Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
”Järvi näyttää kirkkaalta, mutta vesi on tummaa, kuin teetä.
”Rannoilla on paljon ojitettuja soita. Suometsäojat tuovat humusta järveen. Se on iso ongelma eroosion lisäksi”, Tahvanainen kertoo.
”Täällä ei ole teollisuutta eikä maataloutta. On vain se, mikä tulee laskuojien kautta 1960–1970-luvuilla tehdyistä metsäojituksista”, Tahvanainen kertoo.
Seurauksena ovat ongelmat kalakannoissa sekä uusimpana vitsauksena elohopea.”
Säännöstelystä omat ongelmansa mutta tummuminen ja elohopeat ojitusten seurausta.
Ihmisen toiminta on vapauttanut elohopeaa ilmakehään sen luontaisista varastoista. Euroopan ympäristökeskus kertoo, että pitoisuus ilmakehässä on nykyään noin viisinkertainen luontaiseen tasoon nähden. Kertymää tulee edelleen mm. fossiilisista polttoaineista, puusta ja turpeesta, teollisuudesta ja kullankaivuusta.
Jos mennään ja kaivetaan tuhansia vuosia vanhaa turvekerrosta niin siinä on ilmeisesti vähemmän elohopeaa kuin pintakerroksissa, jotka ovat kertyneet lähihistoriamme aikana? Osittainen vastaus artikkelissa vuodelta 2018: turpeessa on luonnostaan elohopeaa. Sitä voi vapautua ikiroudan sulaessa ja aiheuttaa metyylielohopean määrän nousua pohjoisissa ekosysteemeissä. Tämäkin siis ilmastomuutoksen seurausta.
Vesien tummumisesta puhutaan ruotsissakin vaikka maa on käytännössä ojittamaton. Ruotsin puolelta tuleva torniojoki on tummunut vaikka alueella ei ole metsäojia. Valtavan suuria satojen hehtaareiden hakkuuaukkoja kyllä on. Mikä lie minkäkin vaikutus kuka sen pystyy sanomaan.
Hyvä kysymys Rukopiikki. Onhan Pohjois-Ruotsissakin kai soita, siis luonnontilaisia? Mitä ne siellä arvelee tummumisen syiksi? Mikä on tummuminen ruotsiksi?
Kuvasta 2.1 päätellen Torniojoen valuma-alueella on paljon soita Ruotsinkin puolella.
Sivu 26: Det finns många myrar särskilt på jämna marker i avrinningsområdets mellersta och nedre del. Exempelvis i Pellotrakten utgör myrarna cirka 50–60 procent av områdets areal.
Kuva 3.1.1. Käsivarren eteläosa on myös suurelta osin suota.
Sivu 34: I vissa undersökningar har man kunnat påvisa att skogsvårdsåtgärder, såsom kalhygge och markberedning, främjar metyleringen av kvicksilver i markens ytskikt och att metylkvicksilvret belastar vattnen flera år efter åtgärderna. Å andra sidan har man inte upptäckt att till exempel dikningen av torvmarker påverkar belastningen från kvicksilver eller metylkvicksilver på lång sikt (30 år).
Plääh, ei olisi pitänyt lukea! Tieto lisää tuskaa… Tässä lukee siis että avohakkuu ja maanmuokkaus voivat lisätä elohopean metyloitumista maaperässä ja siten viereisen vesistön metyylielohopeapitoisuutta. Ojituksella ei olisi tämän lähteen mukaan olisi vastaavaa vaikutusta. Pitänee etsiä lisää lähteitä.
Lähde: Förvaltningsplan för Torne älvs vattenförvaltningsområde
Tein aikoinaan elohopea-analyysejä Suomen kaloista väitöskirjatutkimusta varten. Kun näitä tuloksia sitten tutkimusta tekevä esitteli lääketieteellisissä kongresseissa, esitettiin mielestäni aika relevantti kysymys: ”Kuinka paljon Suomessa syödään kalaa raakana”? Metyylielohopea, josta tässä on kyse kiehuu muistaakseni 68 asteessa ja voisi olettaa, että ainakin osa siitä haihtuu kypsennettäessä. Ei ole koskaan sattunut kohdalle selvityksiä kypsennetyn kalan metyylielohopeapitoisuuksista eikä myöskään tietoja metyylielohopean pitoisuuksista ruuanvalmistuspaikan ilmassa. Niilläkin voisi olla merkitystä asiassa, mutta eihän elohopea missään mielessä ole terveellistä! Kovin suoraviivaisilta ja yksinkertaistetuilta nykyiset selvitykset kuitenkin vaikuttavat!
kmo:Säännöstelystä omat ongelmansa mutta tummuminen ja elohopeat ojitusten seurausta.
Pohjois-Karjalan vesiä on tutkittu pitkään jostain syystä elohopean vuoksi. Neuvostoliiton aikana oli lehtiartikkeli Venäjän Karjalan ”elohopea” paikkakunnasta, jossa koko yhteisö sairasti elohopamyrkytystä.
Linkissä Suomen Venäjän vastainen rajaseutu on punaista, joka tarkoittaa ulkomailta tulevan elohopealaskeuman olevan 90% kaikista elohopeapäästöistä ja yli 13 g/km2/v. Lisäksi elohopealaskeuma on laskettu koko sisävesipinta-alalle 3,2 milj.ha, joka on 313 kg. Koko maa ja vesipinta-alalle Suomessa tulee elohopealaskeumaa n. 10g/km2/v mukaan 33 milj.ha*10g/km2/v= 3300 kg
Tässä linkissä on ilmoitettu koko Suomen elohopeapäästöt, jotka ovat olleet 680 kg/v.
Ilmalaskeumasta peräisin oleva elohopea kertyy pääasiassa metsämaiden orgaaniseen pintakerrokseen. Boreaalisiin eli pohjoisiin metsäjärviin kertyvä elohopeakuorma riippuu valuma-alueen ja järven pinta-alasta sekä valuma-alueelta peräisin olevasta elohopeasta. Soiden osuuden kasvaessa valuma-alueen pinta-alasta, metyylielohopean osuus kuormasta kasvaa.Metyylielohopean tuotanto eli metylaatio on soilla mineraalimaihin verrattuna korkeampi. Metsänhoitotoimenpiteet, kuten avohakkuut ja maanmuokkaukset sekä vesistöjen säännöstely ja tekoaltaat, voivat lisätä elohopean liikkeelle lähtöä maaperästä ja siten kasvattaa alapuolisten järvien kokonaiselohopea ja metyylielohopeakuormaa. Veden alle joutunut metsämaa vapauttaa humuksesta ja turpeesta epäorgaanista elohopeaa ja orgaanista metyylielohopeaa veteen ja lisää elohopean metyloitumista. Valumavesien ja ilmalaskeuman lisäksi metyylielohopeaa syntyy järvien hapettomassa sedimentissä ja vedessä. Sedimentin metylaationopeus on moninkertaista järviveteen verrattuna. (Porvari 2003.)
Tuohon kun lisää särkikalojen vesistön pohjasedimentin tonkimisen, niin varmasti sitä metyylielohopeaa vesissä on.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään