Harmi, ettei taaskaan saatu sitä tietoa jakoon, jolla minäkin olisin luontoarvojen hoitoa voinut edistää. Mutta niinhän se missä tahansa firmassakin menee, konttorilla on enemmän viisautta kuin kentällä. Sääli, ettei konttorin väki jalkaudu kentälle viisauttaan hyödyntämään. Sillä osaamistasolla olisi mahtava uraputki edessään.

Kertun tapauksessa homma ei jää edes siihen, vaan tiedossa on keppiä. Melko heikosti suomalaiseen kulttuuriin istuva johtamistapa. Mutta kun tavoitteena ei olekaan luontoarvojen edistäminen ja suomalaisen yhteiskunnan hyödyttäminen, vaan ihan joku muu intressi, sitä taustaa vasten tämä on helppo ymmärtää. Sen hyväksyminen on sitten eri asia.

Tässä alkaa väkisin änkyrä-impivaaralaistua näin vahvan esikuvan edessä. Jatkuvasti meille kerrotaan, miten bkt tulee kehä III:n sisältä eli asfaltista ja betonista rakennetulta alueelta. Siellä ei luontoarvoja ole, joten siellä voidaan keskittyä rahan tekoon luontoa pilaamatta. Edes merialueen päästöt ei ole peräisin Viikistä. Sama juttu Hollannissa, kun edes 100 km Amsterdamista ei yksipuolisia metsiä ole. Maanviljelyä harrastetaan kylvämällä meikäläiseen verrattuna huomattavasti enemmän apulantaa ja torjunta-aineita. Mereen valuvien vesien väri on sama kuin sateisen talven jälkeisessä Aurajoessa, mutta se ei sentään johdu väärin hoidetuista metsistä.

Kun Helsingissä ja Hollannissa ajatellaan, että metsät pitää suojella siellä, missä suojeltavaa on, saan kai minäkin näin ajatella. Siitä huolimatta, että Kerttu johdonmukaisesti kyseenalaisti oman vastuun siksi, että muillakin menee huonosti.

Nopeasti saan metsäni siihen pisteeseen, ettei niissä luontoarvoja ole. Eipähän kulu aikaa edes linnunpönttöjen ylläpitoon. Saan keskittyä metsätalouden harjoittamiseen. Huolehtikoon joku muu luonnosta. Kiitos Kerttunen!

Ps. Vai ymmärsinkö väärin. Kaupungissa on luontoarvotkin osattu taloudellisen toiminnan edessä ottaa huomioon niin hyvin, että liito-oravia riittää vessanpönttöihin saakka.

Kyllä Hollannissa tosiaan luontoarvoja ainakin takavuosinan riitti.  Kävin kerran Amsterdamin lähistöllä turistibussikiertueella.  Pysähdyimme paikalliseen pienjuustolaan, joka valmisti omien lehmiensä maidosta juustoa.  Satuin kiertämään navetan taakse, jossa oli mahtava lehmänlantakasa, josta valui epämääräinen noro suoraan viereiseen kanaaliin.  Kyllä kanaalissa varmaan monetkin eliöt viihtyivät.

Tunsin aikoinaan erään vihannestukkurin, joka kertoi, ettei koskaan syö hollantilaisia vihanneksia niiden korkeiden pitoisuuksien vuoksi.  Myi kyllä suomalaisille.  Oli mukava asiakas tilasi muutaman rakennusurakan asialliseen hintaan.,

Semmonen pieni huomautus tuosta juurikääpälahosta.  Se on yksi sienilaji joka aiheuttaa juurikääpälahoa kuuselle , toinen männylle.   Kaikki  lahottajasienet ei ole yhtä haitallisia koko metsälle kuin esim. kuusen juurikääpä kuusille .   Lahopuun lisääminen on siis ihan eri asia kuin juurikäävän lisääntyminen, (jos nyt jollain oli vielä väärä käsitys asiasta).

http://www.luke.fi/uutinen/laaja-katsaus-hakkuu-ja-ennallistamismenetelmien-vaikutuksista-kansainvalisella-tutkijaryhmalla-yhteinen-nakemys-metsien-monimuotoisuuden-tilan-parantamiseksi/

Suosituksia metsien monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi hakkuiden yhteydessä

• Kaikki kuolleet puut tulisi säästää, välttää yksittäistenkin lahopuiden tuhoutumista ja kiertää lahopuukeskittymät – kunhan toimet eivät merkittävästi nosta kirjanpainajariskiä.
• Kuolleiden puiden korjuuta energiapuuksi tulisi välttää.
• Teknisesti vialliset tai muuten taloudellisesti vähäarvoiset puut tulisi jättää korjaamatta.
• Vanhojen ja kookkaiden säästöpuiden määrää tulisi lisätä.
• Säästöpuuryhmien kokoa tulisi kasvattaa ja sijoittaa niitä monimuotoisuuden kannalta tärkeisiin kohteisiin, kuten lahopuukeskittymiin ja korpipainanteisiin.
• Säästöpuita tulisi valita ja säästää jo taimikonhoidon ja harvennushakkuiden yhteydessä, koska silloin on paremmat edellytykset valita säästöpuiksi hyvin soveltuvia puulajeja ja -yksilöitä. Tämä voidaan toteuttaa jättämällä ne riistatiheikköihin, jotka erottuvat käsittelemättöminä laikkuina myöhemmissä hakkuissa ja/tai päivittämällä ne pistemäisinä kohteina kuviotietoihin.
• Tekopökkelöiden määrää tulisi lisätä uuden lahopuun tuottamiseksi, myös kasvatushakkuiden yhteydessä. Tekopökkelöistä tulisi tehdä erikokoisia ja eri puulajeista.
• Säästöpuuston minimimäärä tulisi olla 5–10 prosenttia puuston kokonaistilavuudesta.
• Arvokkaat elinympäristöt, kuten esimerkiksi korpipainanteet, joita kuviotiedoissa ei välttämättä ole eroteltu, tulisi jättää hakkaamatta.
• Kulotus tulisi palauttaa valtion talousmetsiin, ja säästöpuustoisten alueiden kulotuksia, ennallistamispolttoja sekä luonnon- ja metsänhoidollisia kulotuksia tulisi lisätä.
• Metsäpaloalueista tulisi nykyistä useammin perustaa suojelualueita.
• Yksityismetsätalouden tukijärjestelmää tulisi uudistaa rohkaisemaan metsänomistajia kulotuksen käyttöön.
• Metsäsertifiointijärjestelmiä tulisi kehittää paremmin luonnon monimuotoisuutta huomioivaksi. Esimerkiksi PEFC:ssä säästöpuiden minimiläpimitta tulisi palauttaa 20 senttimetriin.