”Käytiinpä vielä Glan kanssa pitkä väittely, kun tohdin epäillä, että jalostuksella on menetetty jotain, jonka puuttuminen altistaa viljelykuusikot kirjanpainajille.”

Soppiihan sitä eppäillä, vaikkei minkäänlaista näyttöä ollutkaan. Todennäköisyys on silloin 33/33/33 sen puolesta, että riski kasvaa/ei muutosta/riski pienenee.

Ensin rakennetaan kesämökki koskemattomaan luontoon, pilataan kaloilta ranta-alue ja linnuilta pesimäpaikat ja ihmisiltä kaunis rantamaisema. Sitten aletaan valittaa, kun metsätalouden harjoittaja jatkaa metsätalouden harjoittamista.

Näin se menee pottumontun ulkopuolella. Tosin kirjoitus ei edusta muuta yhteiskuntaa, vaan parin kaverin mielipidettä. Onhan ympäristöaktivisti Annukka Valkeapään kyselytutkimuksen mukaan avohakkuiden hyväksyntä n. 70% yhteiskunnassa.

Olen Glan kanssa samaa mieltä. Kesämökkivillitys on yksi vuosituhannen ympäristörikoksista. Ranta myllätään kaivurilla nurin ja tilalle nurmikko, mökki niin lähelle vesirajaa kuin mahdollista, pitkä laituri järveen ja radio huutamaan siihen. Lisäksi ainakin näillä vedenjakajaseudun pienemmillä järvillä turhan moni tontin ostaja on ymmärtänyt, että ympäröivien metsien lisäksi järvi tulee kaupantekijäisenä. Kukaan muu siellä ei saisi liikkua, kalastaa ja metsästää.

Voipi olla niinkin. Peltokin on joskus ollut metsää. Ei sekään ole ikuisiksi ajoiksi menetetty, vaan on toisenlainen luonnontila muutoksineen. Ensi kesänä kasvaa kauraa, ehkä seuraavana ohraa tai sokerijuurikasta. Metsä muuttaa siten muotoaan.

Aivan sama juttu. Metsän tilalle tulivat kennotalot. Metsä on muuttanut muotoaan moneen kertaan. Ensin tulivat vossikat hevosineen, sitten lama-aikana häkäpönttöautot, seuraavaksi polttomoottorit ja nyt sähköautot. Ei ole metsän tila pysyvää.