Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Peitteinen metsänkasvatus tulee johtamaan taas huonosti tuottaviin alueisiin missä metsä on kasvanut huonosti. Ensiksi männyt kyllä pärjäävät kun uudistetaan avohakkuun kautta mutta kun mäntyjä poistetaan niiden alla olevat kuuset eivät märällä turvekankaalla kasva. Sitä mukaan kun isoja mäntyjä poistetaan pienet kuuset kastuvat edelleen. Niinkuin tutkimuksessa on osoitettu, ojitetuilla alueilla ja kaikki tietää, että varsinkin ojien reunoilla kuuset kasvaa, ei keskemmällä turvekankaalla. Peitteisestä metsänkasvatuksesta on kokemusta ojitetuilla märillä alueilla, siellä aliskuuset kasvaa missä ojissa virtaa vettä ja siellä missä ei, aliskuuset mäntyjen alta on ensiharvennettu yli 50-vuotiaina, varmaan puut lienee jo 100-vuotiaita. Ihmiset on ihan hulluja jos ne kuvittelee, että ne voi peitteisesti kasvattaa aliskuusia ja samalla jättää ojat perkaamatta.
AR kiinnittää huomiota tärkeään asiaan. Puun kiertoaikana vuosikymmenien kuluessa turvemaa myös ohenee ja muuttuu. Jos nähdään, että puusto kasvaa paremmin ojien reunoilla, silloin toki tarvetta ojituksen kunnossapidolle on.
Turvemaa voi kuitenkin suotutkijoiden mukaan (mm. Annamari Laurén) toisinaan myös kuivua liikaa. Kuusi ja hieskoivu haihduttavat muistaakseni hieman enemmän vettä kuin mänty, joten haihdunta riippuu puulajijakaumasta kuviolla. Riippuu tulevasta ilmastosta, millaisella turvemaalla ja missä päin Suomea ollaan. Etelän turvemaa on eri asemassa kuin pohjoisen, joka on viileän ilmaston ansiosta ollut tähän saakka usein humidi, eli sadannan ja haihdunnan suhde on siellä enemmän kallellaan liikaan märkyyteen turvemaalla.
Jokainen kohde on omanlaisensa ja tarvitsee osata muuttaa strategiaa lennosta, jos näyttää että nykyinen ei tässä kohteessa toimi. Paljon turvemaita on tulossa pian uudistamisikään, joten tätä päätöksentekotaitoa tarvitaan ja lisäkoulutusta asiantuntijoille. Työkaluja avuksi kuten suosimulaattori SUSI on jo olemassa. (Huom. simulaattorissa käytetään termiä pohjaveden pinta!)
Miten suometsän perinteinen metsänhoito on muutettava malliin uudistettu metsätalous.
Kuva, jossa ojat tukitaan, ihmetyttää se, että jk-metsä kasvaisi sitten samoin kuin ojitettu.
Eikö se luonon tilassa muutu takaisin suoksi ?
Mika Nieminen: Ravinteiden ja kiintoaineksen lisäksi ojitetuista suometsistä huuhtoutuu vesistöjen tummumista aiheuttavaa humusta. Happamilla mailla on myös raskasmetallien, kuten elohopean ja kadmiumin, huuhtoutumisen riski.
Taaskaan ei natsaa. Ravinne päästöistä ei kannattaisi edes puhua mitään, sillä ojitukset puhdistavat typpilaskeumaa eivätkä lisää sitä yhtään enempää kuin sama alue luonnon suonakaan, vaikka laskeumaa ei huomioitaisikaan. Fosforipäästöt sitten ovat luokkaa 100g/ha, joka vastaa kahta pientä kourallista hehtaarille. Katso Suoseuran taulukko 1.
Sitten humustakaan ei tule yhtään enempää ojitetuilta kuin luonnon soilta. Lisäksi jää puuttumaan tarkeä tieto, että humusta muodostuu koko Suomen maaperässä biomassasta, joka kuolee syksyllä ja muuttuu ruskeaksi. Soiden humuspäästö lienee vain murto-osa koko Suomen maaperän humuspäästöistä vesiiin.
Ihmetellä täytyy, että on pyörtänyt kaikki entiset puheensa minulle (vaihdettu sähköposteja) ja vielä tutkimuksensa.
