Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tuo on hyvä jos TOC hajoaa, mutta jos ojista valuu jatkuvasti enemmän tavaraa kuin mitä ehtii vesistössä hajota, tummuminen jatkuu. Verrannollinen ilmiö metaaniin ilmakehässä.
Tuhannen taalan kysymys kuuluu: kannattaisiko laajojen ojitusalueiden ja vesistöjen väliin ennallistaa luonnontilaisen kaltaisia suoalueita suojakaistoiksi joille johdetaan valumavedet? Kuinka leveä suojakaistan tulee olla? Joudutaanko ilmasto- ja vesistöpäästöissä ojasta allikkoon? Siinäpä tutkijoille tutkittavaa!
Kommentti HS. Tästä unohtui happamoitumisen lisäysvaikutus valumaveden humuksen konsentraatioon. Hesariin lipsahti myös termi pohjavesi – pitäisi lukea kommenttinsa huolella ennen kuin lähettää…
”Myös luonnontilaisen suon turpeen kasvuprosessi aiheuttaa humuspäästöjä, joten soiden ennallistaminen auttaa, mutta ei poista tummumista. Suomen turvemaiden ympäröimät vesistöt ovat olleet perinteisesti tummavetisiä. Sateen happamoitumisen lieveneminen, sulan kesäkauden piteneminen ja talvien leudontuminen voimistavat tummumista, koska valunnan määrä kasvaa. Valuma-alueen maankäyttö ratkaisee veden laadun.
Ojittamisen saattaminen luvanvaraiseksi lisäisi kyllä todennäköisyyttä sille, että ajantasaisia vesiensuojelun ohjeita noudatettaisiin ja ohjeet tulisivat kattavasti toimijoiden tietoon. BSAG:n uudessa hankkeessa pyritään viemään tietoa käytäntöön.
Maanmuokkauksia tarvitaan metsän uudistumisen turvaamiseksi. Siinä ei saa alkaa nyt hutiloida, kun tarvitaan nykyiset hiilinielut ja mielellään vähän lisää. Suojakaistat suojaavat vesistöjä kivennäismailla. Avainasemassa on rehevien turvemaametsien hoito: sekä vesistö- että ja ilmastopäästöjä pienennetään antamalla pohjaveden pinnan nousta, jolloin pienempi osa turpeesta on hapellisessa hajoavassa tilassa. Jatkuva kasvatus ja puutuhkalla lannoitus on hyvä yhdistelmä.
Jos veden pinnan taso arvioidaan päästömalleissa puuston määrän perusteella, harvennus, poiminta ja avohakkuu ovat hyödyllisiä, koska puuston haihdutus pienenee ja vesi nousee lähemmäs pintaa. Avohakkuulla ei tarvita kunnostusojitusta, jos taso ei nouse niin korkealle, että puiden juuret hukkuvat. Pinnan säätöä auttaa jos ojtusalueelle saa rakennettua säädettävän padon laskuojaan ja jos pääosa valumasta suuntautuisi siihen.
Suovesien puhdistamiseen laskeutusaltaat ja kaivukatkot eivät ole tutkimusten mukaan tehokas keino. Parempi on kosteikko, laaja pintavalutuskenttä tai valumavesien ohjaus suolle. Näitä voisi saada aikaan ennallistamalla suoalueita vesistöjen reunoilla. Toimenpide aiheuttaa aluksi ilmasto- ja vesistöpäästöjen kasvupulssin, mutta saadaan palautettua suoluontoa. Tähän saadaan rahoitusta ennallistamisohjelmasta.”
Odottelen, että julkaisevat tuonne lukijoiden kuviin vesinäytteet luonnon suolta ja kaivamastani 6ha ojitusalueelta.
Luonnon suo on Natura-suo 2000 ha, joka sijaitsee vedenjakajalla ja joka purkaa vesiään useammalla lähtöpurolla eri suuntiin, jotka laskevat vesistöihin jokiin ja järviin.Yhdestä tällaisesta lähtöpurosta otin vesinäytteen pulloon.
Minun kaivama suo on lähellä tällaista samanlaista vedenjakajalla olevan luonnontilaisen suon. 4 km pitkän purkuojan vartta, jonka molemmin puolin koko matkalla on luontaisesti huonosti kasvava ojitettua rämettä, johon minunkin ojitusalue kuuluu ja puro sitten laskee matalan järven lahteen, joka on vesiruton täyttämä. Alunperin on kysymys 1960-luvulla ojitetuista (ojaväli 50m) suorämeestä, joihin olen kaivanut 1-2 uutta ojaa keskelle eli sarkaväli 13..25m. Tämä 6ha ojitusalue on siten muodostettu, että siitä on vain yksi purkuoja tähän luonnon puroon ja siitä ojasta otin näytteen. Tämä 6 ha alue on erilailla muokattu. On kaivettu matalaturpeisilla enintään 1m turvetta 2 m syvyinen oja ja nostettu kivennäismaata pinnalle ja täytetty sitten viereen kaivetun samalaisen ojan mailla aina näin edeten. Syvemmillä turvemailla vain lisäten uusia ojia vanhaan 50m ojaväliin.
Kaivu suoritettu oikein eli ojamaat on levitetty tasaisesti ojan molemmin puolin 4..5m matkalle. Oja tietenkin on suurempi, että maita on riittänyt peitteeksi ojan molemmin puolin. Tällöin suon pintakerros lahoaa ojamaiden alla ja vapauttaa ravinteita kasvuun. Kaikki Suomen suo-ojituksen on kaivettu väärin.
Vettä oli edellisen viikonvaihteen (1-2. 6. 2025) jälkeen paljon liikkeellä, kun satoi pienen tulvan 30 mm.
Nyt kun katson ikkunan laudalla vesinäytepulloja, niin on vaikea erottaa kumpi näye on kumpi. Luonnon suon ja rajusti muokatun ojitetun suon väri on sama kuin Hukkajoella oli. Hukkajoen ja tämän lähijoen vesi kirkastui hanaveden kirkkaaksi nyt talven aikana.
Vielä kerran. Kaikki vihreä, joka lakastuu Suomen luonnossa syksyllä metsämailla, luonnon niityillä ja pelloilla muuttuen ruskean väriseksi, tuottaa humusta Suomen vesitöihin. Ei vain vain suo-ojitukset.
Kuulostaa hyvältä. 1 m turvetta voisi olla aika keskimääräinen määrä nykyisillä puuntuotannossa olevilla ojitusalueilla? Noiden seurantakohteiden veden laatua voisi verrata toisiin kohteisiin, joissa maata on myllätty vähemmän, eli tehty vain matalat ojat ja tuhkalannoitus.
Minäkin olen kerännyt ”vesinäytteitä”, en tosin pulloon. Poikasena kuljettiin tuulastamassa pienehköllä hiekkaharjujen välissä olevalla lammella. Parempiakin kalavesiä olisi ollut lähempänäkin, tuolle lammelle kuljettiin polkupyörällä ja mopolla vanhaa jätkien pyörätietä pitkin. Vene sinne kiskottiin eräänä kevätyönä hankikelien aikaan. Mutta tuulastuspaikkana lampi kiehtoi veden kirkkauden takia. Kala näkyi hyvällä kelillä syvemmältä kuin atraimella pystyi tarkasti lyömään. Yhdessä lahdenpoukamassa rantaan pisti kapea rämesoiro. Ja tietenkin siihen oli kaivettu laskuoja suoraan lampeen laajalta karulta rämealueelta. Lammesta lähtevä puro ruopattiin laskuojaksi isompaan järveen jne. Tuolloin lammen vesi oli vielä hyvin kirkasta, mutta tummuminen alkoi vuosien kuluessa. Nyt jos seisot nokialaisilla puolisääreen ulottuvassa vedessä, kumppareiden teriä ei näe. Laskuojan lahdekkeessa ei voi enää soutaa. Isoja ahvenia on vieläkin, vaikka vesi on nyt kuin laihaa kahvia. Kaksi vuotta sitten samainen ojitettu räme ”ennallistettiin”. Kaikki mitan täyttävä ainespuu hakattiin ja ojia räävittiin tukkoon. Ainakin muutaman vuoden lampi saa nyt kasvavan pulssin liejua ja ravinteita. Luultavasti kamelin selkä on jo katkennut ja vedenlaadun paranemista ei enää tapahdu.
En kyllä saa selvää Nostokoukun kertomuksesta. Missä järven purkuoja oli, joka ruopattiin? Oliko se luontainen oja? Sillä osalla rantaa, jossa oli turverantaa? Vai kokonaan järven toisessa päässä? Sitten ojitusalueelta tuli uusi purkuoja. Menikö ne vedet lammen läpi luonnolliseen ruopattuun purkuojaan?
”On iljettävää ja uskomattoman typerää että ojittaminen jatkuu vielä 2000 luvun Suomessa. Olemme tehneet vesistöillemme ja luonnolle valtavaa tuhoa ojittamisella Itämeren rehevöitymistä ja elohopeakuormaa myöten. Miksi Suomen metsäala on niin kykenemätön oppimaan ja kuuntelemaan asiantuntijoita?”
AJ:
”Vesistö- ja luontokuormaan osallistuvat merkittävällä panoksella muutkin: teollisuus, rakentaminen, yhdyskunnat ja maatalous. Maankäytön muodoista metsätaloutta arvostellaan selvästi eniten, vähemmän maataloutta tai metsäkatoa aiheuttavaa voimalinjojen rakentamista. Maankäyttö ei ole edistynyt päästöjensä vähennyksissä yhtä hyvin kuin muut sektorit, joten tehtävää on.
Se ei pidä paikkaansa, että metsäala olisi kykenemätön oppimaan tai kuuntelemaan tutkimustuloksia. Ohjeiden muuttumisen näkeminen vaatii hiukan perehtymistä. Esimerkiksi: Tapion metsänhoidon ohjeet ja Monimetsä-hankkeen tulokset sekä Metsähallituksen ja puuta ostavien metsäyhtiöiden ympäristöohjelmat ja -ohjeet.
Tekoälyn mielestä elohopean kuormitusta tulee seuraavista: teollisuudesta ja yhdyskuntien jätevesistä, ilmasta tulevan laskeuman mukana, luonnonhuuhtoumana maa- ja kallioperästä sekä jokien mukana. Metsätalous vaikuttaa näistä viimemainittuun yhdessä maatalouden kanssa, joten ei liene kaikkein suurin syntinen tässä asiassa. Onko asiasta hyvää tutkimustietoa?”
Meidän pihan läpi laskee puro joka tulee läheisestä pienestä lamnesta. Lampi oli 70 luvulla hiekkapohjainen jossa kylän lapset uivat. Nyt siinä on reilun metrin mutakerros. Taivaastako se muta on sinne joutunut ? Keitele järven vesi oli lapsena niin kirkasta että pohja näkyi vähintään kolmeen metriin. Nyt näkyvyyttä huomattavasti vähemmän. Mistä sekin tummuminen on johtunut kun 40 – 50 v on järvi tummunut enemmän kuin tuhansien vuosien aikana.
Turha väittää etteikö ojitukset ole pilanneet vesistöjä eikä siitä edes sanktioida vaan ihan luvan varaista paskaamista.
Menikö Kurki-Eero vaikeaksi? Lammen toisesta päästä lähti aikoinaan pieni puro isoon järveen. Se kaivettiin viemäriksi, samalla lammen pintaa laskettiin yli puoli metriä, jotta toisessa päässä olevan ojitetun rämeen vedet saatiin liikkeelle. Toisessa päässä lampea oli räme, joka ojitettiin ja ojitusvedet laskettiin lammen kautta isoon järveen. Lampi meni pilalle.
Se räme oli ennen kirkasvetinen järvi. Sitten sen vedenpinta on laskenut tai maanpinta kohonnut, ihan miten haluaa ajatella. Se suo häviää sieltä vähitellen ja se lampi alkaa kasvamaan umpeen ja siitä tule räme aikanaan. Järvienkin vedenpintaa on historiassa säädelty ja laskettu ja lammet ovat muuttuneet siksi ja kauempana olevat suot kuivaneet. Läpivirtauslampi tai läpivirtausjörvi. Luonnon ennallistaminen voitaisiin aloittaa nostamalla saimaan pintaa takaisin 20m ni suot vettys.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään