Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Mika Nieminen, Timo Pukkala, Leena Stenberg, Sakari Sarkkola, Aleksi Vihonen, Annukka Valkeapää
Vastaanotettu 16.11.2022 Hyväksytty 19.9.2023 Julkaistu 25.9.2023
Käsitykset muuttuivat 2010-luvun lopulla, kun Nieminen ym. (2017, 2018c) osoittivat, että kuormitukset ojitetuilta soilta olivat vielä useiden vuosikymmenien kuluttua ojituksesta selvästi kohonneita luonnontilaisiin soihin nähden. Heidän tutkimuksensa mukaan riskinä jopa on, että kuormitukset edelleen suurenevat, kun ojituksesta kuluu useampia vuosikymmeniä.
Leena Finér, Ahti Lepistö, Kristian Karlsson, Antti Räike, Sirkka Tattari, Markus Huttunen, Laura Härkönen, Samuli Joensuu, Pirkko Kortelainen, Tuija Mattsson, Sirpa Piirainen, Sakari Sarkkola, Tapani Sallantaus, Liisa Ukonmaanaho
Mika Niemisen tutkimus Nieminen ym 2018 Suoseura-linkissä/ Typpipäästöt ojitetuilta soilta 3,1 ..4,3 kg/ha/v.
Sitten ne putoavat 13 000 tn/5milj.ha = 2,6 kg/ha/v
Sitten putoavat 8000/5= 1,6 kg/ha/v.
Sitten putoavat 7300/5=1,46 kg(ha/v.
Ja sitten putoaa Petkules, kun typpipäästöt ovatkin tulleet takaisin 1/3 osaan Niemisen tutkimuksista.
Keskimääräinen typen lisäkuormitus metsätaloueiden valuma-alueilta linkissä alla sivu 29 näkyy olevan 1,95 kg/ha/v ja verrattuna luonnontilaiseen Hiidenportin suojelualueella olevaan Liuhapuron 2,8 kg/ha/v, se jää vajaa kilon pienemmäksi.
Ne ekvivalentit voit laittaa roskakoriin! Petkeleellä on vettä pulloissa ja kalaverkot on nostettu pois jo vuosikymmeniä sitten!
Kaivinkonetyötä on sentään vielä jäljellä runsaasti, ojaröppöä kun nostellaan pohjasta metritolkulla! Saadaan sakat samalla uudelleen liikkeelle, että sopii uutta!
Keskimääräinen typen lisäkuormitus metsätaloueiden valuma-alueilta linkissä alla sivu 29 näkyy olevan 1,95 kg/ha/v ja verrattuna luonnontilaiseen Hiidenportin suojelualueella olevaan Liuhapuron 2,8 kg/ha/v, se jää vajaa kilon pienemmäksi.
Ojitus ja varsinkin ojamätästys on ympäristöteko, jota pitäisi tukea varsin reippaasti esim. 1000€/ha.
Tämän keskutelun ylälinkissä Seppo Knuuttila pitää esitelmää Suomen metsätalouden roolista Itämereen kuormitukseen, vaikka sillä ei ole mitään roolia edes Suomen vesistöjen kuormituksissa.
– Lisäkuormitus typestä on runsaat 100g/ha/v verrattuna luonnontilaisiin suojelualueisiin.
– Metsätalouden. joissa on ojituksia, valuma-alueen TOC kuormitus on keskimäärin vielä pienempi kuin luonnontilaisten valuma-alueiden, vaikka siellä ei ole soiden ojituksia.
– Fosforin lisäkuormitys vain 20 g/ha/v eli pieni kourallinen fosforilannoitetta hehtaarille.
Tuosta Metsätieteen Aikakauskirjan jutusta jatkuvasta kasvatuksesta pitää lukea periaatteita eikä tarkkoja lukuja. Esimerkiksi että mitä syvemmät ojat, sitä enemmän ravinnekuormaa. Lisäksi kotiinviemisiksi siitä vertailu kankaiden ja turvemaiden välillä; myös kangasmetsien käsittely aiheuttaa vesistövaikutuksia.
Nyt alkais riittää jo numerosulkeiset; ei niitä kukaan jaksa määräänsä enempää läpi lukea.
Kurjen linkissänsä esiintynehet asiantuntijat tuskin valikootuuvat seminaarihin sattumalta. Luulen, notta ovat asijaan perehtyneet.
