Mitä hyötyä on metsä-alan mustamaalauksesta

Avohakkuu ei ole turvemaalla ongelma; voi jopa olla etu, jos vedenpinta sen ansiosta nousee ja turvetta hajoaa vähemmän. Yksittäisten toimenpiteiden kieltämisen sijaan pitäisi asettaa tavoitteita, ja sallia metsätalouden etsiä kuhunkin tilanteeseen sopivat keinot saavuttaa tavoitteet.

Metsäkeskustelussa puunkaadon romantiikka ja konetyön sankaritarinat täyttävät usein palstat, mutta liian vähän puhutaan siitä, miten metsä teollisuus kohtelee niitä maaseudun ihmisiä, jotka elävät pelkästään sen tuomalla tulolla.

[Ilmari Kianto] oli Ryysyranta.  Kirjoittajilta ja medialta tuntuu puuttuvan tutkimustieto siitä, mikä on todellinen taloudellinen kannattavuus maaseudun perhetilalle..

Jos metsänomistaja joutuu tyytymään aukon raateista saatavaan halpaan jätteeseen ja propsikauppaan 40 vuotta ja odottamaan uuden puuston kiertoa vuosikymmeniä. Miten maaseudun pelkällä metsätulolla elävien arki murenee.

Tutkimusten valossa jatkuva kasvatus voikin tarjota tasaisemman suhteellisen hinnan ja jatkuvan kassavirran ilman pitkiä ja kalliita odotusaikoja, mikä pitäisi maaseudun elinkelpoisena ilman, että kaikki jätetään yhden avohakkuun varaan.

jos ongelmana on kirkkaiden vesien ekosysteemien häviäminen.

Oisko niin, että väri on vain ihmiselle ongelma.

Vesiluonnolle se on tarpeellinen resurssi.

Yrmyt metsämiehet tuntuvat olevan aika tosikoita. Metsäasiat on vakavia  asioita, joiden kustanuksella ei  sovi viljellä huumoria.   Minusta ainakin keikkuva konttori kuvaa hyvin osuvasti nykyaikaista motoa tietokonepäätteineen ja kameroineen. Monille vanhoille metsäjermuille nuori kaunis motokuski  voikin olla kova paikka, naisen paikkahan on  kotona tai korkeintaan hoitajana sairaalassa tai palvelutalossa, ei nyt sentään, hyvä luoja, miehisessä metsätyössä.  Mitä taas tulee  yleismedioiden toimittajiin, niin vaikka välillä asiaosaamista puuttuukin, niin ihan kiva on lukea juttuja, joissa kaunista suomen kieltä on käytetty vivahteikkaasti ja välillä myös humoristisesti,  kuivaa asiatekstiä saa kyllä ihan riittävästi lukea metsäalan ammattilehdistä ja Maaseudun Tulevaisuudesta.

Metsäala on pitkään ollut keski-ikäisten valkoisten heteromiesten viimeinen linnake, linnake jossa muiden väestöryhmien osuus on ollut olematon. 2020 -luvulla ala on voimakkaasti naisistunut, esim. Mhy:iden henkilöstöstä on nykyään merkittävä osa naisia, mutta ruohonjuuritasolla metsätöissä on työntekijöistä valtaosa edellee miehiä.  Mitähän sanoo valkoihoinen keski-ikäinen metsäjermu, jos jonain  päivänä törmää metsässä raivaussahan varresta nuoreen nais nee…anteeksi, nuoreen mustaihoiseen naiseen?

Olen samaa mieltä käpysonni. Etkö huomannut keikkuva konttori kommentissani hienoista ironiaa. Metsäalalla ehdottoman oikeassa olemisen pakko ja kaiken arvostelun sietämättömyys juontaa juurensa vuosikymmenien taakse. Aikaan jolloin pikkumökkien miesten oli oltava väleissä paikkakunnan metsäteknikon kanssa. Muuten ei ollut asiaa hevosen kanssa talven savotoille. Metsäteknikon olivat Jumalasta seuraavia. Kaiken arvostelun ulkopuolella, sillä he istuivat koko talven tilipussin päällä. Vieläkin on vanhemmissa ”metsäherroissa” samaa henkeä. Tuo arvostelun sietämättömyys on levinnyt myös meihin metsänomistajiin. Pyrimme olemaan huomattavasti kokoamme suurempia ja tärkeämpiä. Tämä näkyy mm. voimakkaassa samaistumisessa vuoristoneuvosten mielipiteisiin. Sen, joka aina on metsänomistajaa kalvanut ja hänestä suurimman hyödyn kerännyt. Onkohan takana sittenkin jonkinlainen alemmuuskompleksi?