Jatkoimme sitten hakkuita toisella leimikolla.Tiimipomo kerran käydessään kertoi että sekin oli niitä ns.kiistanalaisia alueita.Kuulema näitä kiistanalaisia leimikoita oli työn alla useampia nyt kun Greenpeacella oli Kukkurissa tarpeeksi touhua.

Eli vaikka Greenpeace olisi älynnytkin mistä oli kysymys niin oli melko varmaa etteivät he olisi lähettäneet toista kuukausipalkkaista porukkaa kököttämään jonnekin pohjois-Suomen korpeen.Käsittääkseni harvesterin vuokraamisen juju oli  siis purkaa rauhassa mahdollisten tulevaisuuden suojelukiistaleimikoiden jonoa.

Pomoilta ei tullut mitään ohjetta Kukkurin suhteen mutta muistelen että M:n kanssa oli jotain puhetta että voisi välillä käydä suojelijoita tervehtimässä.Ajatus oli antaa suojelijoille semmoinen mielikuva että jos harvesterin vartiointi pettää niin kohta joku ryhtyy sillä hakkaamaan.

M kävi käsittääkseni Kukkurissa varsin usein,se kun oli hänen työmatkansa varrella.Jos harvesteri oli vartioitu niin hän ilmeisesti vain käynnisti sen ja antoi käydä jonkin aikaa.Jos taas vartiointi petti niin hän ajoi sen eri paikkaan ja kaatoi muutaman puun.Ja tietysti suojelijoita piti vähän jututtaa.

Suojelijat joutuivat siis pitämään jatkuvaa vartiota harvesterin lähituntumassa mikä oli talvioloissa pitemmän päälle ikävää ja tylsää.

Myös molemmat urakoitsijat kävivät aika ajoin  jututtamassa suojelijoita ja ainakin tiimipomo kävi siellä hiihtelemässä.

Muutaman viikon päästä iltavuorossa joskus yhdentoista jälkeen särkyi Ponssesta mikrokytkin.M oli kuitenkin ottanut kolvin mukaansa ja käynyt kotimatkalla tinaamassa Kukkurin harvesterista samanlaisen mikrokytkimen.(Eli hän oli  vartioinnista huolimatta onnistunut tekemään sen verran savottaa että oli näpytellyt yhden kytkimen epäkuntoon).En siis pystynyt tinaamaan uutta kytkintä joten lähdin käymään Kukkurissa,ikäänkuin tarkastamaan miten tarkkoina suojelijat olivat yöaikaan.

Jätin Hiluxin aika kauas pistotien risteyksestä etteivät valot vaain kavaltaisi.Otin lavalta hakkuulumikengät ja kävelin tietä pitkin lähemmäksi risteystä.Sitten lähdin lumikengillä oikaisemaan metsän läpi aukolle.Muistaakseni kuu näkyi jollain lailla pilvien läpi joten pysyin hyvin suunnassa.Tiesin että M oli ajanut harvesterin aukon takareunasta metsän sisään ja pienen etsinnän jälkeen löysin jäljet ja Ponssekin oli siellä ehkä sata metriä metsän sisässä.

Väänsin päävirrat päälle ja kiipesin keulatasanteelle.Tässä yksilössä oven lukko oli epäkunnossa mutta huomasin sitten että Greenpeacet olivat viritelleet todellä järeästä kettingistä lenkin ovenkahvan ja pakoputken ympäri.Munalukkokin oli ylijäreä joten ovesta kulkeminen jäi haaveeksi.Nousin sitten konepellin päälle ja koetin kattoluukkua joka aukesikin.Senkin lukko oli onneksi epäkunnossa.Kapusin sen kautta istuimelle ja käynnistin moottorin.Laitoin työvalot päälle jolloin huomasin että toisella puolen harvesteria renkaan vieressä oli pieni kahden hengen teltta.Siitä kömpi ulos,(ilmeisesti kesken unien herätettynä) tämä aikaisemmin asuntoautolla tapaamani suomalaistyttö ja joku ulkomaalainen mies.He alkoivat siinä innokkaasti heilutella käsiään.Vilkutin heille iloisesti takaisin ja ajoin harvesterilla muutaman kymmentä metriä eteenpäin.Sitten tuli tiheämpi kohta petäjiä joten kaadoin ja pätkin malliksi yhden pienemmän männyn.Tämän Ponssen ensituntuma oli sen verran omalaatuinen että jätin tutustumisen tähän yhteen puuhun ja laitoin koneen parkkiin.Sammutin moottorin ja enimmät työvalot.

Tämä suomalaistyttö kiipesi keulatasanteelle ja kysyi että voisimmeko keskustella tilanteesta.Sanoin että en rupea mitään keskustelemaan niin kauan kuin te pidätte minua täällä lukkojen takana.Tyttö komensikin heti englanniksi tämän miehen aukaisemaan lukon.Tyttö laskeutui alas ja ulkomaalainen kiipesi tasanteelle ja aukaisi lukon tosin kovin happamen tuntoisena.Avasin oven,tämä mies askarteli vielä siinä jotain lukon ja ketjun kanssa  joten kehotin häntä että get out of my way ja hän laskeutuikin alas.Käänsin päävirrat pois ja toivotin heille reipasta taistelumieltä ja hyvää yötä.Tyttöä tämä jo hiukan nauratti,ulkomaalaista  ei.

Paluumatkalla kävelin sitten tietä pitkin.Muistin jopa ottaa aukon reunaan jättämäni lumikengät mukaan.Parakkiauton edustalla oli iso joukko suojelijoita,suurin osa poltti tupakkaa.Ilmeisesti jonkinlainen yleishälytys oli tehty.Reissu oli vetänyt sen verran hikeen etten kosteissa kamppeissa aamuöllä jaksanut jäädä juttelemaan.Porukan ohi kävellessäni toivotin kuitenkin iloisesti että Good Morning-beautiful morning.Kukaan heistä ei vastannut millään lailla joten eivät olleet ilmeisesti hekään oikein juttutuulella. Kävelin autolle ja lähdin ajamaan kotia kohti.

Joukko Hyrynsalmelaisia järjesti sitten mielenosoituksen Kukkurissa.Lehtikuvien mukaan heitä oli ihan reilu joukko banderolleineen.Viesti oli että Greenpeace voisi jo lähteä muualle.Mielenilmaus sai valtakunnallistakin julkisuutta joka oli tietysti huonoa mainosta GP:lle.

Metsähallitus oli myöhemmin keväällä tehnyt sen verran lisäkiusaa että leimikolle menevällä tielle oli pyöräkuormaajalla nosteltu penkoilta lunta.Suojelijat olivat aikansa kuluksi sitten lapioineet sitä pois.

Jossain vaiheessa tuli johtoportaasta viestiä että Kukkurissa ei tarvitsisi enää käydä,ainakaan mitään otsikoita ei tarvitsisi syntyä.(edes GP:n nettisivuille).Tämä sopi minulle mainiosti,homma oli ikäänkuin nähty ja savotat olivat eri suunnalla.

Kun lumet olivat sulaneet suojelijatkin lähtivät vähin äänin.Eivät tosin sanallakaan kiitelleet hyvästä palvelusta,heillehän oli hommattu oma harvesteri ja me järjestimme kaikenlaista aktiviteettiä ettei ikävystyminen yllätä.

Vaikea sanoa missä vaiheessa Greenpeace tajusi mikä oli meininki.Viime aikoina he näyttävät mieluusti panostavat saarisavotoihin joissa jäätien sulaminen periaatteessa viimeistään päättää metsässä notkumisen.

Seuraavana vuonna Kukkurista hakattiin lehtitietojen mukaan suurinpiirtein se mikä oli ollut aikomuskin.Jonkinlainen alue kai jätettiin hakkuiden ulkopuolelle.Itse en ollut enää firmassa töissä joten en osaa sanoa tarkasti.

Metsäsotien tulevaisuudesta totesi Matti Liimatainen  eilisessä Kainuun Sanomissa (22.12.-18) että,”Manamansalon hakkuusuunnitelma on jälleen esimerkki siitä miksi Kainuun valtion mailla hakkuukiista seuraa toistaan.”

Ja tässä nämä metsäsodat minun osalta olivatkin.

Lisäteksti vaatisi valitettavasti osallistumista uuteen metsäsotaan.

Tuosta ohjelman kuvasta kuitenkin hiukan taustaa.Kuvan on ottanut silloinen Luontoliiton aktivisti Jan Kunnas.Siinä poliisiauton takana näkyy porukkaa joka ilmeisesti on palstalta raahattuja suojelijoita odottamassa jatkokuljetusta.Tuo metsuri on tulossa edelliseltä leimikolta ja menossa uudelle palstalleen joka sijaitsi jossain kauempana kuvaajan takana.Itse olin hakkaamassa oikealla kuvan ulkopuolella.Ymmärsin että Luontoliiton tarkoitus oli häiritä hakkuuta puihin kiipeilemällä.Kuvan vitsi on siinä että Jan oli kiivennyt puuhun joka ei ollut lähelläkään sitä kohtaa missä olin sinä päivänä hakkaamassa.Sitkeä puussa istuminen meni siis häirintä-mielessä harakoille mutta toki luonnonsuojelussa kaunis ajatus on tärkein.