Tässä alakaa olla (on tainnu olla jo piremmän aikaa) ilmeenen vaara notta nuo jutut alakaa barodioida jo itseänsä! Käy vähän samaan tapaan kun aikoonaan myyräukon kanssa! Hörhöölyyn kannustaminen on kaksteräänen miekka, kellarissakin! Itse asija taitaa jäärä jo gomedian alle!
Lähteiren valikoominen onnistuu keneltä tahaan. Netistä löyrät varmasti toristeet notta Elvis elää vielä. Opiskelu olisi ollut aikoinansa tärkiä vaihe kun on tutkijaksi pyrkyä. Tosin taitaa olla joku akenda vahvimpana modiivina!
Mänipä vakavan olooseks oma kirjuuttelu. Suukot mukkeleille, ootta lutuusia!
Hiidenportin kansallispuistossa olevan luonnontilaisen Liuhapuron valuma-alue näkyy olevan pahin TOC-kuormittaja.
Kun huomioi reilusti suuremman sadannan esim. Kivipuron valuma-alueella verrattuna luonnontilaisen Liuhapuron valuma-alueeseen, Liuhapuron valuma-alueen TOC (humus)-kuormitus nousee suurimmaksi kaikista mitatuista.
No hyvä. Huomioidaan, että myös luonnontilainen suo voi tuottaa sopivissa oloissa runsaasti humuskuormaa. Toinen hvyin olennainen asia on nähdä metsätalous osana laajempaa kokonaisuutta, oli kyseessä sitten yksittäinen valuma-alue tai koko Itämeri.
Ojitettujen soiden edessä häämöttävien avohakkuiden pelätään aiheuttavan uuden humus- ja kiintoainepommin uimavesiin. Kuitenkin ojikoiden muuttuminen pääosin jo turvekankaiksi pienentää tämän todennäköisyyttä? Pääosalla näistä ei ehkä tarvita kunnostusojitusta, Silloin jos tarvitaan, tehdään matalampia navero-ojia ja ojitusmätästystä ja saadaan samalla tehtyä asianmukaiset vesiensuojelun rakenteet, kun kerran kaivinkone suolle tulee.
Nuokin kiintoainekuormitukset tulevat uudelleen arvioitaviksi.
Kiintoainekuormitus seitsemältä (7) metsätalouden valuma-alueelta kuudestatoista (16) valuma-alueesta jäävät alle luonnontilaisten kolmen valuma-alueen keskiarvon.
Tuo Ojakorven valuma-alueen kiintoainekuorma on 10-kertainen ja yhteensä kolmelta metsätalouden valuma-alueelta tulee sen verran enemmän kiintoainetta, että tarvitaan toimenpiteitä.
Ilmeisesti Nostokoukun suovaluma-alue on samassa luokassa Ojakorven kanssa, kun pilasi järven.
Kolmentoista (13) metsätalouden valuma-alueen kiintoainepäästöt ovat niin lähellä ja seitsemän (7) niistä alemmat kuin luonnontilaisten valuma-alueiden keskiarvo, että niissä ei tarvita toimenpiteitä. Sisältäisivätkö vain vanhoja ojituksia?
Vain kolmessa tapauksessa tarvittaisiin toimenpiteitä. Joko valumavedet ohjataan jollekin alemmalle luonnontilaiselle suolle. Tai valuma-alueen ojitukset jaotellaan pienempiin valuma-alueisiin ja vesien poisto (kunnostusojitus) pitempien vaakatasossa olevien sammaloituneiden ojien kautta, johonkin yhteiseen ojaan ensin, joka purkautuu sitten ympäri vuoden virtaavaan puroon.
Harmi kun hukkasin lähteen mutta näin jossain kuvan, jossa oli seurattu kiintoaineskuormaa ajan myötä: ojitus ja kunnostusojitus aiheuttivat selkeät piikit muutaman vuoden ajaksi! Näitä ei pitäisi enää tulla vanhoilta ojitusalueilta, mikäli niissä toteutetaan vain välttämättömät kunnostukset ja niiden yhteydessä vesiensuojelurakenteet. Rakentaminen itsessään toki aiheuttaa lyhyen kuormituspiikin, mutta jos isomman alueen kiintoainekuorma näin estetään (ja lisäksi alennetaan ravinteita ja humusta), se voi kannattaa. Lisäksi se kiintoaines mikä voi tulla laajoilta kangasmetsien avohakkuilta kun maata paljastetaan ja muokataan, mutta näiden suuruusluokasta ei ole tarkkaa tietoa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään