Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
”Karhu juuttui pyyntirautaan _ Poliisi joutui lopettamaan” Kirjoitti tänään Iltalehti.
Eikö tuota pienpetorauta rautapyyntiä voitaisi lopettaa, näitä käpälänsä vaurioittaneita eläimia on ihan riittämiin. Moniko niistä edes päätyy julkisiksi?
Meidän järveltä piisami hävisi, kun rannat rakennettiin mökkejä täyteen ja nahkojen alta alkoi löytyä ilmakiväärin luoteja samaan tahtiin. Mökkiläisten mielestä kivoja maalitauluja niiden kekojen päällä. Joutsenen paluulla taisi myös olla osuutensa, kun piisamit eivät enää olleetkaan valtiaita keoillaan.
Täältä piisamit hävisivät jo ennen nykyistä joutsen-invaasiota. Myös vieläkin täysin mökittömiltä ennen hyviltä piisamivesiltä ne hävisivät yhdettömiin. Varmaa tutkimustietoa ei ole, mutta tutkijat ovat epäilleet piisameihin levinneen jonkun jänisruton kaltaisen viirustaudin. Mutta hyvä niin, luontoomme kuulumaton vieraslajihan piisami oli. Vaikka minäkin tienasin niiden nahoilla poikasena aivan nätit rahat useana keväänä.
Kyllä piisamien kadolla todella on oltava joku tauti takana, nehän hävisivät lähes olemattomiin ilman pyyntiä, eikä joutsenia ollut mailla, eikä halmeilla. En ole aikoihin enää törmännyt tuohon, salovesiltä on täällä hävinnyt ihan täysin.
AJ.lle Näätä on tehokas riista ja muiden lintujen pesien tuhoaja, sillä sitä pyydetään. Oli vielä 80 luvulla ihan arvokas turkiseläin, vieläkin muutamia kymppejä taitavat maksaa nahkasta.
Suunnilleen saman verran maksaa 1kpl näädänkarvaisia siveltimiä. Kaikki on suhteellista.
Samoilla raudoilla (Conibear) tullut pyydettyä niin minkit, näädät kuin aikoinaan piisamitkin. 1kpl kärppiä on myös jäänyt rautoihin, muita ei toivottuja sattumia ei ole tullut.
Piisamit katosivat joskus 2000 luvun alkuvuosina ja joku tauti ne vei. Toistasataa parhaina vuosina tuli, sitten joitain kappaleita, jonka jälkeen en niistä ole enää havaintoja tehnyt. Pyynnin loppumiseen se eläin ei hävinnyt sen paremmin kuin minkkiinkään. Minkkien määrä mielestäni vähentynyt piisamin kadottua. Olisiko pitänyt talvella minkit paremmin leivässä?
Enkä milloinkaan ole onnistunut sitä keon päällä näkemään. Jään reunalla, kivellä ja taanalla kylläkin.
Mitenkä mehtäkanat ja vesilinnut eivät kuolleet sukupuuttoon silloin, kun ei ollut metsästäjiä valvomassa niiden etuja? Metsästäjät vetoavat siihen että talousmetsän maisema suosii liikaa kettuja, ja siksi niitä pitää kurittaa. Mutta näätää metsätalous ei suosi, päin vastoin vie sen pesäkolot vähiin. Tiedän kyllä että näätä voi paikoin ratsata vesilintujen pönttöjä. Mutta metsästäjien päätarkoitus taitaa olla tappaa petoja, jotta itselle jäisi enemmän ammuttavaa.
Kyllähän usein näädänkin pyytäjät ajattelee myös omaa tulevaa saalistaan, mutta aika paljon noita pyytää ikämiehet, jotka eivät juuri muuta enää metsästä. Näätä on myös siirtynyt erämaista ihmisten mökki ympäristöön, josta löytyy helppoa saalista ja pesäpaikkojakin. Kyllä niitä pesäpaikkojakin löytyy, koska laji on niin runsas edelleen. Se on selvä, että metsän pirstoutuminen ei paranna näädän asemaa.
Itsekin epäilen pienpetojen metsästyksen motiiveja. Luonnon hyvinvoinnilla sitä perustellaan, mutta onhan se luontaisen pedon metsästykselle ontuva selitys. Joko puutteita on luonnon tai sitten oman ajattelutavan tuntemisessa. Huomaako itsekään, jos selittelee ja siten hakee oikeutusta omalle harrastukselleen. Ja toivooko sama kaveri vahvaa sorkkaeläinkantaa.
Motiiveja voi olla monia, mutta se on hyvin usein vieraslajien poistaminen. Ilman näiden hävittämistä monet arvokkaat lintukosteikot olisivat linnuttomia kosteikkoja.
Kannattaa miettiä, mitä seuraisi, ellei vuosittaista 200000 supikoiraa ja 50000 minkkiä poistettaisi luonnosta.
Silkkaa sattumaa ilma syy-yhteyttä meillä sitten sattui nuo asiat samaan aikaan piisamin kadotessa. Kyllä piisami ruokailukeon päällä oli aivan tuttu näky. Keon päällä vesirajassa oli hyvä raudan paikka.
Kuten Gla arveli puutteita on luonnossa. Ne puutteet, tai ylitarjonnan, ovat ihmiset aiheuttaneet. Ketuille on nykyjään ravinnon ylitarjontaa ”luonnossa”. Kävele muutama kilometri tienvartta, niin näet miten ketulle on ravintoa tarjolla. Ihmisten heittelemiä roskia ja liikenteen tappamia eläimiä myyrästä metsäkauriiseen. Yltäkylläinen ravintotilanne takaa myös hyvän lisääntymispotentiaalin. Pääkaupunkiseudulla on erittäin tiheä kettukanta. Britanniassa kaikkein eniten kettuja on Lontoossa. Eräs metsästäjä juuri kirjoitti, että sai viime vuonna Espoosta yli 20 kettua loukulla. Kettu on opportunisti, se syö mitä on tarjolla, hetken aamuyöllä vatsassa käväisseistä ranskalaisista jäniksen ja linnunpoikasiin. Kaikki kelpaa. Metsäkanalinnut ovat enempi spesialisteja ravintonsa ja elinympäristövaatimusten suhteen. Siksi niitä on ”suojeltava” luonnonolosuhteita suuremmaksi paisuneen kettukannan vaikutukselta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään