Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Metsätalouden tuottamat ravinnepäästöt eivät ole suuren suuria, varsinkaan verrattuina muihin kuormittajiin, joista ymparisto.fi-sivustolla kohdassa rehevöityminen on hyvät piirakkakuvat. Vaikka joidenkin mielestä metsätalouden ja muun ihmistoiminnan kuormitusta ei saisi verrata, mielestäni se on tärkeää, jotta vähät rahat voidaan kohdistaa oikein. Ravinteiden osalta siis maatalouteen ja yhdyskuntien jätevesiin. Itämeren rantavaltioista Venäjällä ei oletettavasti päähuomio ole tällä hetkellä jätevesissä vaan asetuotannossa. Metsätaloudessa jos huolehditaan paremmin vesien hallinnasta, siis ajatellen pääasiassa kiintoaineita ja humusta, ravinnepäästöt oletettavasti pienenevät siinä samalla.
Hesarin keskustelun puolella oli vinkki lukea lisää Vesitalous-lehteä. Siellä on useampikin metsätalouserikoisnumero: 1/22, 2/22, 1/24. Lisäksi 5/22 on Hiili vesistöissä -numero. Ne pitää kaivaa lehden nettisivun sisällysluettelosta esiin ja käydä sitten lukemasssa lehtiluukku-palvelusta.
Esitän saman kysymyksen kuin Metsuri Motokuski aikoinaan. Miksi tämän seudun järvet ja lammet säilyivät suhteellisen kirkasvetisinä ja kaikilta lahdiltaan soudettavina jääkaudesta aina siihen saakka, kun Lännen Ukkomestarit tulivat metsiin. Siis tuhansia vuosia. Osa tummuneista ja liettyneistä järvistä ja lammista on 60 metriä ylempänä kuin seudun pellot. Uskon väitteen, että metsätalous on syytön, mutta en ole kyennyt selvittämään itselleni kuinka maatalousvedet ovat hiippailleet tuon 60 metriä ylämäkeen.
Yksi selitys on soistuminen joka alkoi heti jääkauden vetäydyttyä Suomesta. Elävä suo tuottaa koko ajan kasvaessaan humusta vesiin, kun rahkasammal hajoaa. Metsätalous soiden ojituksineen kiihdytti tietysti hajotusta entisestään. On esitetty väite että suolammet olivat ennen ihmisen tuloa kirkkaita, mutta ei silloin ollut kukaan niitä mittailemassa, joten ihan varma tästä ei voida olla. Osa varsinkin pienemmistä lammista on luontaisesti tummempia vedeltään – puhutaan humusjärvistä.
Maatalous tummentaa osaltaan, jos on kyse turvemaan pellosta, ja jos on savipeltoa niin päästelee kiintoaineita. Tämä ei ole joko maa- tai metsätalous, vaan sekä että. Ihmistoiminnan ”lisäistä” osuutta kannattaisi pyrkiä pienentämään maa- ja metsätalouden turvemaiden käsittelyssä. Esimerkiksi maksamalla maataloustukea viljelysmaiden suojakaistoille ja kosteikoille. Silloin leveäkään suojakaista ei aiheuttaisi tulojen menetystä.
Soistuminen ryöpsähti nähtävästi valtavaan, ennennäkemättömään vauhtiin tällä seudulla vasta 1960-luvulla. Jos on sekä että, kuinka tämän seudun maatalousvedet ovat purjehtineet 60 metriä ylämäkeen tummenevanaan latvavesiä?
Miksi ihmeessä pitää Anneli maksaa tukea suojakaistoista ? Siis muut veronmaksajat maksavat siitä että viljelijä tai vaikka metsänomistaja jättää suojavyöhykkeen vesistöön. Pitäisikö minullekin maksaa tukea siitä että en laske jätevesiä tuohon pihan läpi menevään puroon ? Eikö tämän ongelman voi hoitaa lainsäädännöllä ja yksi kertaisisesti kieltää toiminta ?
Mm:lle. Maataloustuki muodostaa kokonaisuuden jossa maksetaan toisaalta tuotannosta ja toisaalta ympäristön hoidosta. Viljelijöillä ei ole mitään kannustetta jättää leveitä suojakaistoja jos se ei sisälly ympäristötukeen. En tiedä sisältyykö, viljelijät voivat vastata. Ainakin täällä etelän joissa suojakaistat vaikuttavat kapeilta. Ei tuo sen kummempaa ole kuin esimerkiksi kesannoinnin tuki.
Sivulla 29 on metsätalouden kuormituksista (fosfori, typpi ja oragaaninen hiili TOC) esitetty niiden lisäkuormitukset vesistön valuma-alueilta kuvin. Kaksi tapausta, metsätalouden vaikutus valuma-alueella, jossa on ojituksia ja luonnontilaiselta valuma-alueelta, jossa ei ole ojituksia.
Vesien tummuminen, jota yleisesti pidetään pahimpana vesien pilaantumisena, kuvassa TOC-kuormitus metsätalouden valuma-alueelta (75 kg/ha/v alueella ojituksia) jää pienemmäksi kuin luonnontilaiselta alueilta (110 kg/ha/v ei ojituksia). On todella ykllättävää, että luonnontilaisilta valuma-alueilta tuleva TOC-kuorma on suurempi, vaikka ojituilta soilta arvellaan tulevan TOC-kurmaa 10% enemmän kuin luonnontilaislta soilta.
Kokonaistyppi N-kok metsätalouden valuma-alueelta (1,95 kg/ha/v on ojituksia) on vain 0,1 kg suurempi kuin luonnontilaiselta valauma-alueelta (1,85 kg/ha/V ei ojituksia). Tämä yllättää vielä enemmän, sillä typpikuorman ojitetuilta soilta arvellaan olevan 1,5 kertainen luonnontilaisilta soilta tuvaan nähden. Näin sekin ylimääräinen typpi ojitusalueilta katoaa metsien kasvuun ja on metsätalouden valuma-alueilta tulevissa vesissä vähäinen grammaluokkaa 100g/ha/v.
Tuhkalannoitus ojitetuille turvemaille antaa lähes ikuisen lisäkasvun 2..3 m3/ha/v 30..50 vuotta. Typpeä on turpeessa paljon ja lisää tulee ilmasta. Jopa 100 vuoden vanhan tuhkalannoituksen vaikutus näkyy vielä eräällä kohteella Annamari Laurenin mukaan.
Typpi on pääravinne ja antaa rehevyyden metsäluonnolle.
Kuka nyt karua luontoa haluaisi nähdä?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään