› Keskustelut › Metsänhoito › Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 10 vastausta, 5,201 - 5,210 (kaikkiaan 8,190)
1 2 3 … 520 521 522 … 817 818 819

  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Sent on: 16.1.2020, 22:35

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

    Tekijä
    risuparta
    Theme Metsänhoito Metsänhoito
  • hemputtaja 28.1.2023, 15:48

    Mjaa’ah, jos joku sanoo, että soiden ojitus on luontokatoa niin pieleen menee. Luontoa se ojitusaluekin ja kovasti niillä näkyy yhtä sun toista elämää.

    Sillä ojien tukkimisella ei voiteta yhtään mitään – sotketaan vain lisää. Antaa olla ja luonto hoitaa. Voi tietenkin mennä parisataa vuotta, mutta ei luonnolla ole mihinkään kiire.

    Todellista luontokatoa aiheuttivat aikanaan viljelysmaiden salaojitukset. Kyllä harmitti pikkunöössinä kun katosivat luhrikat ja ahomansikat.  Harmitti myös kuovia kuin pikkutirrppojakin kun pesimäpaikat häipyivät.

    Gla Gla 28.1.2023, 16:04

    Epäonnistuneiden ojitusalueiden ennallistaminen on hyvä kysymys. Kunnollista puuta ei siellä kasva, ojatkin on yleensä sammaleesta umpeenkasvaneita painanteita.  Ovathan ne helposti 50 vuotta vanhoja, eikä milloinkaan kunnostettuja. Mitä noiden tukkimisella saavutettaisiin? Toki maisema tasoittuisi ja kartalla näyttäisi paremmalta, mutta siis luonnon kannalta ja oikeasti?

     

    hemputtaja 28.1.2023, 16:21

    Jatkanpa vielä. Ojitusalueen ennallistaminen ei ole halpaa hommaa ja väitän melkoiseksi luonnon raiskaukseksi.

    Sillä kustannuksella saattaisi jopa saada suon puuston tuottajaksi. Muistelen nähneeni tuhkalla lannoitettua koepalstaa keskellä raakaa, puutonta ojikkoa ja hyvä oli puusto ja pensaikko.

    Tiedä vaikka reipas alkulannoitus muuttaisi suon luonnetta, niin että kasvulaadun muutos jäisi pysyväksi.

    Kurki 28.1.2023, 16:32

    Metsäkatoa on tullut viimeisten 1500 vuoden aikana miljoonia hehtaareita, kun suot ovat kasvaneet 1500mm ja imaisseet matalia kankaita soiden sisään tai nousseet kankaanlaidoilla ylöspäin rämettämällä niitä. Ojitukset ovat olleet ennallistamista eli metsäkadon palauttamista.

    Suomessa voidaan nostaa 1,5 m syvyisiä turvesoita 4200…6500 ha vuodessa ilman ilmastovaikutusta, joka vastaa 30 000..40 000 jrsinturve-m3, kun huomioidaan karujen ojitettujen soiden 2,5 milj.ha CO2-sidonta -0,7 tn/ha/v  ja niiden CH4-päästöjen +3..+5 ekv-tn/ha/v poistuminen ojituksella, niin kauan kuin luonnon soita riittää. Tai poistaa ensin rehevien turvemaa metsien ja turvepeltojen CO2-maapäästöt, nostamalla turve pois, joista parhaimmillaan pääsee ilmaan CO2-päästöjä +10…+30 tn/ha/v. Saman verranhan näistä tulisi päästöjä, vaikka me polttaisi kattilassa käyttöenergiaksi heti.

    Metsuri motokuski 28.1.2023, 16:40

    Rämeiden ojitusten ei ole milloinkaan ollut tarpeellista. Se on perustunut utopiaan että kaikista suotyypeistä tulee turvekankaita ja erinomaisia metsäpohjia. Tämän vuoksi vähintään 70 % suomen pienvesistä on pilattu humuksella. Sen vuoksi ne olisivat ennallistettava. Kasvavat turvekankaat ovat asia erikseen. Ne sopivat kohtuullisesti puuston kasvatukseen joten kasvakoot edelleen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 29.1.2023, 15:04

    Monimuotoisuuskeskustelua Hesarin tapaan. Järkivihreys, mitä se on? Eräs hieman hätäinen Google-haun käyttäjä esitti, että hömötiainen ja liito-orava tarvitsevat laajoja yhtenäisiä vanhojen metsien alueita. Vastaukseni ei ole vielä päässyt läpi, mutta toivottavasti jossain vaiheessa:

    ”Nopealla kuukkeloinnilla ei aina pääse asian ytimeen. Hömötiainen ei ole vaatelias vanhojen metsien laji kuten kuukkeli. Liito-orava selviää urbaanissakin ympäristössä jossa on paljon häiriöitä, esimerkiksi täällä Espoossa. Samoin se selviää pirstoutuneessakin metsässä, jos sille on tarjolla ravintoa ja suojaa.

    Olemme tässä keskustelussa ilmeisesti yhtä mieltä siitä, että vanhojen metsien suojelua tarvitaan lisää. Mutta tarvitaanko sitä pohjoisessa, vai pitääkö siellä huomioida paikallisten yritysten toimintaedellytykset? Haluammeko että koko Lappi muutetaan matkailureservaatiksi? Onko matkailu kestävämpi elinkeino kuin metsä- ja porotalous, missä laajuudessa ja miten toteutettuna?

    Vaikka pääsisimme Luontopaneelin toivomaan 10 prosentin ”tiukasti suojellun” pinta-alan metsämaasta jokaisessa maakunnassa, on paljon merkitystä sillä, mitä tapahtuu lopulla 90 prosentilla metsämaasta. Metsänhoidon ohjeistukset alkavat kyllä olla  jo aika lailla linjassa sen kanssa mitä tutkimus asiasta sanoo ja mitä EU:n strategiat sanovat.

    Jotta nämä ajantasaiset ohjeistukset saadaan käyttöön, metsänomistajat tarvitsevat opastusta ja tukea, eivät syyllistämistä. Pakkosuojelu joutaa pois työkalupakista, samoin huono lainsäädäntökin. Esimerkiksi luontotyyppien laaja suojelu herätti epäilyksen, että niillä voidaan rajoittaa omistus- tai käyttöoikeutta ilman korvauksia, kuten monilla Natura-alueilla kävi. Esimerkiksi itse en voisi myydä soraa kallioalueeltani. Vastakkainasettelun kärjistäminen ei lainkaan motivoi maanomistajia tekemään työtä, vaan nostaa pinnalle päällimmäiseksi huolen toimeentulosta maaseudulla.

    Kuten edellä eräs kommentoija totesi, metsänomistajat ovat tavoitteiltaan erilaisia, eivät yhtenäinen joukko. Omistajien monimuotoisuus takaa osaltaan metsän monimuotoisuuden. Monimuotoisuuden sanotaan parantavan sopeutumiskykyä ympäristön muuttuessa.”

    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009350727.html

    Puuki 29.1.2023, 15:28

    Bongasin lintulaudalta pari hömötiasta.

    Tiellä oli ilm. juossut näätä pariskunta. Onko muuten näädän  jäljet pari 5 cm jälkeä vierekkäin  ja n. 25 cm väliä jonossa ?

    hemputtaja 29.1.2023, 15:32

    Vahvistan A.Jalkasen kertoman. Hyvin voivat liito-oravat Espoossa. Taisi olla ainoa kerta kun olen tuon hämäräkulkijan nähnyt ja se oli täällä keskellä Espoota. Olohuoneen klasista suoritin havainnon.

    Oli liikkeellä keskellä päivää ja menossa viinakaupan suuntaan.

    Metsuri motokuski 29.1.2023, 16:53

    Sen verran korjaan Annelia että niin hömötiainen kuin kuukkelikaan ei tarvitse vanhoja metsiä. Hömötiainen tarvitsee lahopökkelöitä joihin se voi kaivertaa pesänsä. Hömötiainen on huono pönttöpesijä. Se menestyy hyvin myös kl 3 ja 2 metsissä jos tekopökkelöitä vain piisaa. Kuukkeli tarvitsee elinympäristöön isomman yhtenäisen metsäalueen ja kerroksellisuutta metsässä. Löysin kuukkeli reviirin kl 3 metsästä joka muutettiin normaalista alaharvennuksesta kerroksellisuutta suosivaksi.

    Se on totta ettei metsänomistajia tule syyllistää.  Metsiä on tehty sen ajan tietämyksen mukaan.  Mutta jos virhe on havaittu,  kuten nämä tarpeettomat soiden ojitukset, niin voidaanhan ne korjata.

    Tomperi 29.1.2023, 16:54

    ”Liito-orava selviää urbaanissakin ympäristössä jossa on paljon häiriöitä, esimerkiksi täällä Espoossa. Samoin se selviää pirstoutuneessakin metsässä, jos sille on tarjolla ravintoa ja suojaa.”

    Niin justiinsa, nuo elementit puuttuvat hyvin hoidetuista metsistä liito oravan osalta. Jos noita olis runsaasti moniko muu laji siitä hyötyisi?

     

    Täällä kun on asiantuntijoita, kuinka hyvin liito orava voi siirtyä paikasta toiseen nykyisessä metsärakenteessa kuolematta nälkäänja löytää parittelukumppanin?   Elinvoimainenkin kanta voi tuhoutua sukurasitukseen jos on eristäytynyt toisista popululaatioista.

Esillä 10 vastausta, 5,201 - 5,210 (kaikkiaan 8,190)
1 2 3 … 520 521 522 … 817 818 819