Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Mm. Luotan suoriin havaintoihin enemmän kuin niistä johdettuihin mallilaskelmiin. Jos mitataan valumavedestä aineiden pitoisuuksia ja kerrotaan tulos valuman määrällä, saadaan vuotuinen kuormitus arvioitua melko tarkasti. Kemialliset vesianalyysit ovat standardimenetelmillä tehdyt ja tarkat. Malli on vain niin hyvä kuin on aineisto ja muuttujat, mutta on huomattavasti parempi kuin puhdas arvaus.
Satoja vuosia sitten ei ollut tutkijoita mittaamassa vesien laatua, joskin järvien pohjasedimenttejä tutkimalla on varmaan mahdollista sanoa jotain siitä. Minulla ei ole tiedossa aikasarjoja näistä. Jos on niin että suurin osa toc-kuormasta tulee suon pintakerroksen elävän rahkasammaleen aineenvaihdunnasta, humusta on ollut vesissä niin kauan kuin on ollut soitakin. Syöte on kasvanut sitä mukaa kuin soistuminen on laajentanut soiden pinta-alaa. Humusta on vapautunut suosta suunnilleen samalla syötteellä joka vuosi, ja tätä ilmeisesti tarkoitetaan, kun sanotaan että ennen humus vesiin oli ”tasapainossa”. Humusta on kuitenkin tullut vesiin aiemminkin enemmän kuin on poistunut tai hajonnut, eli tummuminen on ilmiönä ollut ennenkin olemassa.
Tutkijoiden mukaan tummumisen kiihtymisen taustalla on päätekijänä ilmaston lämpeneminen, joka lisää turpeen hajoamista ja sulan ajan pituutta. Uudisojitusta ei enää juuri tehdä, joten se ei sitä kiihdytä. Kunnostusojitus on yksi mahdollinen tummumisen kiihdyttäjä, mutta en osaa sanoa millä painolla. Joka tapauksessa ojitusta ja tarpeettoman syviä ojia tulisi välttää, ja jos se on tehtävä (esim. turvemaan avohakkuussa), huolehdittava hyvin vesiensuojelusta. Samoin lisäisin jatkuvaa kasvatusta, vaikka Tomppo ja Laurén epäilivät sen tehoa, koska vähintään sillä voidaan pienentää ojitetun suon päästöjä ilmaan.
Summaten. Luonnontilaisilta ja ojitetuilta soilta tuleva humuskuorma kasvaa, koska lämpöä on enemmän ja sula aika pitenee (kiihtyykö mahdollisesti myös elävän rahkasammaleen hajoaminen). Ojitetuilla soilla ei ole kasvavaa rahkasammalta, joten niillä ja kankailla humuksen lähde on karike ja hajoava turve. Turve tulisi pitää mahdollisimman paksulti veden kyllästämänä jotta se ei hajoa, mutta kuitenkin niin, että myös märkinä kesinä ja talviaikaan juurilla on vähintään 30 sentin ilmava kerros missä kasvaa.
Olen tutkinut vesistöjä samalla menetelmällä kuin Metsuri Motokuski, silmällä ja airolla. Yksi esimerkki. Ns. kotijärveni, järvi jonka rannalla isäni kotitalo on, on noin kaksi ja puoli kilometriä pitkä järvi. Järven eteläpään lahti oli poikasena matalahko järvikortteinen ja lumpeikkoinen. Pomminvarma sorsapaikka ja heinäkuulla, kun sai heitettyä n:o kolmosen kuparisen Meppsin lumpeikkojen väliin jääviin muutaman neliön aukkopaikkoihin, oli hauki aina kiinni. Sitten lahdenpohjukkaan ilmestyi järeä ison ojitusalueen laskukanava, suora ränni ilman kaivukatkoja tai saostusaltaita. Jouduimme oikein rakentamaan pitkospuut kanavan yli, että päästiin parhaisiin sorsapasseihin. Aikaa tuosta on kulunut yli viisikymmentä vuotta. Nyt ei lahdella ole järvikortetta, lumpeikkoa, haukia eikä sorsia. Rannan läheisyydessä soudellessa tahtoo mutaryöppy nousta pintaan jokaisella aironvedolla. Minun on hyvin vainea keksiä muuta syytä ilmiöön kuin tuo laskukanava. Maataloutta ei ole eikä niiltä laskevia ojia, rannat ovat lähes pelkkää kivennäismaata. Viisaampi selitys tietenkin löytyy, kuin tuon laskuojan tuoma ruokalusikallinen humusta vuodessa, mutta minä en sitä ole vielä pystynyt itselleni selvittämään.
Sinisorsa on nykyään harvinainen näky. Alkoivat vähetä sitä mukaa kun jyväruokinta yleistyi. Oisko jyvillä ollu muutama vähän runsaampi saalissyksy ja on menny viimeiset siemenperunatkin pataan.
Sitä ei ole kiistäminen. Varmaan näin on ja uuden paskaryöpyn vesistö saa kun aloitetaan kunnostusojitus tai joku neropatti ojittaa ojittamattoman suon jonka sattuu metsäkaupalla omistamaan.
En osaa arvioida ajan osuutta asiaan, mutta lahden kasvillisuus, eläimistö ja vesi on täysin muuttunut. Muuttuminen on alkanut tuon laskukanava ilmestyttyä. Isäni muisti vuosikymmenien ajalta tuon lahden täysin samanlaisena ennen kanavan ilmestymistä. Aika ei tekijänä näköjään ulotu näissä asioissa taaksepäin.
”Humuskuormituksen vähentämisessä maankäytön toimintatavat, jotka hillitsevät turpeen maatumista ja tehostavat valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantamista, ovat avainasemassa. Nykyisin käytössä olevat maa- ja metsätalouden vesiensuojelurakenteet ovat tehottomia pidättämään liikkeelle lähtenyttä humuskuormitusta.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään