Väitän, että ylisukupolvista kestävää metsätaloutta junailtu toiminta ei kaipaa kummoisia taikatemppuja. Se on ”sattumoisin” ollutkin just oikeaa ilmastomyönteisen kansantaloudenkin kannalta.

Siinä valossa metsätalouden mustamaalaus ja uusien velvoitteiden vaatiminen suivauttaa toden teolla. Vaatijoiden hiilen mustat peräpeilit vievät vaatimuksilta viimeisenkin uskottavuuden.

Keto-Tokoi oli siis tehnyt WWF:lle selvityksen.  Muistan hyvin, että tuon ilmestymisen aikoihin (tai vähän ennen) oli tehty toinen tutkimus rantavyöhykkeen suojelusta ja sen mukaan , perustellusti ed. mainitsemani tapa toimii paremmin kuin se ”30 m leveän käsittelemättömän rantakaistan” jättäminen .   Aukoille 5-10 % puuston tilavuudesta  yli 20 cm rk lpm puiden jättäminenkin kuulostaa hätävarjelun liioittelulta. (PS vaikka olen kyllä itsekin pariin kohteeseen jättänyt melko paljon vanhoja puita hakkaamatta näköalan ja muidenkin syiden vuoksi  . Liiallista kaavamaisuutta kannattaa välttää metsänhoidossa taimikonraivauksista jättöpuiden valintaa asti ja koettaa toimia aina kohteen erityisvaatimusten mukaan) .

Gunnarin tavoin raivasin viime viikolla loppuun viiden hehtaarin rehevän taimikkokuvion Kemeran nuoren metsän hoidon vaatimukset täyttäväksi. Hyvin mielellään jätin perkaamattomia riistatiheikköjä maksimimäärän eli niukasti alle 10 prosentin kuvion kokonaisalasta. Rehevällä OMT-kuviolla oli nimittäin noin 18 000 koivua ja lähes 2000 istutettua kuusta hehtaarilla. Koivujen vähentäminen 17 000:lla per hehtaari oli ihan riittävä urakka, joten riistatiheiköt olivat enemmän kuin tarpeen. – Edelliseltä omistajalta ja  tunnetulta metsäpalveluyritykseltä oli jäänyt varsinainen taimikon hoito tekemättä.

Gunnarilla oli hyvä idea  tuo koivupökkelöiden teko ja jättäminen. Kas kun itse keksinyt?

Mikä on muuten nykyinen oppisuunta kaksi- tai useampihaaraisten koivujen suhteen? Jos tilaa on voiko ne jättää odottamaan ensiharvennusta vaiko poistetaan kokonaan tai jätetään paras haara?

Kyllä ne tulevat säästöpuut kannattaa huomioida jo taimikonhoidoissa ja viimeistään ensiharvennuksessa. Itse koitan toimia niin että jo harvennuksessa jätetään muutama lehtipuuryhmä kokonaan käsittelemättä. Toisaalta jos kuvio on tasaista, ja joidenkin kavahtamaa, puupeltoa niin kunnianhimoa voi säästää niille kuvioille joissa potentiaalia aidosti on enemmän. Tällä tarkoitan tilanteita kun tulee omistajaksi tilalle jolla löytyy näitä hyvin monotonisia kuvioita. Näitä ei tosin yleensä ole, päinvastoin hoitamattomuutta ja lehtipuuta piisaa.

Tekopökkelöt ovat hyvä konsti ja säästöpuuryhmien poltto kanssa. Ne vaativat suunnittelua etukäteen ja helpompaa on kun ulkoistaa niiden toteutuksen. Metsäfirmoilla on säästöpuuryhmien polton suhteen kunnianhimoisia tavoitteita, kentän ihmiset eivät ole niin innoissaan. Vaatimalla saa tällaistakin palvelua.