Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Kyllä koneyrittäjät myös korjaavat jälkiään. Keväällä hyvin lähellä tien vartta konemiehet ajoivat isohkon lähteen kautta harvennuspuuta laaniin. Syntyi melkoinen kurakko. Pari päivää sitten korjasivat jälkensä. Kasettirekka toi kaksi laatikollista mursketta, kaivuri levitti ja tasoitti murskeet entisen lähteen päälle. Syntyi tasainen siisti parin aarin kenttä. Samalla kaivoi molemmin puolin kaksi ojaa jotka johtivat märkyyden tien ojiin, syntyneen murskekentän viereen ojat kahta puolen ja näistä ojista vielä kymmenen metrin päähän toiset ojat. Ravinteita ja kiinto-aineita ei siitä lähteestä valu enää läheiseen järveen. Eivät varmaankaan huomanneet, että rengastamattomasta lähteestä kaksi läheistä kesämökkiä ottivat letkulla kesäaikaiset vedet. Mökeillä alkoi kaivon teko.
”Kirkkaan vihreä sinilevä aiheuttaa erityisesti Gotlannin lähistöllä havaitun, joka kesä toistuvan ilmiön, jota siellä kutsutaan ’meren kukinnaksi’. … Tavallisesti Juhannuksen aikaan, mutta myös myöhemmin kesällä sinilevä lisääntyy aivan uskomattomiin määriin. Kalastajat vakuuttavat, että sen meren pinnalle muodostama matto on niin tiheä ja syvä, että veneet ajoittain tuskin pääsevät eteenpäin. … Viime kesänä elokuun alussa ajautui rannoille niin käsittämätön määrä tätä kuollutta pikkukasvia, että se ulottui paksuna harmaankeltaisena peitteenä kauaksi merelle, kasautui rantaveteen ja levitti mädäntyessään löyhkäänsä.” (Lindström 1855, Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian meritutkija).
Mikähän tuon sinilevän kukinnan syy oli lähes 200 vuotta sitten, kun Suomessa ei vielä tuolloin väkilannoitetteita käytetty, suo-ojia ei vielä oltu kaivettu eikä metsätaloutta harjoitettu?
Sinilevän kukinta Itämerellä taitaa olla luonnon ilmiö, jota vastaan Koneen säätiössä on ruvettu taistelemaan.
Itämeren heikkoon tilaan nyt vaikuttaa kaikki entinen ja nykyinen maankäyttö valuma-alueella. Historialliset lannoitteiden fosforikertymät merenpohjassa, yhdyskunnat, teollisuus, maatalous, metsätalous, myös ilmalaskeuman mukana tulevat ravinteet ja laivojen jätevedet.
Sitä en tiedä mikä on ’kukittanut’ Gotlannissa 1850-luvulla, ehkä lämpimät kesät ja rannoilla laiduntavien kotieläinten jätökset?
– Intuitiivinen konsensusvastaus otsikon äärimmäisen tärkeään kysymykseen on ollut jo 1970-luvulta alkaen selvä: Itämeri on ihmisperäisen ravinnekuormituksen raskaasti kuormittama.
– Laskenta tuotti korkeaksi havaittuun fosforipitoisuuteen ja rehevyyteen nähden odottamattoman pienen kuormitusarvon.
Itämeren kuormitusta on vähennetty 80% 30 vuoden aikana, mutta sinileväkukinnassa ei ole havaittu minkäänlaista vähenemää.
Ei tietenkään ole siksi, että ihmisperäinen kuormitus oli alunperinkin mitätöntä Itämeren suuruuteen nähden. Jos mitättömää kuormitusta vähennetään 80%, on järkeenkäypää, että se vähennys ei näy missään.
Sama on näissä Suomen ojituslueiden ravinnepäästöissä. Jos niitä ei suhteuta mihinkään, ei tiedetä todellisuutta niiden merkityksestä rehevöitymiseen.
”Sama on näissä Suomen ojituslueiden ravinnepäästöissä. Jos niitä ei suhteuta mihinkään, ei tiedetä todellisuutta niiden merkityksestä rehevöitymiseen.”
Niinpä!
Suomessa on metsäojia 1,4 miljoonaa kilometriä. Sisävesiä on 3,4 miljoonaa hehtaaria.
Toisin sanoen jokaista vesistöhehtaaria kohti on 400 metriä metsäojaa. Vastaa melko hyvin 30 metrin sarkaleveyttä. Ei tunnu mishän.
Suoseuran linkissä alla luonnontilaisen suon typpipäästöt ovat 1..2,4 kg/ha/v haarukassa.
Kun laskee tuon lisäpäästön suurimmalla erolla 1,5-1=0,5 kg/ha/v, niin se on 5 milj.ha*0,5kg/ha=2500 tn/v, joka on 3% kaikesta Suomen maa- ja sisävesialueille tulevasta typpilaskeumasta 34*2,4=82 000 tn/v.
Turvesoiden ja turpeen-noston valumavesiä on tutkittu laajasti, mutta ei ilmeisesti turpeen-noston turvelaskeumia. Pölyhaitoista on kerrottu, mutta ei ilmeisesti turvelaskeumien vaikutuksista vesistöihin. Ovat olleet merkittävä vesistöjen pilaaja, kertaluokkaa reittivesistön pilaaja. Tuskin ainut, turvetta on nostettu laajasti ajankohtana, jolloin turvetta käytettiin pääasiallisena lämpölaitosten polttoaineena. Kerrostuu vesistöihin ja luonto ennallistaa, mutta kulkeutuu myös alapuolisiin vesistöihin. Rautammin reitiltäkin kymin kautta suomenlahteen ja päijätselän kautta pääkaupunkiseudun käyttövesiksi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään