Keskustelut Metsänhoito Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 10 vastausta, 151 - 160 (kaikkiaan 8,216)
  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

  • Rane

    Toissa syksynä ilves oli tappanut ketun kotitörmälle.Samalla tyylillä kuin yleensä kissatkin eli kaulasta kuristamalla.Toisen ketun oli tappanut kuulemma kilometrin päähän.Ei syö mutta ilmeisesti laskee kilpailijaksi .

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jos tämä veijari saa hyvän jalansijan Etelä-Suomessa, niin ollaan ongelmissa.

    Ensi hätään ei tule mieleen muita helppoja torjuntakeinoja kuin sekametsät ja feromonipyydykset.

     

    Puu Hastelija

    Niistäkään sekametsä ei torju mitään, mutta jää edes jotain jäljelle – tuon jutun mukaan. Pönttötalkoilla voisi saada hieman harvennettua toukkia, mutta massaesiintymä jos tulee,  niin voi voi.

    Gla Gla

    Luonnon monimuotoisuuden merkitys on monitahoinen juttu. On lajistollista monimuotoisuutta eli tuhojen sattuessa kohdalle löytyy aina lajeja, jotka selviytyvät. Toinen piirre monimuotoisuudessa on perinnöllinen monimuotoisuus eli osa tuhojen kohteeksi joutuneen lajin yksilöistä kykenee vastustamaan tuhoja, osa ei. Kolmas juttu on se, että monimuotoisessa metsässä on myös tuholaisten vihollisia, jolloin tuholaiset ei pääse niin helposti valloilleen. Lisäksi kun eliöt ovat riippuvaisia toisistaan (symbioosi, ravintoverkko jne.), monilajisuus mahdollistaa yhteistyön ja ravinteiden tehokkaan kierron ja se taas on edellytys eliöiden hyvinvoinnille eli vastustuskyvylle.

    Kaikki tämä toteutuu sekametsässä paremmin kuin yhden puulajin tasarakenteisessa metsässä. Sen ei pidä antaa hämätä, että alusta saakka hyvin hoidettu (lue: muokattuun maahan laadukkaalla taimimateriaalilla istutettu/kylvetty ja ajoissa raivattu) taimikko kasvaa huikeaa vauhtia ja parhaassa tapauksessa tuottaa laadukasta puuta.

    Vaihtoehtoja avohakkuulle-viestiketjussa vedetään luontoarvojen osalta mutkia siihen tahtiin suoraksi, että jään odottelemaan Kertun ilmaantumista paikalle. Vaikka useimpia (minä mukaanlukien) välillä ärsyttääkin Kertun tapa kommentoida, usein hänellä on kyllä oikeansuuntasta ajatusta piikittelynsä taustalla.

    Puuki

    Kuusi liian karulla kasvupaikalla kuulosti olevan kaikkein herkin tuhoille. Niinhän se on kirjanpainajan kohdallakin mahdollisen kuivuuden yllättäessä.  Eli siis riista-aitoja rakentelemaan siellä E-Suomessa ja hirvituhokorvausrahoja hallitseville laskut niistä. Koivuja ja mäntyjä niille sopiville kasvupaikoille lisää samoin  sekametsiköitä.   Hiilinielurahaston varoistakin  valtio voi varmaan osallistua hiilen keräystalkoisiin tukemalla puun kasvatusta monipuolisesti.

    Ja tuosta yhden puulajin metsittämisestä : Esim. männikössä 10 %:n koivusekoitus ei vähennä tuotosta käytännössä yhtään, kunhan lehtipuita ei päästetä etukasvuisiksi. Kuusikoissa alle 30 %:n koivusekoitus ei vähennä tulosta, jos taimikon hoidot ja harvennukset tehdään oikeaan aikaan. Lisää vähän työtä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kiitos taas Gla ja Puuki – onneksi en ole täällä yksin vihertävine ajatuksineni. Muutkin puulajit kuin koivut voivat olla merkittäviä monimuotoisuuden ja tuhonkestävyyden lisääjiä – me emme vain vielä tiedä kaikkia vaikutusmekanismeja. Muun muassa se kyllä tiedetään että lähes kaikilla (myös metsätuhoja aiheuttavilla) eliöillä on loisia ja omia tuholaisiaan, joiden esiintymistodennäköisyys kasvaa jos ekosysteemi on monimuotoinen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Maastulli kirjoittaa, että maanomistajat eivät uskalla jättää lahopuita koska pelätään liito-oravan tuovan mukanaan hakkuurajoituksia.

    http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.998172

    Timppa

    Minulla on epäilys, etteivät metsäalueiden naarasliito-oravareviirit ole kovin pysyviä.  Pienellä alueella asustavan liiturin papanoista jää väistämättä hajujälki, jonka maastossa liikkuva näätä saattaa merkata ja jossain vaiheessa syödä poikaset.  Olen kertonut aiemminkin parista ”liito-oravahavainnosta”.  Olivatko aitoja vai ei sitä en tiedä.  Olivat muutaman vuoden takaa.  Kun hakkuuta suunniteltiin, niin ei kyllä löytynyt asiantuntijoidenkaan voimin mitään merkkiä liitureista vaikka kuviot olivat juuri kuin oppikirjoista.  Vanhaa kuusikkoa, jossa paljon vanhoja koivuja ja haapoja.  Toisestahan tehtiin luonnonsuojelualue.  Oli metsätalousmielessä hankala kohde ja saatiin kunnon korvaus.  Toinen hakattiin.  Muutama haapa jätettiin.

    Isoilla haavoilla aukossa on usein tapana kaatua jossain myrskyssä, joten ne ovat tuskin pystyssä, kun alueelle tulee seuraavan kerran avohakkuu.  Kerrankin pistettiin nauha ”suojele säästä” tuollaisen haavan ympäri.  Seuraava myrsky kaatoi.  Olen jättänyt ja jätän myöhemminkin sopivia isoja haapoja.

    hemputtaja

    Lainaus Annelilta: ”Kiitos taas Gla ja Puuki – onneksi en ole täällä yksin vihertävine ajatuksineni.”

    Tarkoittaaks toi, että meikäläinen ei ole luonnon ystävä, kun pitää vihertävien puheita monimuotoisuudeen jatkuvasta huonontumisesta ja lahopuun vähäisyydestä enämpi todistamattomina propaganda väitteinä kuin faktana.

    MaalaisSeppo

    Liito-oravat ovet lyhytikäisiä (1 – 2) v. Niiden reviirit sen sijaan eivät. 5v vuotta vanha havainto voi tulla vastaan, kun tekee metsänkäyttöilmoituksen. Älkää koskaan ilmoittako liito-oravahavainnoista.

    Hankintahakkuuta olen juuri tekemässä. Manuhakkuuna jää monimuotoiseksi. Tervaleppäalueen jätän rauhaan tikkojen puiksi.

Esillä 10 vastausta, 151 - 160 (kaikkiaan 8,216)