Täytyy kyllä sanoa taas noista piirretyistä kuvista, että mitä sontaa taas Hessu? Kangasjärvellä on n. 6-10m syvä oja mikä tulee turvetuotantoalueelta, sehän on jo kuivunut se oja kun vedet on laskettu suolta pois. Siellä turvetuotanto alueilla ja niiden laidoilla mistä se o loppunut ja vähentynyt kasvaa tukkikokoisia rauduskoivuja kun alueet on hyvin ojitettu. Nyt tuossa ojat tukittu piirroksessa on isoja koivuja toisinkuin perinteisessä mallissa missä turvemaat on ojitettu. Edes yhdessä piirroksessa ei pystytä pysymään totuudessa, siellä ojittamattomilla alueilla ei kasva kuin pieniä hieskoivunvänkyröitä ja keskikokoisia mäntyjä ja hyvin ojitetuilla turvemailla kasvaa tukkiraudusta.
Sitten humustakaan ei tule yhtään enempää ojitetuilta kuin luonnon soilta.
Tähän asiaan tarvittaisiin vähän enemmän tietoa kuin yksi taulukko. Humus ja kiintoaineet ovat ojitusalueiden ongelmien ydin. Pitäisi olla vertailuja joissa toinen kuvio on ojitettu ja toinen ei ja katsotaan mitä ojavesien laadulle käy. Tällaisia löytynee kun katselee yksittäisiä valuma-alueiden tutkimuksia, esim. Nurmes-projekti. Tuosta olen samaa mieltä että typpi ja fosfori ovat kai enemmän maatalouden ongelmia, ja metallit paikallisia happamien sulfaattimaiden ongelmia.
Kurki, kts. SUSI: mitä syvemmät ojat, sitä suurempi typen huuhtouma.
Kurki, kts. SUSI: mitä syvemmät ojat, sitä suurempi typen huuhtouma.
Kyllä minulla se on ollut koko ajan mielessä mutta, kun se päästö Niemisen ilmoittamana on vain 8000 tonnia/v ojitusalueilta 5 milj.ha ja on mitätön 1,6 kg/ha/v.
Koko maa saa typpilaskeumaa 2*34= 68 milj.kiloa. Tuo 8000 tonnia on 0,11 % koko typpilaskeumasta.
Tähän asiaan tarvittaisiin vähän enemmän tietoa kuin yksi taulukko.
Hyvä määrien suhteutus Kurki. Se olisi kiva tietää millä oletusarvoilla SYKE on arvioinut metsätalouden osuuden kaikista typen ja fosforin suhteellisista vesistöpäästöistä piirakkakuviinsa. Joka tapauksessa siis myös ravinne-, humus- ja kiintoainepäästöt oletettavasti alenevat jos paksuturpeisilla turvemailla harjoitetaan jatkuvapeitteistä mallia, ei ainoastaan hiilipäästöt. Iso osa ojitetuista on kuitenkin ohutturpeisia turvekankaita, joilla tällä ei ole enää suurta merkitystä.
Tuskin kannattaa ainakaan vähätellä turpeen noston ilmastovaikutuksia. Havaintoja turpeen nostossa käytettävien imuvaunujen taivaalle nostattamista turvepatsaista on, havaintoja on myös Rautalammin Rastunsuolta. Näkyvät tyynellä säällä kymmenien kilometrien päähän. Samoin on havaintoja järvien seliltä laskeuman aiheuttamista turvekalvoista ja tuulen rannoille ajamista turvemassoista. Ei enää havaintoja ainakaan kummeneen vuoteen, kun turvetuotanto on lopetettu. Näkyy myös vesistöjen seurantatuloksista (Rautalammin reitti) ja käytännössä vesistön huomattavasti paremmasta tilasta.
Kaikki voittavat, kun haitallisten valumien pääsy vesistöihin estetään. Avohakkuut ovat yleensä soistuvia (paikasta riippuen voimakkaasti vettyviä) ja vesistöjä kuormittavia alueita. Olikohan sillä väliä, tehdäänkö avohakkuu kivennäismaalla tai ojitetuilla soilla. Valumia tulee joka tapauksessa. Aina kun maanpinta rikotaan, kiintoaineet lähtevät liikkeelle ja vedet on ohjattava jonnekin, ei vesistöihin. On ennallistettava (niin kuin palstalla on kerrottu), voidaan käyttää esim. soita suodattimena ja puustoa haihduttimena. Suosittava jatkuvapeitteistä metsänhoitoa ja vältettävä tarpeettomia avohakkuita. Tuskin lain tarkoittamat suojakaistat riittävät estämään valumavesien pääsyn vesistöihin.
Muistin sanotaan tekevän tepposet. Valokuviin uskon. Vanhassa kuvassa samalla paikalla on komeana loistava hiekkaranta. Nyt siinä on mutainen musta ranta. Hiekkakin löytyy sieltä kun lapiolla vähän kaivaa mutaa päältä pois. Kymmeniä kilometrejä rantaa kokenut saman kohtalon.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään