Metsärahaston ostaman metsän hankintahintaa eivät osapuolet yleensä kerro. Miksi???

Eihän rahasto.-osuuden merkitsijä voi muuten arvioida puuhan kannattavuutta. Toisaalta UPM:n osakkeenomistaja ei voi myöskään arvioida metsäkaupan järkevyyttä osakkeenomistajan näkökulmasta. Miksi?

Myikö UPM metsänsä vain puustoarvosta vai sisältyikö kauppahintaan odotusarvoa? Jos myi odotusarvoa, niin miten se näkyy rahaston tasearvon määrityksessä? Jos UPM myi vain puustoarvolla, niin silloin osakkeenomistajan kannalta kauppa on huono.

Voidaan toki menetellä niin, että odotusarvo kirjataan maapohjan hinnaksi ja puusto siis nykyarvollaan.

Reima Ranta: ”Glakin täällä jauhaa palkatta (tai ehkä ei) kuinka homma toimii, muutta pitää metsiä liian kallliina, että voisi laittaa käytännön toimet kukoistamaan. Kulostaa omituiselta – hedelmistä puu tunnetaan.”

Mutta Reima, sinähän jo vuosia sitten tiesit minun olevan korealainen metsäpäällikkö. Itse kuitenkin olen siinä käsityksessä, etten saa palkkaani metsäalalta. En ole koskaan saanut, markkoina, euroina tai muunakaan valuuttana.

Yksityishenkilönä, jolla on elämässään muitakin asioita hoidettavana kuin metsät, joudun laskemaan kannattavuuden lisäksi riskejä sekä ajankäyttöä. Suuri määrä hehtaareja nopeasti markinoilta ostettuna tarkoittaa minulla suurta vierasta pääomaa. Metsässä kassavirta saattaa olla hidasta, joten laina pitää jollain tavalla rahoittaa. Toki maksuehdon voi neuvotella pitkäksi ja ainahan metsätilan voi myydä ja näin hallita riskit. En siltikään halua tuohon ryhtyä, vaan etenen maltillisempaa tahtia. Mielestäni siinä ei ole mitään omituista, vaan päinvastoin. Aivan samoin joku sinua isompi peluri pitää sinun tuhatta hehtaariasi lapsellisena puuhapalstana, vaikka sinulle pinta-alan tuplaaminen kannattavuus säilyttäen ei ole ollenkaan helppoa. Jos olisi, olisit tehnyt sen jo. Ihan samassa tilanteessa siis ollaan, joten syyllistäminen on turhaa.

Reima Ranta: ”Todella mielenkiintoisia nimiä otsikon taustahenkilöinä.”

Kieltämättä noin, mutta riittääkö luottamus kannattavuuslaskelmia kohtaan? Eräskin heistä esitti, että luontainen hieskoivikko 30 vuoden kiertoajalla ja luontainen lepikko 15 vuoden kiertoajalla (investointikustannus 0 €) on kilpailukykyinen vaihtoehto istutukseen (1700 €) verrattuna. En epäile laskelmaa yhtään, sen sijaan epäilen sen käytännön toteutusta ja sieltähän rahat metsätaloudessa tulee.

Esimerkkinä Asikkalassa oleva OMT pohja. Motti-ohjelmalla 4% korolla viljelyketjulla 1300 kuusentainta, sekä yhdellä yläharvennuksella ja päätehakkuulla saadaan nettotulojen nykyarvoksi 2500 euroa, laskelmassa käytetty ohjelman antamia kustannuksia ja puunhntoja. Ja Asikkalan lämpösumma on 1300. Ja kuten tiedetään Motti-ohjelma ei ainakaan ennusta puustonkasvua yläkanttiin. 6% korkovaatimuksella OMT-pohjan arvoksi jäisi 340 euroa. Ehkä itse tekemällä kaikki hoitotyöt tuohon 6 % korkoon pääsisi käyvällä maapohjan arvollakin.

En nyt ymmärrä Gla, mistä luit kysymyksen vastaukseesi – rivien välistäkö? En mielestäni keskustellut hehtaareista, vaan metsien hinnoista, joita olet pitänyt liian kalliina – vai olenko ymmärtänyt väärin? Metsät ovat sinusta liian kalliita, mutta mittava investointi paljaaseen maahan sitävastoin poikkeuksetta tavattoman kannattavaa. Minä puolestani väitän, että ainakin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä metsän ostaminen markkinoilta on nykyhinnoinkin kannatavampaa kuin kallis uudistamisinvestointi.

Metsän arvo on tulevien tulojen ja menojen nykyarvojen erotus – eikö niin? Hintaan siis vaikuttavat korko, joka ei johdu metsästä, ja metsässä tehtävät toimenpiteet.

Nordic Forest Fund katsoo, että metsän ostaminen markkinoilta on perusteltua heidän menetelmillään. Sinä menetelminesi puolestaan katsot, että hinnat ovat liian kalliita. Tämä siis oli hämmästelyni aihe.

Teillä siis täytyy olla hyvin erilainen näkemys korosta, jotka markkinoilla ovat nyt poikkeuksellisen matalia.

Noin kärkäs toisten menetelmien arvostelu vain kummastuttaa. Varsinkin, jos se ei ole millään tavalla etujesi vastaista.

Siihen on vaikka minkälaisia syitä, kuinka laajasti joku metsätaloutta harjoittaa, ja ainakin aikamme on rajallinen.

Minulle uudistamiskulut ja lisämetsän osto eivät ole vaihtoehtoja. Kun teen päätehakkuun, siihen kokonaisuuteen kuuluu metsän uudistaminen. Kun ostan metsää, tarkastelen sitä erillisenä investointina. Kyse on aivan eri asioista. Metsässä ei aina toteuttaa teoriaa rahojen sijoittamisesta vaihtoehtoiseen kohteeseen, koska uudistamiskuluilla ei metsätilaa osteta. Tilanne on erilainen arvopaperikaupassa, jossa summat voi olla kuinka pieniä tahansa.

Sen verran olen kuitenkin tilojen hintoja seurannut, että tällä suunnalla tiloja ostamalla ei välttämättä säästöä synny, kun otetaan huomioon puuston laatu. Lisäksi arvostan enemmän itse uudistamaani kuviota kuin edellisen omistajan uudistamaa. Tällöin tiedän, mitä on odotettavissa. Etenkin kuusivaltaisen kuvion ostossa on juurikäävän takia suuri riski siitä, että investointi on tappiollinen. Papereista ei näitä voi päätellä.

Reima Ranta: ”Minä puolestani väitän, että ainakin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä metsän ostaminen markkinoilta on nykyhinnoinkin kannatavampaa kuin kallis uudistamisinvestointi.”

Tilanne voi olla Lapissa erilainen kuin etelässä. Ja ainahan tilan hinnan voi laskea miten haluaa. Taimikoille 0 €, varttuneemmile kuviolle vähän enemmän. Summa ratkaisee ja täällä kaupat toteutuu 2-2,5% koron mukaan laskettuna.