Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

On oletettu että ilves kurittaisi supikoiria mutta on useilla riistakameroissa ollut kuvia joissa elävät sovussa keskenään.  Supikoira lienee saaliina niin huono ettei edes ilvekselle kelpaa muuten kuin pahimmassa nälässä.  Näädän osalta voi todeta että ilves ei näätää kiinni saa muutenkuin sattumalla ja hyvällä tuurilla. Ketun poikiin ilveksellä saattaa olla vaikutusta.  Uskon että susi on enemmänkin sellainen joka poistaa tehokkaasti supikoiran ja ketun jos sattuvat kohtaamaan.

Kettu, ahma ja ilves ovat lajeja, joiden läsnäoloon paikallinen metsäkanalintukanta on sopeutunut vuosituhansien aikana. Supikoira käyttäytyy eri tavalla. Erot ei ole isoja, mutta voivat olla merkittäviä. Ennen kaikkea supeja voi olla yllättävänkin suuria määriä, paikalliset saaliit saattavat olla kolminumeroinen määrä yksilöitä vuoden aikana, ja loppua ei tule. Kettuja, ahmoja ja ilveksiä ei koskaan ole sellaisia määriä ollut.

Kyllä, tilanne näkyy saaliiden määristä. Supikoiraa on saatu saaliiksi viime vuosina valtakunnallisesti enemmän kuin kotoperäisiä pienpetoja (mäyrä, kettu, näätä) yhteensä. Supikoiralla ja minkillä on varmasti merkitystä maassa pesiville linnuille. Tärkeiltä lintukosteikoilta niitä on aktiivisesti poistettu, ilmeisesti hyvin tuloksin.

Mökkipaikkakunnallani kansallispuistossa lokit ja tiirat vaihtelevat pesimäluotoja, ja epäilen että minkkien takia. Ne kyllä tapetaan aina tavattaessa, mutta alue on laaja ja niitä on ilmeisen paljon, kun ihan satunnainenkin mökkeilijä niihin törmää. Minkillä voi olla jokin osuus esimerkiksi selkälokin uhanalaisuudessa? Tänä kesänä mökillä ei ollut joutsenia, kalasääkseä eikä tiiraa. Lokkeja hyvin vähän. Koskelopoikue oli ja kuikkia.

Kettu, näätä ja kärppä ovat luonnon omia, elintärkeitä tasapainottajia, jotka pitävät myyrä- ja jyrsijäkannat kurissa täysin ilmaiseksi ja luonnollisesti. Kun nämä viattomat saalistajat tapetaan metsistä viimeistä myöten herraklubien harrastuksena, rikotaan luonnon oma herkkä ketju ja aiheutetaan todellinen häiriötila.

Nämä ”riistanhoitajat” eivät hallitse teoillaan mitään muuta kuin tyhjyyttä ja tuhoa – luonto pärjäisi ja uusiutuisi parhaiten silloin, kun ihminen pitäisi aseensa laukussa ja antaisi pikkupetojen tehdä oman arvokkaan työnsä rauhassa.

Lajina pikkupetoja ei ole!

Lopulta vertaus ihmisen ja aidon lihansyöjäpedon välillä paljastaa suurimman eron: petoeläin saalistaa ja syö lihaa vain pysyäkseen hengissä, kun taas ihminen tekee tappamisesta itselleen viihdettä, bisnestä ja vapaa-ajan urheilua.

Suomessa verot maksettiin satoja vuosia sitten kirjaimellisesti oravan- ja näädän nahoissa (turkiksissa). Tämän vuoksi ”pienet petoeläimet” nähtiin ensisijaisesti taloudellisesti hyödyllisinä turkistuottajina tai vaihtoehtoisesti turkiksia tuhoavina ”vahinkoeläiminä”.

Carnivora on latinaa ja tarkoittaa petoeläinten tieteellistä eläinlahkoa. Sen yksi osa on pienet petoeläimet, kansankielessä pienpedot. Joten kyllä ne ovat tieteen mukaan olemassa.

Viime metsästyskaudella en metsästänyt viihteen, bisneksen tai urheilun vuoksi yhtään eläintä. Kaikki tuli tai tulee vielä syödyksi, vielä on vähän pakastimessa jäljellä. Hirviä, kauriita, vesilintuja, metsäkanoja, jäniksiä. Pari minkkiä ja supikoiraa jäi syömättä, mutta uskoin tekeväni hyvän työn ne luonnosta poistamalla. Kaupan lihoja syön äärimmäisen vähän, lähinnä muutamia nuotiomakkaroita. Kanaa, lehmää ja sikaa en ollenkaan.