Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Kysymys.Kun suo-ojitusten suurin buumi oli käsittääkseni 60-80-luvuilla ja nykyisin lähinnä kunnostusojitetaan murto-osa sen aikaisista määristä niin miten vesistöt voi edelleenkin tummentua.Suurin kuormitushan on ollut heti kaivun jälkeen?
Ojitetuista turpeista liukenee veteen hiiltä ja rautaa mikä tummentaa vesistöjä. Maallikkona ajattelisi että tiettyyn määrään sadevettä liukenisi suunnilleen sama määrä hiiltä ja rautaa, tummuminen jatkuu kunnes ojitusten kuivattamien turpeiden kaikki hiili on joko liuennut vesiin tai sitoutunut puihin ja muihin kasveihin.
Toinen tekijä on sitten ojavesistä kulkeutuva savi, humus ja muut irtoaineet. Näiden määrä luultavasti vähenee ajan kanssa kun ojat kasvavat kokonaan tai edes osaksi umpeen.
Oli siitä juttua muutama vuosi sitten, että ainakin 30 v ojat jatkaa sakan työntämistä. Perkauksilla saadaan vaikutusta jatkettua. Oikeatutkija taisi olla silloin äänessä.
Nyt ovat ne oikeat tutkijatkin tulleet siihen tulokseen, että sammaloituneet metsäojat sitovat ravinteita ja kiintoainesta. Miten sinä Husse suhtaudut tähän uutiseen?
No, juuri oikeiden tutkijoiden töitä tässä siteerataan. Lukijoilla on nyt täällä luetun ymmärtämisessä ja omaksumisessa vaikeuksia. Erityisesti kuitenkin metsäalan ulkopuolella suurella yleisöllä, jota ei siis saisi/tarvitsisi yrittää valistaa. Säilytetään mieluummin myytti metsätaloudesta pahimpana vesistöjen kuormittajana? Nyt mennään tämänhetkisen tiedon mukaan, vaikka tuleva tutkimus muuttaisi sitä.
Esimerkiksi se on olennaista että humuskuormaa tulee yhtä lailla kaikilta suoalueilta luinnonhuuhtoumana koska se liittyy sammaleen kasvuun. Ojitus nopeuttaa irtoamista jonkin verran, mutta kokonaishumuskuorma kasvaa siitä siis vain arviolta 10 %. Tätä 10 prosenttia saadaan vielä hieman alas hyvien vesiensuojelun rakenteiden avulla, mutta ne purevat paremmin kiintoaineisiin ja ravinteisiin kuin veteen liuenneeseen humukseen. Rauta ja muut metallit kulkevat ainakin jossain määrin kiintoaineiden mukana. Ainakin näin olen ymmärtänyt.
Tuolla aiemmin oli esillä Vesitalous-julkaisu. Yhdessä niistä muistelen nähneeni kuvan kunnostusojituksen kiintoainepäästöstä ajan myötä: on juuri noin, että muutaman vuoden ajan tulee iso päästö, joka heikkenee kun aikaa kuluu.
Katsokaa tarkasti MetsäVesi-raportin kuva julkaisun loppupuolella jossa on laskettu hiilipäästö Vemala-mallilla mutta uusilla yhtälöillä. Näkyy eniten kuormitusta Pohjanmaalla, jossa ojitettujen (!) turvemaiden osuus pinta-alasta on suuri. Hiilen kuorma maa- ja metsätaloudesta (!) vesiin on keskimäärin pieni, mutta noilla alueilla paikallisesti suuri ja vaikuttaa Perämeren veden laatuun.
Metsätalouden osuus on suuri siellä missä muita kuormittajia (maatalous, teollisuus, yhdyskunnat) ei ole. Näissä keskusteluissa unohtuu monesti taajamien ja golfkenttien hulevedet, jotka kuljettavat istutusten hoidossa käytettyjen lannoitteiden ravinteet vesiin. Lannoittamista ja hoitamista tulisi vähentää ja lisätä mm. niittyjä ja typensitojakasveja.
Vesistöpäästöt pitää ratkaista valuma-alueen tasolla, mutta niin että jokainen sektori huolehtii omasta osuudestaan.
”Nyt ovat ne oikeat tutkijatkin tulleet siihen tulokseen, että sammaloituneet metsäojat sitovat ravinteita ja kiintoainesta.”
Tämähän oli vanha tieto, että oja itse asiassa puhdistaa vesiä! Ja parasta olisi, jos alueella on tulviva puro, josta lika nousee kuivalle maalle itsestään!
Kuva 12 sivu 40. Orgaanisen hiilen huuhtouma. Verratkaa lukuarvoja: luonnonhuuhtouma ja metsätalouden lisäys siihen. Verratkaa alueita: painotus on vahvasti turvemaavaltaisilla alueilla.
Sivu 66. Ravinteiden osalta kuva on samanlainen kuin hiilen osalta. Metsätalouden aiheuttama lisäkuorma on pieni ja keskittyy vahvasti turvemaavaltaisille alueille.
Näissä malleissa oletetaan, että vesistövaikutusten suuri selittäjä on valuma-alueen soiden osuus ja ojitusprosentti. Vaikka mukana olisivat maatalousalueet, kuva ei varmaan muuttuisi olennaisesti.
Myönnän, että Petkeskelesken intuitiivissä voinee olla näinkin, mutta todellisuudessa tulva keväisin nostaa helposti veden ylös ja tekee tulvajärven, jossa veden virtauksen hidastuessa ravinteet laskeutuvat metsämaalle lannoittamaan metsien kasvua. Luontohan tämän on keksinyt. Mutkitteleva puro pidentää veden kulkumatkaa niin, että veden pinta nousee helpommin ojasta ylös kuin suorasssa rännissä. Minä olen ennallistanut näitä rännejä kaivamalla ne takaisin serpentiinin muotoon. Mika Nieminen Lukesta pitää hyvinä ojavesien pudistustapana pitkää vaakatasoista sammaloitunutta ojaa ennen suurempaa virtavettä puroa ja parhaana ojavesien ohjaamista alempana olevalle luonnon suolle, joita Suomessa on kyllä riittää 4 milj ha.
Luotatko Anneli sinä noihin laskelmiin? Minä en. Ne ovat muuttuneet vuosien aikana niin paljon että mihinkään noihin en luota. Eniten luotan siihen mitä itse näen ja havainnoin. Meillä on vesistöt huonontuneet yhden sukupolven aikana enemmän kuin sitä edeltävien satojen vuosien aikana. Jos tämä huononeminen olisi jatkunut viimeiset 500 vuotta samaa tahtia kuin nykyisen sukupolven aikana niin mitä paskaojia järvet olisivatkaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään