On teillä mustavalkoinen käsitys metsäekonomiasta. Eikö siihen kannattaisi vähän perehtyä, eikä tehdä omia keksintöjä. Perusasiat ovat minusta varsin yksinkertaisia.

Minusta on erittäin tärkeää mm. ymmärtää se, koska päätehakkuun ajankohta on taloudellisesti perusteltua. Se on puuntuottajalle rahanarvoista perustietoa. Metsän kannattaa uudistaa, kun puuston ja maapohjan summalle puuston kasvusta saatava tuotto menee pienemmäksi, kuin mitä vastaavalla riskillä saisi hyötyä muualla.

Maapohjan arvo kuvaa sen tuottoarvoa, joka huomioi uudistamiskustannukset jne. Toisin sanoen, mitä kannattavampi uudistamismenetelmä on, sen suuremmaksi maapohjan arvo muodostuu, joka puolestaan heikentää vanhan metsän tuottoa ja lyhentää kiertoaikaa.

Em. kertoo myös konkreettisesti sen, että hakuun taloudellista ajankohtaa ei voi nähdä vain metsästä, vaan se on metsänomistajakohtainen, hänen muusta taloudestaan riippuvainen.
Aivan sama koskee myös metsätalouden investointeja.

Ymmärtänet Gla, että kysymyksesi on vähän liian henkilökohtainen, kun kirjoitan tänne sentään omalla nimelläni.

Menin parikymppisenä virkamieheksi erääseen Pohjois-Suomen kuntaan. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana oli siellä paikkakunnan tunnettu poroisäntä. Kokemattomana pojankloppina kysyin häneltä, että kuinka paljon sinulla niitä poroja on. Kun vastausta ei kuulunut, oletin, että hän ei kuullut kysymystäni ja kysyin uudestaan. Siihen hän sitten sitten vastasi, että kuuleppas, ei siellä teilläpäinkään pidetä siitä, jos kysytään pankkitilin saldoa.

Sitähän se taloudenpito on, että joudutaan pohtimaan mihin investoidaan tai sijoitetaan varoja tai mihin otetaan lainaa jne. Metsä ei ole mikään elämää surempi ja poikkeava tässä suhteessa. Tuntematon tulevaisuus sitten viimekädessä osoittaa kuinka onnistuimme. Tietoisesti ei itseään kannata pettää.