Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Ojittamattomilla alueilla isompi osa vedestä haihtuu ilmaan tai imeytyy alapuoliseen maaperään. Ojitetuilla liika vesi tulee nopeasti jokiin ja järviin. Siinä niitä aineita liikkuu. Umpilammesta ei ilman ojaa mene muihin vesistöihin mitään.
Osassa pehmytrantaisista umpilammeista vesi on hyvin kirkasta. Pohja näkyy kirkkaana metrien syvyyteen. Toiset taas on tummia. Ei suolammen kalassa maistu samalla lailla muta kuin nykyisissä likaantuneiden jokien ja järvien kaloissa.
Metsätaloutta pidettiin aiemmin verraten vähäisenä vesistökuormittajana (Finér ym. 2010). Syynä tähän oli se, että metsätaloudella ei ajateltu olevan pitkäaikaisia vaikutuksia vesistöjen ravinnekuormitukseen. Esimerkiksi ensiojituksen vesistökuormituksen ajateltiin 10–20 vuodessa palautuvan samalle tasolle kuin luonnontilaisilla soilla (Heikurainen ym. 1978; Heikurainen ja Joensuu 1981). Käsitykset muuttuivat 2010-luvun lopulla, kun Nieminen ym. (2017, 2018c) osoittivat, että kuormitukset ojitetuilta soilta olivat vielä useiden vuosikymmenien kuluttua ojituksesta selvästi kohonneita luonnontilaisiin soihin nähden.
Nyt kuitenkin on käynyt niin, että Mika Niemisen tutkimuksetovat ilmeisesti joltain yhdeltä suolta tai valuma-alueelta ja yleistetyy koskemaan kaikkia, joka ei siten pitänytkään paikkansa.
Finerin ym 2010 tutkimus pitääkin paikkansa ainakin valuma-alueiden tarkastelun pohjalta tehtyn eli metsätouden valuma-alueiden (paljon suo-ojituksia) kuormitus laskee luonnontilaisten valuma-alueiden tasolle 10–20 vuodessa.
Varmaan jonkin verran ”ojituslisää” tulee aina kun turvetta hajoaa, sitä enemmän mitä syvemmältä hajoaa. Jos veden pinta on korkealla ja ojia ei kunnosteta, humus-, ravinne- ja kiintoainepäästö voi olla luonnontilaisen suoalueen tasoa?
Taseessa pitää huomioida, että pitkälle maatuneella turvekankaalla tilanne muistuttaa jo kovasti kangasmaan metsää. Turpeen hajoamisen päästöt ovat jo hiipuneet. Mataloituneet ja sammaloituneet ojat suodattavat päästöjä.
Samuli Launiainen Metsälehden uutisen kommentissa: ”Vastaavia päästöjen suuruusluokkia voidaan nähdä rehevissä kivennäismaan metsissäkin, ja määrän kannalta olennaista on ilmeisesti hakkuutähteiden hajoaminen – ei niinkään se ollaanko turvemaalla vai kivennäismaalla.”
Minua ei kiinnosta niinkään typet eikä fosforit, vaan mitä on ja mistä tulee se musta lieju joka tukkii ne järvenlahdet mihinkä laskuviemärit on aikoinaan johdettu. Kurki on osoittanut, että se ei tule ojitusalueilta. Mitä on maailmassa tapahtunut, että tuon mönjän ilmestyminen ajoittuu yksiin ojituksen kanssa. Satoja vuosia vesistö on kuitenkin pysynyt muuttumattomana ja sitten on muuttunut 10-20 vuodessa aivan erilaiseksi. Nuoruusvuosina oltiin joka viikonloppu pilkillä niin kauan kuin jäille pääsi. Kuka, millä vehkeellä ja miksi juuri siihen, on ajanut laskukanava suulle jäälle ne mönjädyynit, joita jäällä näkyi viimeisillä pilkkiretkillä? Uskon vankat todistelut, että ojitusalueelta ne eivät ole voineet tulla. Kysiänpähän vain uteliaisuuttani.
Maataloutta ei noiden vesistöjen varsilla ole kilometrimääriin ja laskevat aivan eri suuntaan. Kurki ja Kehveli ovat osoittaneet lukuisilla näytteillä ja lukusarjoilla, että metsäojitukset päinvastoin puhdistavat ja kirkastuvat vesistöjä. Arvoitus on edelleenkin ratkaisematta.
Eihän tuossa mitään arvoitusta ole, ojitukset kuulostaa tehdyn niin, että kiintoaineen on pakko lähteä virtauksen mukaan. Maatumisen myötä kiintoainetta tulee vielä koko ajan lisää. Pitäisi nostaa vedenpintaa pohjapadoilla, että tilanne paranisi.
Tämä ei tietenkään kerro mitään kaikkien ojien vaikutuksesta, niinkuin ei kerro ne näytteet ja lukusarjat juuri tuosta ojituksesta.
Kurki on osoittanut, että se ei tule ojitusalueilta.
Älä vääristele.
Suot ja valuma-alueet poikkeavat toistaan paljon. Toiset päästää enemmän mutaa kuin toiset.
Ainoa mitä olen sanonut Nostokoukun suosta on, että tuo kovin mudan päästäjä Ojakorpi on samassa sarjassa Nostokoukun ojitetun suon kanssa, kun pilasi järven.
Ja ojitusalueet puhditavat ilmasta tulevaa typpilaskeumaa.
Eihän tuossa mitään arvoitusta ole, ojitukset kuulostaa tehdyn niin, että kiintoaineen on pakko lähteä virtauksen mukaan.
Juuri näin. Ojitukset pitää suunnitella valuma-alueeksi, joka on tasainen ja silloin virtaukset ovat heikot ja vielä niin, että se on allas. Minulla nuo kaksi ojitusaluetta kahden puron välissä n. 5ha ovat myös altaita. Nyt on vedet häipyneet kuivan kauden jälkeen ja kestää monet sateet, että vettä tulee padon yli vasta, kun allas on vettä täynnä.
Ja noinko on Suomen niemellä kautta aikain toimittu! Sopii epäillä, ei oikein siltä vaikuta!
Se on vähän eri asia pohtia asiaa Suomen mittakaavassa vs. yhden kuvion osalta. Koko Suomen kaikki ojat ei näytä olevan niitä kuuluisia ravinnesieppareita!
Nuohan on ihan kuin vk:n jutut. Näin ehkä jotain ja kuvittelin 3x lisää. Päätelmä: Minäpä sen keksin, niin sen on oltava koko Suomessa! (Ja samalla se onkin jo ”suuri totuus”.)
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään