Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
”Karhu juuttui pyyntirautaan _ Poliisi joutui lopettamaan” Kirjoitti tänään Iltalehti.
Eikö tuota pienpetorauta rautapyyntiä voitaisi lopettaa, näitä käpälänsä vaurioittaneita eläimia on ihan riittämiin. Moniko niistä edes päätyy julkisiksi?
Mikähän olisi luonnollinen kettukanta ilman ihmisvaikutusta? Epäilen että olisi huomattavasti nykyistä suurempi. Ketun jälki-indeksi on tippunut puoleen 25 vuodessa.
Mahtaako sekään pitää paikkaansa, että myyriä on enemmän avohakkuisiin perustuvan metsätalouden johdosta. Ei niitä määriä tainnut kukaan tutkia ennen harsintajulkilausumaa.
Juuri ilmestyi Aalto-yliopiston tutkimus, jonka mukaan pienpetojen määrät ovat laskeneet kovasti, eli lumikot ja kärpät. Mikähän siihen on syynä, ei ainakaan pitäisi olla ravinnosta puute jos avohakkuut tuottavat paljon myyriä? No peltomyyrän osalta se voi jotenkin päteä, mutta metsämyyrä ei aukkoihin mielellään mene – paitsi jos on syklin huippu jolloin niitä on paljon.
Lapissa havaittiin kovia myyräsyklejä Kilpisjärvellä, alueella jossa ei metsätalous vaikuta ja josta myyrätutkimus alkoi.
Monesti Anneli on niin että pienpedot kasvattavat pentuekokoa jos metsästysverotus on suurta. Tästä on mm englannissa tehty tutkimusta. Siellähän ketun metsästys on ollut aikoinaan kansan huvia. Uskon että jos kettu rauhoitetaan pysyvästi niin myös meillä pentue koot pienenee ja kanta ei kovin suureksi kasva. Petokantojen kokoon vaikuttaa myös ravintotilanne. Se vaihtelee hyvinkin paljon vuosittain etenkin pienpetojen osalta.
Kyllä, supikoiralla on tehty sama havainto. Petoeläimen oman kannan tiheys vaikuttaa kannan kasvuun silloin kun ollaan kannan ylärajoilla ja reviirit alkavat olla täynnä. Nyt ei varmaan minkään petoeläimen osalta olla lähelläkään ylärajaa, paitsi ehkä supikoiran? Ravintotilanne vaikuttaa sitäkin kautta että pesintä voi jäädä väliin, jos tilanne on huono.
Ravintotilanne on tärkein pentuekokoon vaikuttava asia. Myös kannan tiheys vaikuttaa. Jos kettukanta on harva, pentuja syntyy enemmän, koska kilpailu ravinnosta on vähäisempää. Metsästys vaikuttaa myös. Jos alueella metsästetään voimakkaasti, kettukanta pienenee ja ketut tekevät isompia pentueita, koska kilpailu ravinnosta vähenee. Ravinto on keskeisin tekijä, ei niinkään tietoinen ”perhesuunnittelu”. Kettuja on suunnilleen sama määrä kuin hirviä, 3-4 keskimäärin 1000 hehtaarilla.
Ravinnolla ja petoeläimen kannan tiheydellä on myös yhteys: mitä parempi ravintotilanne, sitä pienempi voi lisääntyvän parin reviiri olla. Esimerkiksi susilaumoilla on Lounais-Suomessa pieniäkin reviirejä.
Metsästyskiellosta johtuvaan turhautumiseen ei ole lääketieteellistä täsmälääkettä, mutta vertaistuki metsästysseuroissa ja toiminnan uudelleensuuntaaminen riistanhoitoon tai luontokuvaukseen auttavat monia. Jos alakulo vaikuttaa vakavasti arkeen, on syytä hakea apua ammattilaiselta keskusteluun.
Luontomatkailu on erinomainen ja suosittu vaihtoehto perinteiselle safarimetsästykselle. Se tarjoaa usein samat jännityksen elementit ilman eläinten tappamista.
Valitsemalla kohteita, joissa paikalliset saavat tulonsa elävistä eläimistä, tuet suoraan lajien säilymistä. Tämä poistaa tarpeen ”pokaalimetsästykselle” paikallistalouden veturina.
Voisi olla, että metsästäjien ”psyykehoitona” ja uutena motivaationa toimii usein juuri tämä tieteellinen avustaminen ja luonnon tilan seuraaminen, vaikka varsinaista rokotepiikkiä ei käteen annettaisikaan.
Espoossa saattaa olla Suomen tihein kettukanta. Maapinta-ala on 32 000 ha. Jos yksi metsästäjä saa vuodessa muutamalla loukulla yli 20 kettua, täytyy kettuja olla todella runsaasti. Ja ravintoa myös.
Tutkimukset (esim. Hollannissa) ovat osoittaneet, että alueilla, joilla kettuaktiivisuus on korkea, on huomattavasti vähemmän (jopa 80–90 % vähemmän) borreliabakteeria kantavia punkkeja.
Myyrät aiheuttavat Suomessa miljoonien eurojen tuhot taimikoille. Ketun ja muiden pienten petojen merkitys näiden tuhojen hillitsijänä on taloudellisesti merkittävä, vaikka tarkkaa ”eurosummaa” ketun tekemälle työlle on vaikea laskea. Ketuille tulisi ohjata oma metka -henkiraha!
Ketun ”METKA-henkiraha” eli palkka ekosysteemipalveluista voisi olla arviolta 200–500 euroa vuodessa. Summa perustuu ketun tekemään työhön: tuhansien taimia tuhoavien myyrien syömiseen ja punkkitautien leviämisen ehkäisyyn, mikä säästää metsätalouden ja terveydenhuollon kuluja. Tämä kääntäisi perinteisen tapporahan ajatuksen päälaelleen ja arvottaisi elävän ketun hyödyn yhteiskunnalle.
Berza: ”Motiiveja voi olla monia, mutta se on hyvin usein vieraslajien poistaminen. Ilman näiden hävittämistä monet arvokkaat lintukosteikot olisivat linnuttomia kosteikkoja.
Kannattaa miettiä, mitä seuraisi, ellei vuosittaista 200000 supikoiraa ja 50000 minkkiä poistettaisi luonnosta.”
Otetaan uusiksi. Luonnon hyvinvoinnilla sitä perustellaan, mutta onhan se luontaisen pedon metsästykselle ontuva selitys. Joko puutteita on luonnon tai sitten oman ajattelutavan tuntemisessa. Huomaako itsekään, jos selittelee ja siten hakee oikeutusta omalle harrastukselleen. Ja toivooko sama kaveri vahvaa sorkkaeläinkantaa.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään