Väitteitä ja vastaväitteitä.

Bernt Nordman, ilmasto-ohjelman johtaja, WWF Suomi:

”Kokonaishakkuiden vähentämisellä olisi välittömiä ilmastohyötyjä”.

Raimo Hyttinen:

”Puiden energiakäyttö on haitallisempaa kuin fossiilisten polttoaineiden, koska hiilipäästöt vastaavat toisiaan ja puiden polttaminen sen lisäksi vielä vähentää nieluja. Avohakkuiden jäljiltä metsä muuttuu hiililähteeksi vuosikymmeniksi. Hiilinielujen palautuminen niiden jäljiltä kestää vuosikymmeniä, ja päästö huomioiden ei palaudu koskaan.”

Kimmo Hantunen:

”Jos Suomessa vähennetään metsänhakkuita niin hakkuut siirtyvät muihin maihin, joissa metsää ei uudisteta millään tavalla. Vaikka hakkuiden vähentäminen kasvattaa Suomen hiilinielua niin muitten maitten hakkuut lisäävät globaaleja hiilipäästöjä.”

AJ ajatuksia:

Kokonaishakkuita katsotaan tuossa lauseessa vain Suomen kokoisella alueella, ja silloin väite pitääkin aika hyvin paikkansa. Ilmastopolitiikka on välillä kuin hölmöläisten peiton jatkamista, kun poliitikot koettavat päästä tavoitteisiin Suomen tai Euroopan alueella.

Miten käy jos hakkuut siirtyvät Euroopasta muualle? Tätä asiaa on tutkittu vain vähän. Itse ajattelen että tuo siirtymä ei välttämättä olisi huono asia. Ainakaan silloin, kun puun ostajat edellyttävät puuraaka-aineen lähteen olevan jäljitettävissä ja edustavan kestävää sertifioitua metsätaloutta. [Lisähuomautus. Tuore metsäkatodirektiivi tekee tästä vaateesta lakisääteisen: EU:n alueella ei saa enää myydä puuta joka on peräisin metsäkatoalueilta.]

Siirtymä lisäisi puun kysyntää esimerkiksi Kanadan luonnonmetsissä ja Etelä-Amerikan istutusmetsissä ja vastaavasti vähentäisi puun kysyntää meillä. Silloin hakkuupaineet helpottaisivat ja metsien myyminen suojeltaviksi olisi metsänomistajalle entistä houkuttelevampi vaihtoehto.

On myös kaavailtu että metsänomistajille voitaisiin maksaa hiilinielujen tuottamisesta puun myymisen sijaan. Jos Suomesta hakattaisiin kuitenkin edelleen sama markkinoiden tarvitsema määrä puuta, menettely ei välttämättä kasvattaisi hiilinieluamme. Hiilimarkkinan olisi hyvä tuottaa lisää kasvua, eli esimerkiksi rahoitettava ojitetun suometsän tuhkalannoitus tai joutoalueen metsitys.

…

Metsien käytön rajoittaminen lakiteitse sinetöisi hiilinielujen vähittäisen alasajon. Katso sitä aiemmin linkittämääni Kari Korhosen esitelmää metsien ikärakenteesta ja kasvusta. Jos hakkuut ovat pysyvästi pienemmät kuin kasvu, metsien ikä vanhenee, ne kasvavat vuosi vuodelta vähemmän ja hiilinielu hiipuu. Lyhyellä aikavälillä hakkuiden vähentäminen toki lisäisi hiilinielua, mutta pitkällä aikavälillä vähentäisi. Hakkuiden lisäämisen ja ikärakenteen nuorentamisen pitkän aikavälin vaikutus metsissämme näkyy hyvin siinä kehityksessä, joka on tapahtunut alkaen 1950-luvulta kun siirryttiin avohakkuisiin ja jaksolliseen metsänhoitomalliin.

…

Otsikkoon palatakseni: oli puhe siitä onko suojelumetsä hyvä hiilinielu. Ei ole enää silloin, jos sitä kohtaa suuri tuho kuten myrsky, metsäpalo tai hyönteistuho. Metsien herkkyys lumi- ja tuulituhoille vaihtelee ajassa ja paikassa – muun muassa sen mukaan kuinka pitkä aika on harvennushakkuusta ja avohakkuualan reunan synnystä. Niille talousmetsä voi olla herkempi kuin suojelumetsä. Kanadassa ja Venäjällä laajat hyönteistuhot ja metsäpalot ovat kuitenkin tyypillisesti luonnonmetsissä ja heikentävät niiden merkitystä hiilinieluina oleellisesti.

Summa summarum: suojelumetsä on hyvä hiilivarasto, kunnes kohdalle osuu uudistava tuho, jonka jälkeen syntyvä nuori metsä on jälleen hyvä hiilinielu. Suojelumetsä on epävarma tapa varastoida hiiltä. Silti metsien hiilivarastoihin tulee kiinnittää huomiota. Metsien häviämistä tulee estää ja uusia metsiä perustaa.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000010325472.html

PS. Vaikka meidän ilmastossamme ja metsätyypeillämme suuret uudistavat metsäpalot ovat harvinaisia, suuret myrskyt, laajat lumituhot ja hyönteisepidemiat ovat aivan mahdollisia.

Jaa Kurki tänne myös artikkelin nimi – kaikki eivät uskalla klikkailla tuollaisia linkkejä.

Harmilisesti ei ollut viitettä siinä kohtaa mutta arvio 75 % perustunee kirjallisuuskatsaukseen, jossa on suuri määrä eri ekosysteemejä ja puulajeja.

Markku Kanninen kirjoittaa forest.fi:ssä maaperän hiilivaroista eri ekosysteemeissä:

Metsien hiilivarastoja mitataan hiilitiheydellä, mikä tarkoittaa hiilen määrää pinta-alayksikköä kohti. Metsien maanpäällisen hiilen määrä on suurin Amazonian, Keski-Afrikan ja Indonesian trooppisissa sademetsissä. Sen sijaan maaperähiilen määrä on suurin laajoilla alueilla pohjoisissa metsissä, kuten Alaskan ja Kanadan pohjoisosissa sekä Ruotsissa ja Suomessa.

Metsätyypeistä eniten hiiltä on trooppisissa sademetsissä, noin 330 tonnia hehtaaria kohti, mistä noin 180 tonnia on maanpäällistä hiiltä. Toiseksi suurin se on boreaalisissa metsissä, 265 tonnia hehtaarille, mistä maanpäällinen osuus on vain runsas 50 tonnia.

Lauhkeissa lehtimetsissä hiiltä on keskimäärin 230 tonnia hehtaaria kohti, mistä maanpäällisen hiilen osuus on runsas sata tonnia.

Neljänneksi eniten hiiltä on yllättäen tundralla, missä hiiltä on keskimäärin 185 tonnia hehtaaria kohti. Siitä kuitenkin vain alle kymmenen tonnia on maan päällä. Esimerkiksi savannilla on vähemmän hiiltä kuin tundralla: trooppisella savannilla keskimäärin noin 175 ja lauhkeilla savanneilla noin 140 tonnia hehtaaria kohti. Savannillakin maanpäällisen hiilen osuus vaatimaton, trooppisella savannilla noin 40 ja lauhkealla savannilla vain muutama tonni.

Jos taas katsotaan maankäytön ja metsäkadon sekä metsien ja luonnonvarojen käytön vaikutusta metsien hiilimääriin, pienin vaikutus on kaikkialla pohjoisissa metsissä ja suurin tropiikissa sekä teollistuneilla ja väkirikkailla alueilla.

Lähde (globaalit hiilitiheysvertailut): Markku Kanninen, 12.4.2022

http://www.forest.fi/fi/faq/kuinka-paljon-hehtaari-kasvavaa-metsaa-sitoo-hiilidioksidia-sitooko-nuori-tai-vanha-metsa-enemman/#2aa5103b

Tuo 75% olisi aika lähellä suomalaisten metsien osalta, jos on summausta erilaisista maailman metsistä.

Professori Timo Pukkala ei sano hienojuurista mitään. Ovat kai eri asia kuin sienijuuuret. Mutta nyt alkaa kuitenkin selvitä, että vuosittain maapohjaan varastoituu metsien kasvusta paljon enemmän hiiltä, kuin mitä metsän puiden elävään biomassaan menee ja joka vain kelpuutetaan metsien hiilinieluksi Lulucf-laskelmissa.

On arvioitu, että 70% puiden yhteyttämistuotteista kulkeutuu juuristoon. Osa yhteyttämistuotteista käytetään juurten kasvuun ja juurten elintoimintojen ylläpitoon. Valtaosa kuitenkin siirtyy puiden kanssa symbioosissa elävien sienten rihmastoihin. Jokaisella puulajilla on parikymmentä sienijuuria muodostavaa sienilajikumppania, esimerkiksi herkkutatti, leppärousku, kantarelli ja punakärpässieni. Sienijuurisienillä on maassa rihmastoa noin 10 000 kilometriä neliömetrillä.

Linkki: https://blogs.uef.fi/forest-issues/2022/12/04/vanha-metsa-on-hiilinielu/

Hienojuurten uusiutumisvauhti on nopea, mutta paljonko biomassaa niistä jää maahan? Paljonko sienten pysyvä kertyvä biomassa on per hehtaari?

Itse ajattelen että maahan (sisälle ja pinnalle) kertyy hiiltä enemmän kuin maan päälle, koska sieltä ei poisteta niin paljon biomassaa systeemin ulkopuolelle. Systeemistä poistetaan toistuvissa hakkuissa maanpäällinen runkopuu (n. 57 prosenttia kokopuun biomassasta). Toisinaan myös kannot. Pääasialliseksi hiilen lähteeksi ajattelen siis puuston kasvun, lisäksi tulee pintakasvillisuus.