Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Jopa porakaivoon voi tulla väriä keväällä sekä makua.
Matalissa turvetanta järvissä vesi nousee kapillaarisesti savi kerrosta pitkin muutaman metrin korkeudelle vedenpinnasta jolloin esimerkiksi tälläiselle Rannalle on mahdotonta tehdä hiekkarantaa koska se ranta kasvaa heti sammalta, heinää ja lopulta puuta. Sitten kun vedenpinta joi vaihdella sen tosiaan vaikka 1,7m niin keväällä kaikilta rannoilta valuu varmasti sitä biomassa ja syksyllä varmasti sitä on myös kuivanut jos on ollut kuuma ja veden pinta tippunut radikaalisti.
Meillä kaivo oli mäen puolivälissä mäen pihlajien, koivujen, haapojen ja kuusten alapuolella pellon yläreunassa, joka jatkoi alaspäin alempana olevan lähijoen rantametsää kohti ja johon tulee pintavesiä lumien sulaessa tai kovista sateista ja taisi olla kaivon kehikko vielä tehty hirrestä. Joten pintavedet pääsi helposti kaivoon. Sittemmin kaivo muutettiin betonirenkaille.
Se pitää Kurki tunnustaa että metsäojituksilla on pilattu hirveä määrä vesistöjä ja jotkut sitä vielä jatkaa
Empä sanoisi pilattu, kun kiintoaineen kasaumat voi poistaa. En tiedä onko Suomessa edes välineitä sellaiseen kuten ponttoonin päällä kaivuria, joilta voisi kesäaikaan vesiväyliä puhdistaa jokien suitoissa kiintoaineesta vaikka saariksi tai kasoihin talvella siirrettäväksi.
Entistäminen pitäisi kohdistaa juuri näihin tapauksiin sisävesillä.
Näiden ylihypättävien purojen tuomat kiintoainekasat järvien lahtiin eivät ole vielä pilanneet mitään. Nekin voidaan korjata.
Rekkakuormat on ajettu vuosikymmenet lannoitteita hehtaareille ja rehuja karjalle, niiden fosforit joku 30 % tai kymmenen päätyy vesistöihin, matalat 12 m syvät lahdet on paskattu jottei paria kymmentä senttistä näy läpi! Ennen -50 luvulla näkyi viis’metriä ja kalat oli toisen makuisia.
Vesien lämpötilan nousu aiheuttaa kaloissa makumuutoksia. Lämpötilan nousu on aiheuttanut vesien tummumista ja tummuminen taas imee lämpöä.
Suurin kalojen makuun aiheuttava yhdiste on geosmiini. Tätä tulee mikronitoiminnasta ja se maku muistuttaa mutta mutta ns maan haju joka tulee sateella metsästäkin. Jos ostat kaupasta suomalaista kirjolohta niin se todennäköisesti maistuu muualta ja se on juuri tuo geosmiini. Mutta se ei ole järven mutapohjasta tuleva. Mutapohjassa on kuolleita lehtiä ja järvikasveja mutta niiden päätyminen järveen on vaikeasti estettävissä.
Vesi nousee kapillaarisesti, luonnonsoilta ja kivennäismailta valuu vesiä, lehtiä karisee syksyisin vesistöihin, järvikasvit pääosin kuolevat talveksi jne. On kuitenki huono perustelu puolustella metsäojitusten vaikutusta sillä, että jos kerran luonto näin tekee, niin kyllä me ojittajatkin silloin voidaan toimia samoin.
Suot ojitetaan järvien rannoilta ja ne vedet lähtee sieltä kerralla. Typpi muuttuu kasvustoksi ja vajoaa järvenpohjaan hiilinieluksi tuhansiksi vuosiksi. Soilta ei tule enää niitä kaikkein ruskeimpia pintavesiä keväällä järviin vaan maan läpi tulleita. Rannoilta suot muuttuvat kivennäismaiksi ja savipelloiksi. Meillä on järvet valtava hiilinielu nytten kun metsiin ei synny mitään pitkäaikaisia nieluja kuten järviin.
Vielä hetken ennenkuin tulee hiilidioksidi satelliitti ja niihin perustuvat nielu/päästö asiat, niin sitten valkenee miten neroja ollaan oltu kun ojittamalla järvistä on tullut hiilinieluja kun ojat on johdettu niihin ja Suomi lasketaan hiilinieluksi. Ei tarvita hakkuurajoituksia.
Metsäbiologien retkellä puhuttiin puroekologiasta; ilmeisesti on joukko pieneliölajeja, jotka vaativat elinympäristökseen puroon kaatuneen puuaineksen. Myös lehdet ja neulaset ja muut kasvien jäänteet kuuluvat ekosysteemiin. Vesistöissä elävät kalat käyttävät sitten näillä eläviä pieneliöitä ruuakseen.
Ylenmääräinen kiintoaine ja humus on aivan eri asia. Itämerta on lannoitettu jo aivan riittävästi. Pysyvät hiilivarastot pitää etsiä muualta kuin vesistöistä!
Anneli. Tuon ensimmäisen kaikki ymmärtää mutta kyse onkin tuosta viimeisestä kappaleesta. Melkein kaikki etelä ja keski-suomen järvet on pilattu noilla ylenmääräisillä kiintoaine päästöillä. Nyt sitten pitäisi uudestaan alkaa repimään ojia auki. Eikä noita ruoppauksia yksityiset metsänomistajat tee kuin korkeintaan omaan rantaansa.
En se ollut minä joka ehdotti ruoppauksia, vaan Kurki. Niihin ei tule löytymään yksityistä eikä julkista rahaa, joten ne ainekset mitkä on päästelty jäävät vesistöihin. Ennallistamisvaroista saattaa löytyä jonkin verran apua: suoalueen ennallistamisen yhteyteen voidaan laittaa vaikka lintukosteikon ruoppaus.
Sen sijaan uusia päästöjä tulee ehkäistä, eli tehdään kunnostusojituksia vain todettuun tarpeeseen ja vesiensuojelun rakenteita parantaen. Kunnostusojitus lisää aina vähintään hetkellisesti vesistöpäästöjä. Monesti voi olla järkevämpää jättää sammaloitunut oja rauhaan kuin ruopata, koska kasvipeitteisessä ojassa eroosio on pienempi.
Sitä en osaa sanoa, voisiko kunnostusojitushankkeen osana ruopata kiintoaineita saaneita vesistöjä. Metsäuutisten mukaan vain muutama Metkan suometsien hoidon tuen hakemus on saatu, joten tukimuotoa ei tunneta eikä käytetä, vaikka tarvetta varmasti olisi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään