boreal forested catchments. (Laajemmin edellä s. 262.)
FI: TOC-pitoisuudet laskivat keskimäärin 24 % ja TN-, TP- sekä Al-pitoisuudet vastaavasti 26, 51 ja 62 %. Toisin kuin muut vedenlaadun muuttujat, seitsemän turvealuetta vaikuttivat Fe-pitoisuuksiin hyvin vaihtelevasti.
EN: TOC concentrations decreased on average by 24 %, and TN, TP, and Al concentrations by 26, 51, and 62 %, respectively. In contrast to the other water quality parameters, the seven peatlands had very varying effect on Fe concentrations.
*
Päätelmiä
– Ojitusalueita tulee lähivuosina paljon päätehakkuuikään. Tämä on vesien, puuntuotoksen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta sekä uhka että mahdollisuus.
– Luonnontilaisten (mahdollisesti siis myös ennallistettujen) soiden vesiä puhdistavat ominaisuudet ovat merkittävät, erityisesti silloin kun alueen ominaispäästö on ojitetussa tilassa suuri. En siis lähtisi ennallistamaan määrät edellä, vaan vaikuttavuus edellä. Kun tehdään valuma-aluekohtaista arviointia, aivan ensimmäiseksi kannattaa mitata ojikon nyt tuottama päästö, joka voi nykyisestä kasvaa. Lisäksi arvioidaan monimuotoisuus- ja ilmastohyödyt.
– Puustobiomassan tuottaman vesistökuormituksen määrä tietysti vaihtelee luonnontilaisillakin soilla paljon, riippuen mm. juuri puuston määrästä ja puulajeista. Tämä selittänee osan MetsäVesi-aineistojen suurista toc-kuormista joissakin puroissa.
– Mielestäni suojakaistoja pitäisi voida poimintahakata, siis myös FSC:ssä, ellei ko. pinta-alaa tarvita tilalla tiukan suojelun osuuden täyttämiseen. Suojakaistojen pääosa voisi mennä ennemminkin osittain suojeltujen kategoriaan. Jos ja kun kaistoja halutaan entisestään leventää, tämä on entistä tärkeämpi asia puun saatavuuden, sertin hyväksyttävyyden ja käytännön soveltamisen kannalta.
*
Kurki: metsätalouden osuuteen kuuluu se turveperäinen päästö ojitusalueilta ja hakkuutähteet ja ojitukisilla kasvavat metsät
Uskotaan siis, että karikkeen osuus vesien hiilikuormassa (ja ehkä ravinnekuormassakin) on merkittävä. Uskotaan myös että ojitus ja varsinkin päätehakkuu lisävät kuormia valumavesissä merkittävästi (hakkuutähteet ja turpeen hajotuslisä). Minun on siten vaikea uskoa, että puustobiomassan kaksinkertaistamisen ja ahkeran soiden ojittamisen jälkeen metsätalouden osuus toc-kuormasta olisi vain 4 %. Ravinnekuormissa osuudet onkin arvioitu suuremmiksi. Lisäksi turvemaiden metsätaloudella on vaikutuksia metalleihin (Al, Fe, Hg). Kivennäismailla vaikutukset ovat kautta linjan vähäisemmät.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään