Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
”..Viimeisen kunnostusojituksen teetin yhteishankkeessa 1980-luvulla! Kertaakaan en ole kuullut tai nähnyt, että joku olisi laskeutusaltaita käynyt hoitamassa, mukaan lukien itseni! Palstan ehdotonta eliittiä lukuunottamatta Suomessa ei kukaan muukaan ole niin tehnyt! Tämä on häpeällistä!..”
Rantapuista voisi keskustella tässä. Vrt. Pekka Kaupin mielipide HS.
Metsäsertifioinnin kriteerit kai sallivat poimintahakkuut rantavyöhykkeellä vai kuinka? Mikäli kyseessä ei ole taimen- tai raakkupuro, sieltä voisi poistaa isoja kuusia ja paljon kariketta tuottavia isoja lehtipuita? Erään mielipiteen mukaan näin voitaisiin vähentää rannan umpeenkasvua eli ruovikkoa. Vai onko siinä ratkaisevaa yleinen rehevöityminen.
Ennen niitettiiin kaikki rannat heinäksi eläimille. Alavien jokien hehtaarien laajuisia niemiä laajennettiin samoin muitakin rantoja, kun olivat tulvatasankoja, joita tulvat lannoittivat. Ei ollut puita rannoilla.Liekö ollut yhtään kilometriä joki-puro-jarvi-rantaa Suomessa, jota ei oltu niitetty siellä missä heina kasvoi. Nämä niityt korvasivat ennen heinäpellot. Pellot olivat viljalla.
Nyt kaikki nämä niittyrannat ovat metsittyneet ja tuottavat humusta vesiin.
Korkeintaan paikallinen havainto. Esim. Keiteleen veden tummuminen ei nyt takuulla johdu rantaniittyjen laidunnuksen puutteesta. Eihän täällä ole mitään karjaa ollutkaan. Joku kusinen kanttura navetassa. Puhdasta korpea ja nevaa koko valuma-alue. Siihen ei paljon teoreettisia laskelmia tarvii kun katsoo mitä sontaa nuo ojat järveen tuo.
Sama täällä valtion ja metsäfirmojen asumatonta korpea varmaan lähelle 20 000 ha. Ei asutusta saatikka maataloutta. Mutta vesistöt tummuneet ja tila huonontunut. Valtio on kyllä yrittänyt kirkastaa vesiä hakkaamalla rantametsiä ronskisti. Yksi puurivi jäi vielä 90-luvulla rantaan vesiä tummentamaan, mutta hakkuiden ja ojitusten kirkastava vaikutus jäänyt jostain syystä toteutumatta.
Muistin virkistämiseksi suojakaistojen käsittely PEFC:ssä. HUOM. Standardissa ei ole suojakaistan hakkuukieltoa.
Lähde: PEFC FI 1002:2024 – Metsien kestävän hoidon ja käytön vaatimukset.
8.17 Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta
8.17.1 Vesistöjen 82) ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjostusta ja monimuotoisuutta turvaava suojakaista, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus. Suojakaistan leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojakaistalla tehdään vain poimintahakkuita, joissa säilytetään monipuolisesti erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien.
Suojakaistalla ei tehdä maanmuokkausta, lannoitusta, kantojen korjuuta, pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta tai kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla84).
Uomaltaan alle 2 m leveiden ojamaisten, suoristettujen ja perattujen purojen suojakaista on vähintään 5 m. Suojakaistoilta runkopuut voidaan poistaa. Poikkeukset eivät koske uomia, joissa on Suomen luontaiseen lajistoon kuuluva lohikalakanta85). Suojakaistan muut yllä luetellut vaatimukset ovat voimassa.
Latvusmassan jättämistä suojakaistalle vältetään. Uomaan luontaisesti kaatuneita runkoja ei poisteta86).
Norojen61) läheisyydessä toimitaan kohdan 8.11 vaatimusten mukaisesti.
Uoman ylitykset toteutetaan niin, ettei uomaa merkittävästi muuteta ja sen suuntaan muodostu vettä johtavia painanteita.
Mikäli vesilain mukaan toteutettavat vesitalouden järjestelyt vaativat luonnontilansa menettäneen puron perkaamista ja suojakaistalla liikkumista, voidaan suojakaistavaatimuksista tarvittaessa poiketa perkausta vaativalla alueella.
Metsätien perusparannus ja uuden metsätien rakentaminen toteutetaan niin, että mahdollistetaan vaelluskalojen ja muun vesieliöstön esteetön liikkuminen ja vesiensuojelusta huolehditaan.
Uudistusaloilla, joilta johdetaan vettä laskuojaan, toteutetaan tarkoituksenmukaiset vesiensuojelutoimenpiteet.
Indikaattorit
Käsittelyalueella87) suojakaista on säilynyt kriteerin edellyttämällä tavalla silloin, kun seurannan perusteella41) suojakaistan pituudesta yli 90 prosentilla maanpinta on pysynyt rikkoutumattomana ja kasvillisuudessa on säilynyt kerroksellisuutta ja peitteisyyttä.
Uoman ylitykset eivät ole aiheuttaneet merkittäviä vaikutuksia uoman rakenteeseen eikä uoman suuntaan ole muodostunut vettä johtavia painanteita.
Metsäteiden perusparannuksen ja uuden tien rakentamisen yhteydessä rummut ja sillat on asennettu niin, että vesistöihin ei ole luotu esteitä vaelluskalojen ja muiden vesieliöiden liikkumiselle.
Uudistusaloilta, joilta johdetaan vettä laskuojaan, on toteutettu tarkoituksenmukaiset vesiensuojelutoimenpiteet.
Määritelmät
82) Vesistöihin luokitellaan kuuluvan meret, järvet, lammet, joet ja purot. Puroja ovat myös pienet uomat, jossa on vettä ympäri vuoden ja kalan kulku on mahdollista. Purojen tunnistamiseen voidaan käyttää Ranta10-aineistoa ja lohikalakanta-aineistoa.
83) Maisemallisista, virkistyskäytöllisistä tai luonnonhoidollisista syistä voidaan raivata pensaskerrosta tai pienikokoista puustoa vesistöjen rannoilla.
84) Kasvinsuojeluaineella tarkoitetaan lain kasvinsuojeluaineista 1563/2011 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 määritelmän mukaista kasvinsuojeluainetta.
85) Kohteiden tunnistamiseen voidaan käyttää lohikalakanta-aineistoa.
86) Runkoja voi poistaa, mikäli niistä aiheutuu haittaa vesistön virkistyskäytölle, luonnonhoidolle tai tulvan vaaraa.
87) Käsittelyalue on yhdestä tai useammasta metsikkökuviosta koostuva kokonaisuus tai kartalle rajattu alue, jolla tehdään samantyyppisiä hakkuu- tai muita metsänhoitotoimenpiteitä pääasiassa koko alueella.
Kurki: ojitusalueilta niitä tulee vain 4% tuosta määrästä
Muotoilisin: MetsäVesi-hankkeen arvion mukaan metsätalous on lisännyt orgaanisen hiilen kuormitusta vesistöihin verrattuna luonnonhuuhtoumaan vain 4 %.
MetsäVesi-raportti s. 36:
”Metsätalouden osuus saatiin siten metsistä tulevan kokonaiskuormituksen ja luonnonhuuhtouman erotuksena. Tulosten mukaan typen yhteenlaskettu luonnonhuuhtouma ja metsätalouden aiheuttama kuormitus on 44 600 tn/v, fosforin 1 760 tn/v ja orgaanisen hiilen 1 840 000 tn/v (Taulukko 4). Metsätalouden osuus metsistä ja soilta tulevasta typen kuormituksesta on 16 %, fosforin kuormituksesta 25 % ja orgaanisen hiilen kuormituksesta 4 %.”
Metsätalouden lisäiseen osuuteen kuuluu tuossa kaikki synnit – sekä metsäojitukset, harvennukset että avohakkuut.
Kuinka paljon on tuo 1,8 milj.tn sitten kaikesta org. hiilen kuormituksesta? Pitäisi tietää kuormitus pelloilta, rakennetuilta alueilta ja joutomailta.
Metsätalouden lisäiseen osuuteen kai kuuluu tuossa kaikki synnit – sekä metsäojitukset, harvennukset että avohakkuut.
Toivottavasti kuuluvat myös avohakkuut. Se on ollut mielessä. Tämän ketjun aloituksessa esitellään Sivan metsälaskuria, miten avohakkuut kuormittavat vesistöjä.
Tämäkin Silva-laskuri on irrallinen yksi metsätalouden rattaisiin kapulaksi ajteltu eikä niitä kurormituksia suhteuta mihinkään esim. koko Suomen humuspäästöihin 1,8 milj.ha.
Metsätalouden lisäiseen osuuteen kuuluu tuossa kaikki synnit – sekä metsäojitukset, harvennukset että avohakkuut.
Muistelen nyt, että metsätalouden lisäkuormituksella tarkoitetaan vain ojitusalueilta tulevia kuormituksia. Oli maininta tässä MetsäVesi-raportissa.
Water vuodelta 2021. Controls of Organic Carbon and Nutrient Export from Unmanaged and Managed Boreal Forested Catchments. Aaltonen, Tuukkanen, Palviainen et al
Seuranta aika oli viisi vuotta 2014-2018.
Tuloksissa orgaanisen hiilen vuosikuorma on 23kg/ha (30%), kokonaistypen kuorma 0,88 kg/ha (40%) ja kokonaisfosforin kuorma 0,042 kg/ha (45%) suurempi käsitellyillä kuin luonnontilaisilla valumaalueilla.
Tulosten perusteella kohonneita pitoisuuksia selittivät suurelta osin ojitukset, kasvupaikan rehevyys ja lämpösumma.
Metsistä ja soilta tuleva vesistökuormitus 2020 raportissa pitoisuusyhtälöä varten mitattu keskiarvo TOC päästö talousmetsistä on 23 mg/l, typpipäästö 0,6 mg/l ja fosforipäästö 0,029 mg/l.
Luonnontilaisissa metsissä keskiarvopäästöt ovat 17,1 (TOC), 0,36 (typpi) ja 0,011 mg/l (fosfori).
Sitten meillä on niin usein viitattu Vesitalous 1/2016 on sivun 29 kuva 2, josta joku on estimoinut mukavat luvut, mutta ei muista mainita, mitä Finer kirjoittaa tekstissä:
Metsätalousalueilla luonnontilaisia alueita suuremmat ainekuormat
Ensimmäisen vuoden tulosten perusteella nähdään joitakin eroja metsätalouskäytössä olevien ja luonnontilaisten alueiden kuormituksessa. Tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia. Valunta oli molemmissa valuma-alueryhmissä keskimäärin samansuuruinen. Korkeimmat kokonaisfosfori-, nitraatti- ammonium- ja kokonaistyppi- sekä kiintoainekuormat mitattiin normaalissa metsätalous käytössä olevilta alueilta, mutta tilastollisen testin perusteella vain nitraattitypen kuormitus oli metsätalouskäytössä olevilta alueilta merkitsevästi suurempaa verrattuna luonnontilaisiin alueisiin.
Alueiden vertailussa on kuitenkin otettava huomioon, että kyseessä ovat ainoastaan yhden vuoden tulokset ja alueiden välinen vaihtelu on suurta molemmissa vertailuryhmissä. Aineistoa ei myöskään ole vielä käytettävissä kaikilta 31 alueelta.
Finer tutkimuksen TOC keskiarvo ei ole tilastollisesti merkittävä. Tutkimus oli tuolloin kesken ja suuri osa aineistosta oli käsittelemättä.
Em tutkimukset ja lähes kaikki tämän ketjun kommentoijat ovat itsekin todenneet, ojitukset lisäävät selvästi päästöjä vesistöihin.
Kyseessä on koko metsäala, sen näkee laskennan pinta-aloista. MetsäVesi-raportti s. 22:
”Valtakunnallinen kuormitus saatiin laskemalla yhteen kaikkien kolmannen jakovaiheen valuma-alueiden kuormitukset. Kolmannen jakovaiheen valuma-alueista merialueiden saaristo kuitenkin puuttui, joten laskennassa käytetty metsätalousmaan pinta-ala (25,9 Mha) oli vähän Suomen metsätalousmaan kokonaispinta-alaa pienempi. Lisäksi metsätalouden vaikutus arvioitiin vain metsätalouden piirissä olevalle pinta-alalle (22,2 Mha), jolloin etenkin Pohjois-Suomen laajat suojelualueet tuottavat laskennassa vain luonnonhuuhtouman verran vesistökuormitusta. Pinta-alat saatiin laskentaan valtakunnan metsien 11. Inventoinnin aineistosta.”
Kun laskelmassa on kerran kaikki metsät mukana, muut metsätalouden toimenpiteet kuin ojitus on varmaan oletettu hyvin vähän kuormittaviksi. Esimerkiksi toc-yhtälössä ovat selittäjinä suo-%, ojitus-% ja lämpösumma. Toisaalta tiedetäänkin, että avohakkuun lisäisyysvaikutus vesistöpäästöihin ei kestä pitkään, ja turvemaan ojitusalueilla avohakkuu voi jopa pienentää vesipinnan noustessa.
Lisätutkimuksia tarvitaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään