Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Silmämääräisesti ojitusalueilta jokeen tuleva vesi on siis huomattavasti likaisempaa kuin luonnonsuolta. Käsikopelolla joutuu kala uimaan tuolla ojitusalueen veto ojassa.
Isommalla sateella ojissa liikkuu niin paljon vettä että sammaleeseen se vesi ei ehdi kosketusta saada. Lisäksi nuissa isojen ojituksien veto ojissa näyttää vettä liikkuvan niin paljon että eivä juurikaan sammaloidu.
Pintavesien laatu. Huomatkaa jokivesien heikko laatu Vaasan ja Kokkolan välillä: ennen isoja taajamia, ei teollisuutta. Niissä näkyy siis maa- ja metsätalouden vaikutus. Humusta ei ilmeisesti tässä ole laatukriteerinä mukana.
Humushan se juuri pilaakin kalan maun ja tekee kalan syömisestä vaarallista terveydelle, mitä minä olen havainnut ja siksi tutkinutkin asiaa tarkemmin.
Kiitos Nostokoululle vastauksesta. Suo on aika suuri. Onko yhtenäinen ja laskeva ilman prrastuksia esim välillä metsäkannaksia, kun 5m on järven ja suon ääripään ero noinkin suuri? Onko luonnon purkuojia suolta monta? Vai tuliko kaikki vedet suolta ennen ojituksia pintavalumana järveen? Oliko suo alunperin avosuo? Onko nyt ojituksen jäkeen kasvanyt puuta miten? Kuinka paljon on turpeen paksuus suolla? Mitä on suon pohja, savea, silttiä, hiesua tai näiden yhdistelmää?Mikä on oma silmääräinen arvaus kiintoaineen kertymästä purkuojan suulla?
Tietenkin, jos saisi suon kordinaatit tai suon nimen ja paikkakunnan. Löytyisi Paikkatietoikkunasta.
Muutaman pienen joen vesi on pätkittäin punaista väriä eli huonoa. Muuten tämän rannikon pätkän vesi on sitten hyvää tai tyydyttävää. Tämä rannikko ei pilaa Itämeren vesiä ainakaan metsätaloudesta tulevalla kuormilla.
Tuossa Nostokoukun kertomassa esimerkissä ei oikeastaan ole mitään epäselvää, miksi ojitus ei olisi voinut huonontaa järven tilaa. Suorat, syvät ojat ja isolla alueella, niin varmasti on virtausta ja eroosiota sen myötä, joka tuo kiintoainesta ja ravinteita järveen. Lisäksi jos laskupaikka on sellainen lahti, johon ei oikein muuten tule virtauksia, jotka vaihtaisivat vettä, niin lopputulos voi olla hyvinkin huono.
Ojituksia en ole teettänyt, kertaalleen perkauksen, ja tekisin jatkossakin, jos tarve olisi, mutta en noin. Nyt teetetty perkaus oli oikein malliesimerkki siitä, miten se tehdään mahdollisimman pienillä haitoilla, eli on katkoja, ja purkuojaa oli perattu vain sen verran alkupäästä, että vedenpinta laskee sen mitä tarvitsee, eikä enempää. Oja on muuten tavallaan umpeenkasvanut, ja virtausnopeus hyytyy ennen ojaa tulevassa altaassa.
Syy perkaukselle oli muuten se, että puusto alkoi kuolemaan ikääntymiseen ja vedenpinnan nousuun. Siihen taas oli syynä edellisen omistajan aikaan tehty hakkuu, jonka puita oli ajettu tuosta läpi, laitettu runkoja ojiin auttamaan ylitystä ja jätetty sitten sinne. Nyt ne sieltä löytyivät sitten sammaleiden alta.
Tutkijat analysoivat ja laskevat metsätaloustoimenpiteiden vaikutuksia vesistöihin. Ilmeisesti ojituslisä aiheutuu aika pitkälle siitä, että tarpeettoman syvät ojat kuivattavat syviä turvekerroksia, joista vapautuu ravinteita valumavesiin. Ojasyvyyden kaksinkertaistuessa kaksinkertaistuu karkeasti kuormitus. Sadeveden mukana tuleva typpilaskeuma on suon pintakerroksessa kasvien käytettävissä ja pidättyy niihin. Syvissä turvekerroksissa eivät puiden juuret sitten ilmeisesti pääosin kasva, vaan päästävät ravinteet huuhtoutumaan.
Vaikka artikkelissa kehutaan että jatkuva kasvatus pienentää ravinnekuormitusta sekä turvemailla että kivennäismailla, siinä tunnustetaan myös että se ei kuitenkaan ole viisasten kivi, jota tulisi soveltaa aina ja kaikkialla. Avohakkuu lisää kuormitusta kivennäismailla, mutta pienentää ojituslisää turvemailla nostamalla vedenpinnan tasoa ja vaikutus jatkuu siellä edelleen nuorissa metsissä. Avainasemassa on siis toimenpiteiden huolellinen valinta tilanteen mukaan ja aina vesien suojelun rakenteet.
Tietopuutteita on edelleen mm. ojitusmätästyksen ja kangasmaiden jatkuvan kasvatuksen vesistövaikutusten osalta.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään