Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Turpeen nostolla on ilman muuta vaikutusta mutta yleensä turve alueille on myös rakennettu kosteikoita. Metsien ojitusten osalta ne ovat vasta viime vuosina tulleet. Eikä niistäkään kukaan huolta pidä rakentamisen jälkeen. Täällä meillä ei ole koskaan ollut turvesoita mutta metsäojia aivan valtavasti. Siitä huolimatta järvet ovat saaneet mutaa aivan riittävästi. Yhtään ei tarvita enää.
A.J. Mateiden menetys järvestä on virkistyskäytön ja etenkin ruokatalouden kannalta tappio. Mutta jotain niiden katoaminen järvestä kertoo myös ekologisesta tilasta. Ovathan ne olleet järvessä kenties tuhansia vuosia ja sitten katoavat melko nopeasti, kun Lännen Ukkomestari tuli lähimetsiin.
Kurjen ja AR:n kantaa en ymmärrä: ovatko mielestänne varoitukset mutapommista kunnostusojitusten takia liioitellut?
Kunnostusojituksiin otin kantaa, että ne pitäisi tehdä turvemailla ”painamalla” oja entiseen muotoon, ei rikkoa ojan sammoitunutta pintaa. Niiltä osin, missä sitä ei voi tehdä tai jos sellaisen koneen puutteen vuoksi se ei onnistu, sitten kaivetaan. Ojitusalueista tehdään pienempiä kokonaisuuksia ja vedet ohjataan yhden ojan kautta siihen yhteiseen puroon. Kuten tuo minun 6 ha. Tai sitten suuremman ojitusalueen vedet ohjataan luonnontilaiselle suolle, jonne kiintoaineet jäävät. Veden väriinhän ei voi vaikuttaa, kun ojitetut ja luonnon suot päästää saman väristä ruskeea vettä. Humusta (väriä) syntyy kaikesta valuma-alueen biomassasta ei vain turpeen hajoamisesta.
Ojien kunnostamisessa kiintoaineen vähentäminen on tavoite. Vesien väriä ei voi muuttaa sillä luonnon suo ja ojitettu suo antavat vedelle saman värin, myös tutkimusten mukaan.
Kiintoainetta on hyvä saada vähemmäksi, mutta myös humuksen liukenemista voitanee vähentää, mm. pienentämällä hapellisissa oloissa olevan turvekerroksen paksuutta. Metsäuutisissa oli toisaalta aiemmin kommentti, jonka mukaan ilmastopäästöt riippuvat myös turvemaiden avohakkuualoilla voittopuolisesti hajoavasta karikkeesta – siis ei turpeesta. En osaa sanoa väitteen puolesta tai vastaan, mutta kenties sama periaate voisi päteä vesistöpäästöihinkin, eli karike on ratkaiseva. Jos tehdään avohakkuu, hajoavaa kariketta on yhtäkkiä runsaasti, harvennettaessa vähemmän.
Kiintoainetta on hyvä saada vähemmäksi, mutta myös humuksen liukenemista voitanee vähentää, mm. pienentämällä hapellisissa oloissa olevan turvekerroksen paksuutta.
Syntyyhän sitä humusta luonnon soillakin, vaikka pohjavesi on pintaa myöten.
Kiintoainetta on hyvä saada vähemmäksi, mutta myös humuksen liukenemista voitanee vähentää, mm. pienentämällä hapellisissa oloissa olevan turvekerroksen paksuutta. En osaa sanoa väitteen puolesta tai vastaan, mutta kenties sama periaate voisi päteä vesistöpäästöihinkin, eli karike on ratkaiseva.
Tarkoittaa, että ojitettujen suomaiden humuksesta vain pieni osa tulee turpeesta. Suurin osa tulee puiden karikkeista kuten lehdet, neulaset ja maapohjan kasvillisuuden karikkeista.
Turvetuotantoalueet ovat olleet pahoja vesistöjen pilaajia. Vesien juoksutus turpeen tuotantoalueilta ja ennen muuta turpeen nosto ilmalaskeuman kautta. Turpeen nosto imuvaunuilla puhaltaa humuksen taivaalle ja laskeuma pilaa (on pilannut) laajasti vesistöjä ja jopa reittivesiä. Siitä on kokemuksia ja nyt kun turpeen nosto on päättynyt, luonto ennallistaa ja ei tarvitse tehdä mitään. Vesistöt puhdistuvat ja ovat palautumassa entiseen olotilaansa (kirkauteensa). Metsäojituksen puolella nimimerkki Kurki esittää hyvän ohjeen: ”on vältettävä sammaloituneiden pintojen rikkomista”. Ja tarkoittaa, aina kun pintaa rikotaan, kiintoaine lähtee liikkeelle. Siitä syystä humusvesien pääsy vesistöihin on estettävä ja tullaan tavalla tai toisella estämään. Koskee myös avohakkuualueita ja maanpinnan rikkomista. Avohakkuualueet ovat nopeasti vettyviä alueita, johon ongelmaan peitteinen metsänhoito on hyvä vaihtoehto. Näin metsissä, luonto toimii ennallistajana ja hyvistä hoitotoimenpiteistä on hyötyä. Vesistöt ennallistuvat ja kirkastuvat.
Kyllä, kunnostusojituksen tarve pitää harkita ja peitteinen kasvatus vähentää tarvetta. Tuo ei aina pidä paikkaansa että turvetuotantoalue olisi haitaton tuotannon loputtua. Vesi.fi-palvelusta (karttapalvelu) voi katsella mallilla laskettua tämän hetken kuormitustasoa tietämältään turvetuotannon kohteelta. Esimerkiksi Rastunsuo Rautalammilla on aika paha kuormittaja edelleen, vaikka suon ja vesistön välissä on kosteikko.
Avohakkuut ovat meillä pääosin pieniä. Nämä 1 – 2 hehtaarin kivennäismaiden avoalueet eivät ole yhtä suuri huolen aihe kuin turvemaiden hakkuut. Vesistölle sertifikaatin mukainen 5 – 10 metrin suojakaista on nykyisen tiedon mukaan riittävä suoja. Raakut ovat saaneet jo leveämmän suojakaistan; ehkä siitä syystä, että niille halutaan myös suojaa auringolta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään