Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Edelleen hyviä kysymyksiä Kurki. Seuraava kpl korjattu.
Metsätalouden osuus saatiin mukaan ojitusprosentilla. Eli sekä MetsäVesi- että Vemala laskevat ilmeisesti metsätaloudelle lisäisiä päästöjä. (Kuten JMa vihjaa seuraavassa viestissä.) Voin varmistaa nämä jossain vaiheessa Leena Finériltä, kunhan saan hankeraporttini tekstin valmiimmaksi.
Kts. MetsäVesi-raportin:
Sivu 65 ja Taulukko 9 sivu 66. Arvioitu luonnonhuuhtouman osuus, joka on suuri kuten tiedetään.
Sivu 57. ”Metsätalousalueilla kokonaistypen pitoisuuksien keskiarvo oli 1,5-kertainen ja orgaanisen hiilen pitoisuuksien keskiarvo 1,1-kertainen verrattuna luonnontilaisiin kohteisiin. Kokonaisfosforin pitoisuuksissa oli suurempi tasoero kuin kokonaistypen pitoisuuksissa: metsätalousalueilla keskipitoisuus oli lähes kolminkertainen verrattuna luonnontilaisten alueiden keskiarvoon.”
Sivu 52 Kuva 19, orgaaninen hiili. Vuosina 1978 – 1990 aleneva trendi. Oliko alussa jo hapan laskeuma? Nyt ollaan jo ohitettu 1970-1980 -lukujen vaihteen taso, mutta korkeaa kuormitusta olisi siis ollut tuon mukaan aiemminkin. Vrt. kuva 17 sivu 48.
Kuva 13 sivu 41. Tässä on laskettu lisäisiä kuormia. Typen ja fosforin kuormaa ojitus lisää selkeästi. Orgaaninen kuormitus ojitusalueilta noin 125, luonnontilaisilta soilta noin 110 ja kankailta noin 60 kg/ha vuodessa. Hiilipäästöön ojitus vaikuttaa maltillisemmin kuin ravinnepäästöön.
Laitanpa itsekin kysymyksen: 78000 tn joka on metsätalouden orgaanisen aineksen kuormitus on siis lisäpäästöä verrattuna luonnontilaiseen suohon? Silloin se käy järkeen. Varsinkin kun vertaa tuohon kuvan 13c pieneen eroon. Esimerkiksi 15 kg/ha vuodessa tekisi kerrottuna 4 milj. ha yhteensä 60000 tn. Suuruusluokka on oikea.
Luonnonsuot tuuttaavat vesistöön suuret hiilipäästöt ja metsätalous lisää niitä vain melko vähän. Tähän pitää suhteuttaa lisäksi maatalouden turvepellot mukaan. Lopuksi miettiä mille kannattaa tehdä jotain ja mitä.
Ko raportista kannattaa lukea luvun 6.1 eka kappale (s. 36) vielä huolella. Siinä kirjataan: <span style=”font-family: Times New Roman, serif;”><span style=”font-size: small;”>Koska pitoisuusyhtälöitä käytettäessä tulokseksi tulee metsätalouden maalta tuleva kokonaiskuormitus, laskettiin luonnonhuuhtouma asettamalla yhtälöissä ojitus-% nollaksi. Metsätalouden osuus saatiin siten metsistä tulevan kokonaiskuormituksen ja luonnonhuuhtouman erotuksena [eli metsätalouden – joka tässä tarkoittaa pelkkää ojitusta – aiheuttamana lisäyksenä luonnonhuuhtoumaan].</span></span>
Kaikki ei jaksa lukea ekvivalenttitonneja vuodesta toiseen! Jos/kun JMa olet noihin oikeasti perehtynyt, niin tuleeko sitä kuraa/ravinteita/sakkaa ojien kautta vai ei, vrt. luonnontilainen suo?
Laitanpa itsekin kysymyksen: 78000 tn joka on metsätalouden orgaanisen aineksen kuormitus on siis lisäpäästöä verrattuna luonnontilaiseen suohon?
Aivan nyt selvisi tuo miksi TOC-päästö on noin pieni. Se on laskettu jollain kaavalla lisäpäästöksi ojitusalueilta verrattuna luonnontilaisiin kuten JMA sanoo. Miksi sitä ei ole nimitetty alusta alkaen lisäpäästöksi? Samoin typpi ja fosfori päästöt. Oulujoen vesistöalueella noilla kartoilla sivulla 66 on oikein punaiset pisteet enimmillään 1 kg/ha/v typen lisäpäästöjä. Laskeuma kuitenkin lienee 2,0 kg/ha/v.
Suoseuran taulukossa 1 on laskettu ojitettujen ja ojittamattomien soiden TOC päästöiksi 100..150 kg/ha joka tekee 5 milj.ha 0,5 …0,75 milj.tonnia/v. Ei siis eroa päästöissä, mutta tässä MetsäVeisi-raportissa on löytynyt kuitenkin 78 000 tonnia lisäpäästöjä, joka on lähellä 10% (1,1 kerrointa) Suoseuran tutkijoiden kokonaispäästöistä.
Vastaan kysyttäessä Husq165Rlle sen verran, että en ole aiheeseen siinä määrin perehtynyt, että voisin mitään uutta esittää ojien kautta tuleviin aineksiin.
Ketjun viesteissä on välillä aika tiukat ”numerosulkeiset”, joiden seuraaminen vaatii kyllä aikaa ja paneutumista. Nyt silmiin osui sen verran erikoisia numerovertailuja, että oli aihetta tarkistaa niitä hieman viitteistä. Viimeisen viikon aikana ketjussa on linkattu useampikin mielenkiintoinen ja ajantasainen kooste aiheeseen, kiitos niistä. Yllättävän kovasti on tutkijoiden käsitykset muuttuneet viimeisten 10-20 vuoden kuluessa.
Aiemmin ei ole tiedetty kovin hyvin maa- ja metsätalouden vesistövaikutuksia, mutta nyt tiedetään, joten ei ole enää syytä olla tekemättä korjaavia toimia.
Miten TOC päästöjä lasketaan, kun korjaustoimet pitäisi kohdistaa 4%:n koko kuormasta, eikä sillä olisi väriin vaikutusta.
Typen lisäpäästöä on vain Oulujoen vesistöissä ja sekin enimmillään 1kg/ha/v ja fosforin lisäpäästö on mitätöntä grammaluokkaa hehtaarilta.
Kunnostusojituksesta tuleville kiintoainepäästöille ovat ne pari hyvää ratkaisua, johdetaan ojavedet alempana olevalle suolle ja mahdollisimman pitkä matka suurempaan veteen sammaloituneessa ojassa. Veden värille ei voi tehdä mitään.
Kiintoainetta kai tulee myös vanhojen ojien eroosiosta. Mutta kaiken kaikkiaan suurempi urakka saattaisi olla edessä maatalousmailla. Riippuen tietenkin siitä paljonko kunnostusojituksia vielä metsäpuolella tarvitaan. Ilman vesiensuojelun rakenteita on varmaan vielä iso osa vanhoista ojista.
Sivulla 66 on kartta metsätalouden fosforin ja typen lisäkuormituksista.
– Sinertävä väri fosforille on 10 grammasta 50 grammaan hehtaarilta eli naurettavan pieni suurimmassa osassa Suomea. Vain Pohjanmaalla Oulun seutuvilla on vähän enemmän > 150 grammaan saakka. Sekin mitätön. Eikä niille tarvitse tehdä mitään missään. Eikä voikkaan.
– Sinertävä väri typelle on 100 grammasta 500 grammaan suurimmalle osalle Suomesta. Vain Pohjanlahden rannikko alueilla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa löytyy alueita, jossa typen lisäkuormitus on välillä 0,5 …1,0 kg/ha, mutta sielläkin sinistä väriä on suurella osalla.
Kun typen lisäkuormitus 7300 tn/v on vielä 16% kokonaistyppikuormasta 44800 tn/v vesistöihin ja kuormituksen painopiste on vain osalla Suomea Pohjanmaan rannikolla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja sielläkin vain alueellisesti, niin suurimmalle osalle 90% Suomea näistä typen lisäpäästöistä ei ole mitään haittaa. Muutenkin ovat niin pieniä ettei niille tarvitse tehdä missään päin Suomea mitään. Vesikasvitkin tarvitsevat ravinteita. Typpi tuottaa rehevän luonnon. Kuka nyt karun luonnon haluaisi.
Tuhka lannoitus antaa ojitetuile turvemaille 30..50 vuoden kasvulisän.
Kuivilla kankailla on typen puutetta.
Kuka nyt karun luonnon haluaisi?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään