Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Säätö-auraus paksukunttaisilla pohjolan alueilla on ainut oikea muokkausmuoto. Äestäminen on muualla väistynyt kankaita lukuunottamatta kääntömätästyksen ja jatkuvatoimisen mätästyksen tieltä.
Elohopeasta tuoretta tietoa. Sedimenteissä mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä enemmän elohopeaa.
Metsätalouden toimien merkitys ja suositukset vielä hivenen epäselvät liittyen metalleihin. Happamat sulfaattimaat ovat tässä erikoistapaus; niillä seuduin toimivat varmaan tietävät että esimerkiksi auraus maanmuokkauksena ei ole suotavaa.
Tässä Itämeren asiantuntija Seppo Knuuttila esittelee suo-ojitusalueiden vesistökuorman 2..3 kertaista nousua viimeisten tutkimusten mukaan.
Metsä vesi-hanke 2020 aiheutti monelle taholle iskun kanvesiin näillä viimeisillä vesistöpäästöillään.
Laski Niemisen tutkimuksen typpikuormituksen 15 500…21 500 tn/v 1/2..1/3 osaan 7300 tonniin ja fosforikuormituksen 570 tonnista 440 tonniin.
Knuuttilan esitelmässä olevat typpi-ja fosforipäästöt Itämereen ovat fosfori 390 tn/v ja typpi 5400 tn/v.
Kun koko metsätalous Luken mukaan aiheuttaa 7300 tn typpipäästöt ja fosfori 440 tn, niin tuskimpa nuo nuo Syken laskemat Itämereen menevät luvut voivat olla lähes samat. Kai niistä nyt suurin osa 90% jää Suomeen.
Luken ilmoittamista humuspäästöistä 1,8 milj.tn/v Knuuttila mainitsee vain ojitusalueet, joilta niitä pääsee Itämerta pilaamaan.
Näkyy olevan itse Nieminen esittelemässä uusia tutkimuksiaan. Esittää tosin tuossa kiintoaineiden sieppauksessa toimivan tavan ojavedet johdetaan luonnon suolle jos mahdollista tai pitkä matka hitaasti virtaavassa sammaloituneessa ojassa.
Ehkä nyt ei ole tarvetta noillekkaan toimille, kun sammaloituneissa ojissa ei kiintoaineita kulje ja humustakin ojitusalueilta tulee vain luonnontilaisen suon tapaan.
Knuuttilan esitelmässä olevat typpi-ja fosforipäästöt Itämereen ovat fosfori 390 tn/v ja typpi 5400 tn/v.
Kun koko metsätalous Luken mukaan aiheuttaa 7300 tn typpipäästöt ja fosfori 440 tn, niin tuskimpa nuo nuo Syken laskemat Itämereen menevät luvut voivat olla lähes samat. Kai niistä nyt suurin osa 90% jää Suomeen.
Onko Knuuttilalla tässä mukana maatalouden päästöt? Vertailun vuoksi voisi olla, nehän ovat paljon suuremmat. Kuitenkin paikallisesti jossain tietyssä vesistössä tai sen osassa voi metsätalous tai vanha turvetuotantoalue olla paha kuormittaja. Suojelusuunnitelmat pitää tehdä valuma-alueen tasolla.
Metsistä ja soilta tuleva vesistökuormitus 2020 – MetsäVesi-hankkeen loppuraportti. Tiivistelmä kertoo:
”Metsätalouden osuus metsistä ja soilta tulevasta typen kokonaiskuormituksesta on uuden arvion mukaan 16 % (7 300 tonnia/v), fosforikuormituksesta 25 % (440 tonnia/v) ja orgaanisen hiilen kuormituksesta 78 000 tonnia/v. Uusissa typpi- ja fosforikuormitusarvioissa näkyy selvästi metsäojitusten vaikutus. Metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta nousee 6 %:sta 12 %:iin ja fosforikuormituksesta vastaavasti 8 %:sta 14 %:iin.
Vuosittaiseksi metsistä ja soilta tulevaksi typen kokonaiskuormitukseksi arvioidaan 44 600 tonnia, fosforin kokonaiskuormitukseksi 1 760 tonnia ja orgaanisen hiilen kokonaiskuormitukseksi 1,8 miljoonaa tonnia. [Luku sisältää siis luonnonhuuhtouman.] Luonnonhuuhtouma on suurinta Etelä-Suomessa. Metsätalouden aiheuttama ravinnekuormitus on puolestaan suurinta Pohjanmaalla ja Kainuussa, missä on paljon ojitettuja soita.
Aiemmin metsäojituksen on oletettu aiheuttavan ravinnekuormitusta 10 vuoden ajan. Uusien tulosten mukaan kuormitus jatkuu pidempään. Hankkeen tulosten mukaan metsistä tuleva fosforikuormitus on vähentynyt viime vuosiin asti. Valumaveden typen- ja orgaanisen hiilen pitoisuuksissa havaittiin nousevia trendejä vuosina 1978–2018. Samanaikaisesti ilman lämpötilassa, hydrologiassa ja happamassa laskeuma on tapahtunut muutoksia, jotka voivat selittää kuormitusta.”
Tutkijoiden mukaan typen ja orgaanisen hiilen kuormituksen hallintaan tulisi kehittää uusia menetelmiä erityisesti turvemaille.
Mika Nieminen: ”Suurin kuormitus tulee siitä, että suot on ylipäätään aikanaan ojitettu. Toiseksi suurin kuormitus aiheutuu avohakkuista ja kolmanneksi suurin kunnostusojituksista.”
Metsätalouden osuus kaikesta orgaanisen hiilen kuormituksesta olisi siis tuo 4 prosenttia eli 78000 tn / 1800000 tn. Kuulostaa epätodellisen pieneltä luvulta asian saamaan julkisuuteen nähden. Tämä ei kyllä enää kukaan jokamies usko! No, ehkä vesiensuojelutoimet kuten tummumisen torjunta ovat tarpeen joka tapauksessa, luonnonhuuhtoumankin takia, ei pelkästään metsätalouden. Maatalouden osuutta ei ole yleismedioissa käsitelty, ehkä Maaseudun Tulevaisuudessa kuitenkin? Suositukset nähdään pian, kun ennallistamistyöryhmä antaa raporttinsa.
Emeritusprofessori Harri Vasander Torronsuolla: ””Jos sammal kasvaa 11 milliä ylöspäin, se tuottaa millin turvetta, sillä suurin osa sammalesta hajoaa. Turpeen synnyn hyötysuhde meneekin karuilla soilla niin, että turvetta syntyy alle 20 prosenttia ja yli 80 prosenttia sammalesta hajoaa.”
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään